Myytti: Kosteusmittari kertoo, onko rakennuksessa hometta

Mitä kosteusmittari todellisuudessa kertoo?

”Pintakosteudenosoittimella ei voi määrittää todellisia kosteuspitoisuusarvoja.”¹

”Rakennus ei enää välttämättä ole kostea, kun sisäilmaongelma havaitaan, vaan riittää, että rakennus on joskus ollut kostea.”²

Rakennusten todellisiin ongelmakohtiin ei päästä käsiksi pelkillä kosteusmittauksilla, joita tehdään runsaasti muun muassa asuntokauppojen yhteydessä.

Kun oireilusta rakennuksessa ilmoitetaan, saattaa käydä niin, että paikalle tulee henkilö kosteusmittarin kanssa ja toteaa, että ongelmaa ei ole, sillä rakenteet ovat kuivat. Esimerkiksi vanhoihin homevaurioihin ei aina osata kiinnittää huomiota ilman oikeita analyysimenetelmiä. On esitetty, että lähes puolet rakennusten vanhoista kosteusvaurioista jäisi kokonaan huomaamatta ja siten myös korjaamatta. ³

Kosteusmittari mittaa rakenteen pintakosteutta. Jotta kosteutta saadaan mitattua syvemmältä, mittaus tulee luonnollisesti suorittaa syvemmältä rakenteesta. Tällöinkin mittari mittaa kosteutta vain kyseisestä kohdasta. ”Kosteus- ja homevauriot voivat olla rakenteiden sisällä ja niitä voi olla vaikea paikallistaa, mutta ne aiheuttavat silti haittaa rakennusten käyttäjille”.⁴

Mikrobit voivat elää kuivassakin

Asunnossa voi olla sekä homeita että muita kosteusvaurioaltisteita, vaikka se olisi täysin kuiva. Kosteus on voinut haihtua, mutta se ei tarkoita, että mikrobikasvusto materiaalista olisi poistunut. Useat mikrobit kestävät kuivumista ja pystyvät elämään kuivassakin materiaalissa.⁴

Homeita voi alkaa kasvaa märässä materiaalissa jo muutamassa päivässä, ja tämä kasvusto jää materiaaliin, vaikka se kuivuisi. Jotkut mikrobit alkavat kuivuessaan erittää entistä myrkyllisempiä aineenvaihduntatuotteita. Vaurion kuivattaminenkaan ei tällöin auta. Monet mikrobit päästävät runsaasti itiöitä ilmaan vasta, kun materiaali kuivuu.⁵

Pinnallisen kosteusmittauksen lisäksi on siis tehtävä syvempiä rakennetutkimuksia todellisten ongelmien selvittämiseksi.

”On syntynyt virheellinen käsitys, että esimerkiksi rakenteita kuivatessa tai desinfioitaessa homeet ja bakteerit katoaisivat. Kuollut materiaali ei kuitenkaan paljastu perinteisin maljaviljelymenetelmin, joita yleisesti käytetään kosteusvauriosaneerausten seurannan analyysitekniikkana. Keskeistä on käyttää oikeaa analyysimenetelmää ongelman selvittämiseksi. Piiloon jäänyt vioittunut materiaali voi toimia myrkyllisten päästöjen lähteenä vielä kymmeniä vuosia”.³

 

Lähteet:

1. Kosteusmittaus. Tarja Merikallio.

2. Sisäilman ammoniakki suomalaisissa asunnoissa. Kaisa Hiltunen, Helsingin kaupungin
ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2000.

3. Kuivunut kosteusvaurio voi yllättää ikävästi. Bengt Wessén, Salla Tuulos-Tikka, Kemia-lehti 7/2010.

4. Majvik II -suositus ”Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely”.
Suomen Lääkärilehti 7/2007.

5. Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.

 

Palaa myytit pääsivulle.

Lakeja ja viranomaisohjeita

Tältä sivulta löydät tietoa siitä, millaista suojaa laki sinulle tarjoaa sisäilma-asioissa. Olemme koonneet mukaan keskeisiä normeja ja niihin liittyviä ohjeita ja asiakirjoja. Esitys ei ole kattava, tarkoitus on auttaa alkuun lainsuojan ja omien oikeuksien hahmottamisessa.

Voit hakea tietoa kolmen kokonaisuuden alta:

• Perusoikeudet
• Työsuojelu
• Terveydensuojelu ja asuminen

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus koskevat myös mm. kouluja ja päiväkoteja (ks. kohta terveydensuojelu ja asuminen). Lasten oikeuksia koskevista laeista löydät tietoa esimerkiksi tästä MLL:n kirjoituksesta.

Kosteusvauriorakennuksissa sairastuneet joutuvat olemaan tarkkana omien etujensa turvaamisessa. Sinua suojaavat esimerkiksi terveydensuojelulaki, yhdenvertaisuuslaki ja sosiaalihuoltolaki. Lakien toteutuminen ja toimeenpano ei kuitenkaan aina ole itsestään selvää.

Sisäilmaongelmiin liittyvissä tilanteissa kannattaa tutustua lainsäädäntöön huolella. Käytä tarvittaessa asiantuntija-apua ja sen ohella aina omaa harkintaasi ja tarkista lainmukaiset oikeutesi. Muista myös, että ihminen on paras ”mittari” havaitsemaan erilaisten altisteiden yhteisvaikutukset ja terveyshaitat.

Tutkimustietoa

Tervetuloa sisäilma-aiheisen tutkimustiedon pariin!

Löydät tästä osiosta tutkimustietoa sisäilmaan ja arkiympäristöön liittyvistä haittatekijöistä, terveyshaitoista ja sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta.

Aihepiiri on valtavan laaja. Erityisesti olemme näillä sivuilla halunneet tuoda esiin aihepiiristä sellaista tietoa, joka on jäänyt suomalaisessa sisäilmakeskustelussa ansaittua vähemmälle huomiolle. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi olemme pyrkineet myös tuomaan esiin tutkimuksia, joissa kuvataan aiheeseen liittyviä tutkimustarpeita ja -aukkoja.

Toivomme Sinun löytävän näiltä sivuilta uutta ja kiinnostavaa tietoa aiheesta ja innostuvan tältä pohjalta kenties etsimään aihepiiristä tutkimusta laajemminkin. Tulethan myös takaisin – päivitämme sivuille uutta tietoa tulevaisuudessakin!

> Monitekijäinen sisäilma – uusia näkökulmia

• Rakennuksen terveydellisen suorituskyvyn indikaattorit

> Oireita ja niiden aiheuttajia: Tutkimuksia sisäilmaoireiden ja erilaisille epäpuhtauksille altistumisen yhteydestä

• Päästölähteenä rakennusmateriaalit vai tilan käyttö?

> Esimerkki sisäilman epäpuhtausryhmästä: Ftalaatit

• Ftalaatit – Kooste katsausartikkelista
• Ftalaatit ja rakennettu ympäristö
• DEHP:n vaikutuksia
• Ftalaatit – Katsaustutkimuksia erilaisista terveyshaitoista
• Tutkimustietoa ftalaattien välttämisestä ja niiden poistumisesta elimistöstä

> Tutkimustietoa sisäilman mikrobeista

• Mikrobit – tutkimuskoosteita

> Sisäilma ja herkistyminen: Tutkimustietoa ja teorioita – esimerkkinä kemikaaliherkkyys (MCS)

> Tautitaakka

> Sisäilmasairaat ja yhteiskunta

Myytti: Homevauriot kannattaa otsonoida ja desinfioida

Millaisia ongelmia otsonoimalla ja desifioimalla voidaan ratkaista?

Otsoni on ihmiselle haitallinen aine. Se on hyvin reaktiivinen kaasu, joka vaikuttaa ihmiseen sekä sellaisenaan että reagoimalla ilmassa ja materiaaleissa olevien muiden ainesosien kanssa, jolloin sisäilmaan syntyy aivan uusia yhdisteitä.^{1, 2} Otsoni hapettaa toisia sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia vähemmän haitallisiksi, mutta muuttaa toisia haitallisemmiksi.^{3, 2} Esimerkiksi typpimonoksidin otsoni hapettaa vielä haitallisemmaksi typpioksidiksi.⁴

Otsonia käytetään ilmanpuhdistimissa ja kertaluontoisissa homedesinfioinneissa (ns. ”shokkiotsonointi”) poistamaan homeen hajua ja tappamaan kosteusvauriomikrobeja ja -myrkkyjä. Homedesinfioinnit suoritetaan kertaluontoisesti korkeilla otsonimäärillä, otsonia tuottavat ilmanpuhdistimet taas tuottavat jatkuvasti pieniä määriä otsonia sisäilmaan.

Jos suuria otsonimääriä käytetään kertaluontoisesti tilojen puhdistamiseen, tiloissa ei saa samanaikaisesti oleskella ja tilat on tuuletettava toimenpiteen jälkeen erittäin huolellisesti. On myös osattava huolehtia siitä, ettei otsonoinnin seurauksena syntyneitä uusia yhdisteitä ja kuolleita mikrobeja jää materiaaleihin. Otsonoinnin jälkeen suositellaan kaikkien materiaalien pesua tai kuivapesua. Otsonoinnin tarjoajan tulee huolehtia siitä, että toimenpide suoritetaan turvallisesti.

Osa ihmisistä on kokenut hyötyvänsä tällaisista otsonoinneista ja osa taas kokee näiden lisänneen oireilua ja jopa aiheuttaneen pysyvää haittaa.

Otsonoinnilla ei ole taattua tehoa

Otsonoinnin tehottomuudesta homekasvustojen tuhoamisessa on olemassa lukuisia tutkimuksia. Otsonointi ei ole tehokas mikrobien tappaja edes hyvin korkeilla ja näin ollen terveydelle haitallisilla määrillä.⁵

Vaikka otsoni tappaisi mikrobeja, voivat kuolleetkin mikrobit olla allergisoivia ja myös potentiaalisesti toksisia.

Ilmanpuhdistimia, jotka tuottavat sisäilmaan otsonia, ei suositella käytettäväksi. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos varoittaa otsonoinnin käytöstä ja kehottaa huolellisuuteen. ” Otsonireaktioissa voi syntyä uusia, terveydelle mahdollisesti haitallisia yhdisteitä.”⁶ Otsonaattoreista ovat varoittaneet myös muiden maiden viranomaiset.⁷

Otsonaattoreita ei saa myöskään markkinoida viittaamalla otsonin aikaansaamiin edullisiin terveysvaikutuksiin.

Ilmanpuhdistimeksi kannattaa valita otsonia tuottamaton malli.

Desinfinointi voi tuhota kiltit mikrobit

Hajuja ja myrkkyjä poistetaan usein myös desinfioimalla rakennuksia. Biosideilla, eli mikrobeja tuhoavilla aineilla, on mahdolliset haittapuolensa: desinfiointiaineet saattavat tappaa vähemmän haitallisen mikrobikannan ja jättää jäljelle vaarallisimmat mikrobit, jotka hyötyvät kilpailijoiden tuhoutumisesta.⁶

Esimerkiksi tutkimuksessa erilaisten kipsilevyalustojen vaikutuksesta mikrobien kasvuun ja niiden myrkyllisyyteen huomattiin, että biosidi vähensi kipsilevyllä kasvavan Stachybotryksen määrää, mutta jäljelle jääneet Stachybotrys-mikrobit alkoivat tuottaa erityisen myrkyllisiä toksiineja.⁸

Työterveyslaitos ja THL ovat antaneet suosituksia desinfioivien aineiden käytöstä. Laitosten mukaan homeen vaurioittama materiaali tulee aina ensin poistaa mekaanisesti ja desinfiointia käyttää vain erityistilanteissa. ”Ne saattavat jopa lisätä rakenteessa olevien mikrobikasvuston mikrobitoksiinien tuotantoa ja muuttaa mikrobistoa haitallisemmaksi, jos niitä käytetään suoraan homeiseen rakenteeseen”.⁶

 

Lähteet:

1. Indoor ozone/terpene reactions as a source of indoor particles. Charles.J. Weschler and Helen.C. Shields. Atmospheric Environment. 1999.

2. Outdoor Ozone and Building Related Symptoms in the Base Study. M.G. Apte, I.S.H. Buchanan, and M.J. Mendell. Indoor Air. 2007.

3. A Pilot Study of Energy Efficient Air Cleaning for Ozone. Lara A. Gundel, Douglas P. Sullivan, Gregory Y. Katsapov and William J. Fisk. Indoor Environment Department. Environmental Energy Technologies Division. Lawrence Berkeley National Laboratory. 2002.

4. Otsonaattori on joko hyödytön tai vaarallinen. Asumisterveysliitto AsTe ry:n tiedotuslehti Aste Info 1/2009.

5. Investigation of Gas-Phase Ozone as a Potential Biocide.  K. K. Foarde, D. W. Vanosdell, R. S. Steiber. Applied Occupational and Environmental Hygiene. 1997.

6. Biosidit ja korjausrakentaminen. Työterveyslaitos. 2016.

7. Hazardous Ozone-Generating ”Air Purifiers”. California Air Resource Board (gov).

8. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro. Timo Murtoniemi. University of Kuopio, Department of Biochemistry. KTL. Publications of the National Public Health Institute A 13. 2003.

 

Kumoa lisää sitkeitä sisäilmamyyttejä.

Myytti: Sisäilmaongelman voi haistaa ja nähdä

Voiko sisäilmaongelma olla hajuton ja näkymätön?

Usein ”hometalo” haisee. Eri mikrobit tuottavat erihajuisia aineenvaihduntatuotteita. Kosteusvauriorakennukselle tyypillistä on muun muassa ”maakellarimainen” tai multainen haju ja imelä, jopa miellyttävän omenainen tai parfyymimainenkin tuoksu.

Joskus kosteusvauriorakennuksessa on muuten vain tunkkaisen oloinen ilma. Homeen haju kertoo pitkälle edenneestä mikrobivauriosta. Jos rakennuksessa haisee, joku on vikana.

Kaikki kosteusvauriomyrkyt eivät kuitenkaan haise ¹. Esimerkiksi kereulidi, yhtenä vaarallisimpina pidetty kosteusvauriomyrkky, on täysin hajuton.²  Ihmisten hajuaistit ovat myös yksilöllisiä: se mikä toiselle tuntuu voimakkaanakin hajuna, jää toiselta kokonaan havaitsematta. ”Homeet ja bakteerit eivät välttämättä haise, eivätkä kaikki tunnista hajua”.³

Sama koskee rakennusmateriaalien sisältämiä kemiallisia yhdisteitä: osalla on aistinvaraisesti havaittava tuoksu, joka on helpostikin havaittavissa. Esimerkiksi PVC-muovin ja sen pehmittimenä yleisesti käytetyn dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) hajoamistuotteen tavallinen emissioyhdiste on 2-etyyli-1-heksanoli, jolla on sille tunnusomainen, kitkeränmakea haju. Sen sijaan osa aineista voi vaikuttaa pitoisuuksilla, jotka eivät ylitä hajukynnystä.⁴

Pelkästään hajuaistin varassa on mahdotonta poissulkea terveyshaittoja sisäympäristöstä. Samaa pätee näköaistiin. Nykyään rakentaminen on monikerrosrakentamista, jossa homekasvustoille parhaat olosuhteet ovat piilossa rakenteiden sisällä.

”Suuri osa vakavaa terveyshaittaa aiheuttavista kosteusvaurioista on riskirakenteissa olevia piilovaurioita.”⁵

 

Lähteet:

1. Asumisterveysohje – Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Valtuutussäännös: Terveydensuojelulaki (763/94) 32 § (Voimassa alk. 1.5.2003, korvattu asumisterveysasetuksella 1.1.2018.) Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1 Helsinki 2003.

2. Cereulide producing Bacillus cereus and amylosin producing Bacillus subtilis and Bacillus mojavensis : characterization of strains and toxigenicities. Academic dissertation in microbiology 2008.Camelia Constantin. Department of Applied Chemistry and Microbiology, Division Microbiology, Faculty of Agriculture and Forestry, University of Helsinki. 2008.

3. Tutkija Aino Nevalainen artikkelissa ”Hometalossa riehuvat mikrobijengit”. Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.

4. Sisäilman hajut ja orgaaniset epäpuhtaudet. Anne-Rita Rundt, Peter Backlund ja Katja Paakkola,Työterveyslääkäri, 2005;23(2):156-163.

5. Piilevien kosteusvaurioiden aiheuttamat terveyshaitat. Selvittäminen terveydensuojelulain mukaisilla asunnontarkastuksilla. Reijo Pesonen, Risto Kaarnattu. Muut julkaisut -sarja: opinnäytetyöt. Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, Itä-Suomen yliopisto. 2012.

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Marko, 40, poliisi

 ”En ole tervehtynyt ja jouduin lopettamaan työnteon kokonaan.”

Alla kuvaamme Markon tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Marko altistui sisäilmaongelmille opiskeluaikanaan. Marko ei kuitenkaan tällöin kovasti oireillut, mutta muutama opiskelukaveri joutui keskeyttämään opintonsa. Marko ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Markolla sisäilmaan liittyvä sairastelu alkoi vakavampana ensimmäisessä työpaikassa poliisilaitoksella Markon ollessa 25-vuotias. Tämä tarkoitti jatkuvia poskiontelotulehduksia, keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita. Yhdessä tilassa Marko kärsi myös lihasnykinöistä aina ennen kuin kovat keuhko-oireet alkoivat.

Marko yhdisti sairastelun sisäilmaongelmiin, kun rakennuksesta löytyi useita tertiäärivaiheen mikrobeja ja bakteereja, märkäbetoni-muovimatto -ongelmaan liittyviä VOC-päästöjä, ilmanvaihdon toimimattomuutta ja rakennusjätettä alapohjasta. Marko vaihtoi työnantajan toimesta työpaikkaa useamman kerran.

2. Kriittinen piste

Marko sairastui kuitenkin yhä vakavammin myös seuraavissa työpaikoissaan. Osa poliisilaitoksista on sittemmin purettu terveyssyistä. Jokaisesta rakennuksesta löytyi lopulta jonkinlaisia sisäilmaongelmia.

Markon kriittinen piste tapahtui 28-vuotiaana, kun hänelle alkoi kertyä oireiden vuoksi toistuvia ja pitkiä sairauslomia. Hänelle puhkesi myös astma. Työterveyslääkäri kehotti Markoa lopettamaan sairastuttavassa työssä, mutta Marko ei noudattanut neuvoa.

Seuraavina vuosina oireet vaikenivat asteittain: väsymys, keuhkojen toimintahäiriöt, kuumeilu, reumaattiset oireet ja jatkuva pääkipu. Markoa tutkittiin infektiopoliklinikalla ja keuhkopoliklinikalla: lääkäri esitti alveoliittiepäilyn, ja Markolla todettiin vuotava ohutsuoli ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Verikokeissa hänellä todettiin reumalle altistava tekijä, perinnöllinen HLA-B27-antigeeni. Häntä varoitettiin jälleen jatkamasta altistavissa ympäristöissä.

3. Kuntoutumisen  pääkohdat

Marko pääsi ammattitautitutkimuksiin. Pitkän prosessin tuloksena Marko sai ammattitautipäätöksen. Marko on nyt sairauseläkkeellä.

4. Toimintakyky nyt

Marko ei ole tervehtynyt alveoliitista ja työnteko täytyi tämän takia lopettaa. Markon elämä on sairastumisen vuoksi aika rajoittunutta. Alveoliittioireita aiheuttavia altistuksia (mm. mikrobialtistus, savu, puupöly) on vältettävä, sillä Marko saa helposti kuume- ja hengenahdistuskohtauksia ja toistuvia hitaasti paranevia keuhkoinfektioita. Hän joutuu rajaamaan elämänpiirin pieneksi ja valikoimaan tarkasti, millaisissa tiloissa asioi. Välttämällä altistuksia Marko selviää toimintakykyisenä. Markolla on koti, joka ei aiheuta oireita, ja hän harrastaa hyvin voidessaan aktiivisesti liikuntaa.

5. Tulevaisuus

Eläkepäätös ja sopiva koti pitävät Markon tilanteen tasapainoisena. Markon tavoitteena on mielekäs arki ja elämänhallinnan sekä toimintakyvyn ylläpitäminen.

 

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Marko on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.