Haluaisin jo töihin

Hanna yrittää työllistyä, mutta hänen ongelmaansa ei ymmärretä. Näin sisäilmasta sairastuminen syrjäyttää.

Sisäilmasta sairastuminen on usein pitkäaikainen ja kumulatiivinen tapahtumien sarja. Ajaudut ongelmarakennuksesta toiseen. Et ensin edes huomaa jonkin olevan pielessä, niin lieviä oireet ovat. Sairastelun voimistuessa havaitset, että tilanteiden ratkominen on joka kerta yllättävän hidasta. Aika kuluu, ja lopulta työkyky on romahtanut.

Silloin apua vasta onkin hankala saada. TE-palveluja ja kuntoutusjärjestelmää ei ole tehty vastaamaan tilanteisiin, joissa toimintakyky riippuu ympäristöstä, jossa ihminen asuu ja työskentelee.

Näin tapahtui Hannalle. Hän sairastui, jäi ilman sopivaa apua ja putosi työelämästä.

Täällä Hanna kertoo itse, kuinka asiat vuosikymmenien vieriessä etenivät. Lopputulema on lukuisten toimimattomuuksien summa järjestelmän eri toiminnoissa.

Kertomus tarjoaa välineitä ymmärtää, kuinka sisäilmasta sairastutaan ja millaiset asiat vaatisivat kehittämistä.

(Kuva: AdobeStock)

---

Lue kolmiosaisen sarjan muut tarinat: Se rikkoo ihmisen ja tulee kalliiksi kaikille – Kolme kertomusta häiriökysynnästä.

Homepakolaiset ry selvitti ICF-luokituksen soveltuvuutta sisäilmasairaille

WHO on kehittänyt toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF-luokitus), joka huomioi laajasti erilaisia toimintakyvyn osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäristössä ja ihmisissä.

ICF-luokitus vaikuttaa lähtökohtaisesti sopivalta myös sisäilmasta sairastuneiden tilanteiden käsittelyyn, joten Homepakolaiset-yhdistys selvitti sen soveltuvuutta tähän tarkoitukseen tarkemmin.

Selvityksen tavoitteena oli hahmottaa, kattaako ICF-luokitus niitä oireita ja toimintakykyä nostavia ja laskevia tekijöitä, joita sisäilmasta sairastuneet käytännössä kohtaavat. Tällä sivulla kerromme selvityksen toteutuksesta. Selvityksen voit lukea täällä.

Taustatietoa: Mitä ICD- ja ICF-luokituksilla tarkoitetaan?

ICF-luokitus
Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF, The International Classification of Functioning, Disability and Health) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä.
>> https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus
>> http://www.julkari.fi/handle/10024/77744
>> https://www.who.int/classifications/icf/en/

ICD-luokitus
ICD-luokitus (ICD, International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems) on WHO:n kehittämä kansainvälinen järjestelmä sairauksien luokitteluun. Suomessa käytössä kymmenes ICD-versio, jota kutsutaan lyhenteellä ICD-10.
>> https://koodistopalvelu.kanta.fi/codeserver/pages/classification-view-page.xhtml?classificationKey=23&versionKey=58
>> https://www.who.int/classifications/icd/en/

WHO on laatinut ICF- ja ICD-luokitukset toimimaan yhdessä toisiaan täydentäen. Näitä kahta järjestelmää, tautiluokitusta ja toimintakykyluokitusta, on tarkoitettu käytettäväksi rinnakkain.

Sisäilmasta sairastuneille ei löydy yhtä selkeää ja kaikkiin tapauksiin sopivaa kansainvälisestä tautiluokitusjärjestelmästä (ICD) löytyvää sairausdiagnoosia. Tautiluokitus soveltuu puutteellisesti kuvaamaan sisäilmaan liittyviä monimuotoisia terveysvaikutuksia ja oireiden yhteyttä ympäristötekijöihin.

Miten selvitys toteutettiin?

Selvitystä varten tuotettiin alkukartoituskysely ja teemahaastattelurunko, jotka laadittiin suoraan ICF-luokitukseen pohjautuen, sisäilmasta sairastuneiden tilanne huomioiden.

Tässä hyödynnettiin yhdistykselle vuosien aikana kertynyttä tietoa sisäilmasta sairastuneiden elämästä, jota on kerätty mm. haastatteluissa, kyselyissä, työpajoissa ja kenttätyössä.

Tämän jälkeen selvitimme näillä työkaluilla kolmannen sektorin toimijoiden käsityksiä sisäilmasairastamisesta toimintarajoitteena. Haastattelimme kuutta järjestöissä ja vertaistuessa pitkään toiminutta henkilöä, jotka olivat kohdanneet paljon potilaita ja seuranneet lukuisia erilaisia tapauksia vuosien ajan. Haastatellut olivat kohdanneet yhteensä tuhansia sisäilmasta sairastuneita. Kenttätyössä on muodostunut juureva kuva potilaiden aidoista tarpeista ja arjen tilanteista. Tätä monipuoliseen ymmärrykseen perustuvaa tietoa kannattaa hyödyntää sisäilmasta sairastuneiden palveluiden kehittämisessä.

Ennen kasvokkain haastattelua haastateltava sai reflektoida alkukartoituskyselyn avulla käsityksiään kehon toimintakykyä heikentävistä oireista sisäilmaongelmille altistuttaessa.

Kyselyssä oli ICF-luokituksen mukaisesti 19 eri oireryhmää. Kyselyn tarkoituksena oli herätellä haastateltava pohtimaan tietoonsa tulleita kehon toimintakykyä heikentäviä oireita sisäilmasta sairastuneilla. Alkukartoituskyselyä ei varsinaisesti analysoitu, vaan selvityksessä esille tulevat sisällöt perustuvat itse haastatteluissa tehtyihin pohdintoihin.

Varsinaista haastattelua varten laadittiin niin ikään ICF-luokitukseen pohjautuen teemahaastattelurunko, jossa osa-alueina olivat sisäilmaan liittyvät oireet ja oireiden vaikutus toimintakykyyn sen eri osa-alueilla, toimintakykyyn vaikuttavat ratkaisut ja osatekijät neljässä eri pääluokassa (tuotteet ja teknologiat, ympäristötekijät, tuki, suhteet ja asenteet) ja näiden alaluokissa.

Alkukartoituskysely ja teemahaastattelurunko löytyvät selvityksen liitteinä 1 ja 2.

Tuloksia ja jatkoselvitystarpeita

Haastattelujen perusteella ICF-luokitus toimii hyvänä lähestymistapana sisäilmasta sairastuneiden tilanteen kartoittamiseen.

ICF-luokituksen perusteella laaditut kysely- ja haastattelupohjat toivat esiin monipuolisesti niitä haasteita, joiden kanssa sairastuneet kamppailevat. Vastaavasti samalla tulevat monipuolisesti näkyviksi ne tekijät, jotka vaikuttavat toimintakykyyn ja joita huomioimalla toimintakykyä voitaisiin nostaa.

Selvityksen perusteella ICF-luokitus tarjoaa mahdollisuuksia koota ja kuvata kattavasti sisäilmasta oireilevan potilaan terveydentilaan ja toimintakykyyn vaikuttavia ympäristötekijöitä ja sisäilman epäpuhtauksista johtuvia toimintarajoitteita ja esteellisyyksiä.

ICF-luokituksessa esiintuotuja toimintakykyyn vaikuttavia osa-alueita kannattaa huomioida sisäilmasta sairastuneiden kuntoutusta suunniteltaessa. Näin päästään eteenpäin nykytilanteesta, jossa sisäilmasta sairastuneiden toimintarajoitteita ei osata huomioida ja ratkaista. Nyt käytettyjä kysely- ja haastattelupohjia voitaisiin kehittää eteenpäin myös käytännön potilastyön avuksi.

Nyt toteutettu selvitys on alustava, mutta lupaavuutensa perusteella luokituksen hyödyntämismahdollisuuksia ja soveltuvuutta kannattaisi ehdottomasti selvittää lisää. Kehitetyt kysely- ja haastattelupohjat soveltuvat myös sisäilma-asioista kiinnostuneiden tutkijoiden ja opinnäytetöiden tekijöiden käyttöön. Vastaavalla pohjalla toteutettu selvitys tulisi toistaa isommalla vastaajajoukolla. Myös sisäilmasta sairastuneita kohtaavien eri palveluissa toimivien ammattilaisten näkemyksiä ICF-lähestymistavan toimivuudesta olisi hyvä selvittää.

Lue lisää:

1. Tutustu selvitykseen
2. Tietoa sisäilmasta sairastumisesta

Lievästä oireilusta työkyvyn menettämiseen

Asiantunteva apua on hankala saada

Sisäilmasairauksien vakavuusasteet vaihtelevat lievemmästä oirehtimisesta työkyvyn menettämiseen ja jopa invaliditeettiin.

Sisäilmasairaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: työkykyisiin, työpaikkakyvyttömiin (työpaikkarajoitteisiin) ja työkyvyttömiin. Työelämän lisäksi sairastuneella voi luonnollisesti ilmetä ongelmia myös sellaisen opiskelupaikan tai kodin löytämisessä, jossa hän ei altistu sairastumista aiheuttavalle sisäilmalle. Homepakolaiset ry. on tuottanut oppaan, jossa tarjotaan ensi kertaa kattava ja monialainen ratkaisumalli sisäilmasairaiden toimintakyvyn tukemiseen.

Vaikka oirekuvia onkin hyvin monenlaisia, niin sisäilmasairauksista voidaan erottaa myös tyypillisiä oirehtimisen ja sairastumisen polkuja. Alkuvaiheessa sisäilmasairaudet voivat ilmetä lisääntyvinä ärsytysoireina ja infektiosairauksina (erilaiset tulehdussairaudet), joiden oireista on mahdollista parantua, kun oikea hoito ja olosuhteet löytyvät. Tällaisten oireiden jälkeen sisäilmasairauksilla on kuitenkin ollut taipumus kroonistua, mikä voi tarkoittaa pysyviä sairaustiloja ja tarvetta elinikäiselle elämäntapojen ja elinolosuhteiden seurannalle ja muutokselle.

Yksi suurimmista sisäilmasairastuneiden ongelmista Suomessa on avunsaanti ja sen sattumanvaraisuus. Monet sisäilmasairastuneet kokevat olevansa läheistensä, epävirallisten tukiverkostojen tai sattumalta löydettyjen asiantuntijoiden avun varassa. Lääketiede osaa kohdata sisäilmasairasta vasta puutteellisesti.

Yhtenä esimerkkinä ovat vuonna 2016 julkaistut home- ja kosteusvauriosairauksien Käypä hoito -suositukset, jotka pahimmillaan jättävät sairastuneet oman onnensa nojaan. Nämä valtakunnalliset ja viralliset hoitosuositukset tunnistavat sisäilmasairauksien ongelmakentästä vain jäävuoren huipun. Käytännössä suositukset ohjaavat sairastuneen joko astman hoitoon tai terapiaan, siitäkään huolimatta, että asiantuntijat ymmärtävät ongelman olevan huomattavasti laajempi. Vastaavia sisäilmasairauksia toiminnallisina häiriöinä käsitteleviä ohjeistuksia on laadittu myös esimerkiksi työterveyshuolloille.

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Lista oireista ja sairauksista tutkimustiedon ja sairastuneiden kuvaamien oireiden pohjalta.

Uusi ratkaisumalli sisäilmasairaiden hoitoon ja kuntoutukseen.

Hyvä käytäntö: Monisairaita kuntoutetaan saman katon alla kanadalaismaakunnassa

Harvardin yliopiston Building Evidence for Health -tutkimushanke kertoo oireita aiheuttavista rakennusmateriaaleista (katso erityisesti ftalaatit, palonestoaineet, nanomateriaalit)

Tuoretta tietoa homeista löytyy Tuula Putuksen teoksesta Home ja terveys (2017).

Käypä hoito -suositukset kosteus- ja homevaurioista oireileville.

Työhaluisesta väliinputoajaksi : Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta.

 

Takaisin Terveyshaitat -sivulle.

Myytti: Uudet rakennukset ovat terveellisiä

Mikä uusissa rakennuksissa sairastuttaa?

”Kaikki uudet betonirakennukset jäävät liian kosteiksi” – Juhani Pirinen, Ympäristöministeriön Hometalkoot-toimenpideohjelma.¹

Rakentamisessa terveyshaittoja aiheuttavat mm. muovinpehmentimet eli ftalaatit, nanomateriaalit ja palonestoaineet. Healthy Buildings -ohjelma, Harvardin yliopisto ²

”Ilmastonmuutos ja lämmöneristyksen lisäys lisäävät useiden nykyisten vaipparakenteiden kosteusriskejä ja edellyttävät niissä toteutustapojen muutoksia.” – Juha Vinha, Tampereen teknillinen yliopisto ³

Sisäilman laatuun liittyvät ongelmat ovat edelleen yleisiä. Viime vuosina asukkailla on ilmennyt oireita uuteen asuntoon muuton jälkeen. – VTT:n raportteja 571, 2005 ⁴

Uusi rakennus ei automaattisesti ole vanhaa rakennusta terveellisempi. Ihmiset sairastuvat uusissakin rakennuksissa. Joillekin muutto uuteen asuntoon on ollut jopa lopullinen vakavan sairastumisen laukaiseva tekijä. Huomattava osa sisäilmasairaista kertoo, ettei pysty oleskelemaan uusissa rakennuksissa. Miksi?

Rakentamisessa käytettävien aineiden kohdalla on kemikaalisääntelyssä aukko. Rakentamisessa on sallittua käyttää aineita, jotka toimivat esimerkiksi hormonaalisina haitta-aineina, ovat neurotoksisia, herkistäviä, karsinogeenisiä tai jopa lisääntymismyrkyllisiä.⁵

Rakennuksissa altistutaan homeiden lisäksi aiheuttaa esimerkiksi palonestoaineille, muovinpehmentimille, nanomateriaaleille ja pintakäsittelyaineille.^{2, 6}

Kattavaa tutkimusta ja tietoa uusista materiaaleista, niiden kosteuskestävyydestä ja materiaaliyhdistelmien käyttäytymisestä ei ole. Uusien materiaalien ja materiaaliyhdistelmien käyttäytymistä ei ole tarpeeksi tutkittu.⁷

”Otettaessa käyttöön uusia materiaaleja ja materiaaliyhdistelmiä ei useinkaan osata kyllin varhaisessa vaiheessa tunnistaa niitä aineita, jotka ajan mittaan osoittautuvat vaarallisiksi.” ⁸

Rakentamisessa jätetään kasvupaikkoja mikrobeille

Yksi ongelma uusissa taloissa on niiden pinnoittaminen kosteana. Kun kostean betonin päälle levitetään tasoitteet, liimat ja muovimatot tai muut pinnoitteet, syntyy ongelmia:

Kun rakennus päällystetään liian aikaisin, kosteana, on todennäköistä että betonirakenteeseen syntyy mikrobivaurio. Lisäksi kostuneet pintamateriaalit toimivat kasvualustoina mikrobeille, esimerkiksi Stachybotrys-home viihtyy märässä kipsilevyssä. Lisäksi useiden materiaalien, kuten saumausaineiden, tasotteiden, lastulevyjen, PVC-lattiapinnotteiden ja tapettien päästöt lisääntyvät kosteuden vaikutuksesta.⁸

Esimerkiksi kipsilevystä aiheutuu normaalitilanteessa varsin pieni epäpuhtauspäästö. Kostuneena kipsilevyn emissiotaso kuitenkin nousee. ”Emittoituvia aineita ovat mm. 1-butanoli, dekaani, 2-etyyli-1-heksanoli ja 2-fenoksietanoli”.⁸

Nimenomaan betonin alkalinen kosteus voi käynnistää päällystemateriaaleissa ja niiden kiinnittämiseen käytetyissä liimoissa kemiallista hajoamista. Kerran käynnistyttyään nämä prosessit jatkuvat, vaikka betoni kuivuisi.^4,9 Kostuneessa muovimatossa käynnistyy mikrobitoiminta, jonka seurauksena PVC-muovin pehmitinaineet alkavat hajota, tuottaen ftalaatteja ja muun muassa 2-etyyliheksanolia.

Ftalaatit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat stimuloida immuunijärjestelmää, aiheuttaa kehityshäiriöitä ja moni niistä on todettu hormonaalisiksi haitta-aineiksi^{10, 11, 12}. Liimojen hajoamisen seurauksena syntyneet yhdisteet ovat hydrolyysi- ja hapettumistuotteita kuten alkoholeja, aldehydeja, ketoneita ja happoja, joista tunnetuin on juuri 2-etyyliheksanoli.^{13, 9}

Uusi rakennus voi olla ”seka-altistaja”

Myös pinnan alla muhii: kun päällysmateriaalit on laitettu kostean betonin päälle, ja ilmassa on muovimatosta, tasoitteista ja liimoista haihtuneita yhdisteitä ”samassa rakennuksessa on varmasti myös mikrobien tuottamia haitta-aineita eli toksiineja. Tällöin kyse on kosteusvauriorakennuksesta ja sen aiheuttamasta seka-altistumisesta.”¹⁴

Uudet ympäristöt ovat usein terveyshaittojen suhteen vaikeasti ennustettavia. Esimerkiksi kun tasoitteista tehtiin neutraaleja, jotta alkalisen betonin aiheuttama pintamateriaalien hajoaminen vähenisi, niistä tuli neutraaleina mikrobeille parempia kasvualustoja. Korjaamalla yhtä ongelmaa luotiin otollisemmat olosuhteet mikrobikasvulle.

Entä mitä uusille, kosteina muhiville rakenteille tapahtuu, kun rakennusta rakennetaan ilman rakennuksen suojaamista sateelta, tai kun pinnoitukset tehdään kuivattamatta rakenteita kunnolla?

Homevauriohan syntyy nopeasti: ”kun vesi tai kosteus pääsevät huoneenlämpöisiin rakenteisiin, homevaurio syntyy kahdessa päivässä, ellei mitään tehdä”. Vaurio ei poistu kuivaamalla, vaan ainoastaan poistamalla mikrobeja kasvavat materiaalit laajalti yli vauriorajojen. ”Vaikka homevaurio olisi kuivunut, sekin on terveydelle vaarallinen” ¹⁵. Mikä tahansa materiaali homehtuu, jos kosteutta on riittävästi.

Märkä valmistuessaan

Tällä hetkellä rakennustuotannon kosteudenhallinnassa on vakavia puutteita. Kokemusperäinen tieto uudenlaisista rakenteista puuttuu ja monet uudet ratkaisut lisäävät kosteusvaurioiden todennäköisyyttä. Energiansäästönormien vaatima lämmöneristeen paksuuden kasvattaminen lisää helposti suunnittelu- ja asennusvirheitä. ”Homeettomuuteen ei ehkä jatkossa enää päästä”.¹⁶

Rakennusalalla käytännöt ja aikataulut ovat mitä ovat. Jotta saadaan rakennetuksi terveitä taloja tulisi tilaajien, suunnittelijoiden, rakentajien, teollisuuden ja varastoinnin ottaa työssään huomioon kosteusnäkökohdat. Viranomaisten tulisi lisätä rakentamismääräyksiin vaatimus kuivasta rakentamistavasta sekä korjaus- että uudisrakentamiseen.⁷

Kuivaan rakentamistapaan on alettu lakitasolla kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Kuivaketju10-toimintamallia on lanseerattu 2010-luvulla, mutta samalla vuosikymmenellä rakennusaikana kastuneet rakenteet ovat olleet uutisissa toistuvasti. Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta astui voimaan v. 2018. Miten se ongelmaan tehoaa, jää nähtäväksi.

Uudet materiaalit, uudet mikrobit

Uusilla materiaaleilla voi mahdollisesti kasvaa tuhokykyisempiä mikrobeja kuin vanhoilla ja perinteisillä materiaaleilla. Esimerkiksi streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se tuhoaa eteen sattuvia elimistön puolustusjärjestelmän soluja, mutta puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on selvästi lauhkeampi.^{17, 18}

Sisäympäristön mikrobistoa ja sen muuntumista on alettu kattavammin tutkia vasta hiljattain. ^{19, 20, 21, 22}

Kosteusvauriorakennukset ovat mutkikas vyyhti. Vuonna 2004 suomalainen tutkijajoukko totesi, että ”kyseessä on monimutkainen, terveyshaittoja aiheuttava ilmiö, joka on yleinen eri puolilla maailmaa, joka on kehittynyt modernin rakentamisen myötä”. ²³

Lähteet:

1 Homeista pitää haluta eroon. Janne Toivonen. Helsingin Sanomat 3.11.2010.

2. Building evidence for health -tietopankki. Healthy Buildings Program, Harvard T.H. Chan School of Public Health.

3. TTY:n rakennusfysiikan professori kertoo, miksi eristemäärien lisäys nollaenergiatasolle saattaa olla kosteusriski. Rakennuslehti, 22.12.2016.

4. Muovimattopinnoitteisen lattiarakenteen VOC-emissiot sisäilmaongelmatapauksissa. Helena Järnström. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2005 VTT PUBLICATIONS 571.

5. Purkumateriaalit – kiertotalouden pommi? Pulkkinen Katja, Kemia-lehti 6/2016.

6. Semi volatile organic compounds and flame retardants – Occurrence in indoor environments and risk assessment for indoor exposure. Helena Järnström, Sirje Vares ja Miimu Airaksinen, VTT Research Notes 2486. 7).

7. Rakennusten kosteudenhallinnan best-practices. Olli Teriö. Frame-projekti 2011.

8. Terveen rakennuksen evoluutio. Anne Aikivuori, Tutkimusraportti, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Espoo 2001VTT 2001.

9. Oirekyselyt asuntojen PVC-muovimatoilla päällystettyjen betonilattioiden sisäilmahaittojen ratkaisijana. Pertti Metiäinen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus 9/2009.

10. EDC-2: The Endocrine Society’s Second Scientific Statement on Endocrine-Disrupting Chemicals. 2015. Gore AC, Chappell VA, Fenton SE, Flaws JA, Nadal A, Prins GS, Toppari J, Zoeller RT. Endocrine Reviews, 36(6).

11. State of the Science of Endocrine Disrupting Chemicals – 2012. 2013. Becher G, Bergman Å, Bjerregaard P, Bornman R, Brandt I, Heindel JJ, Iguchi T, Jobling S, Kidd KA, Kortenkamp A, Muir DCG, Ochieng R, Skakkebæk NE, Toppari J, Woodruff TJ, Zoeller RT. World Health Organization.

12. Historical EU vote recognises four chemicals as hormone disrupting for humans. Artikkeli Chemsec:n verkkosivulla (28.12.2017).

13. Betonirakenteiden VOC-emissiot ja niiden vähentäminen rakennetta lämmittämällä. Kai Kylliäinen, 7/2010. Itä-Suomen yliopisto, Kuopio 2010.

14. Mirja Salkinoja-Salonen artikkelissa Pilaako tämä myrkkypommi kotisi? Outi Pippuri, Taloussanomat 17.2.2011. Lainaus kirjoituksessa haastatellulta Mirja-Salkinoja-Saloselta.

15. Työterveyslaitos varoittaa rakentajia: Homeet yhtä suuri vaara kuin asbesti! Rakentaja-lehti 24/1/2007.

16. FRAME-hanke, Frame yleisöseminaari 26.1.2011.

17. Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Jukka Ruukki. Tiede-lehti 7/2003.

18. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro. Timo Murtoniemi. University of Kuopio, Department of Biochemistry. KTL. Publications of the National Public Health Institute A 13 / 2003.

19. Jayaprakash (2016). Indoor microbiota in severely moisture damaged homes and the impact of interventions.

20. National Research Council: Microbiomes of the Built Environment: A Research Agenda for Indoor Microbiology, Human Health, and Buildings.

21. Dai ym (2017). Factors Shaping the Human Exposome in the Built Environmen
t: Opportunities for Engineering Control.

22. National Research Council: Exposure Science in the 21st Century: a vision and a strategy.

23. Hankala, haitallinen home. Aino Nevalainen, Tuula Husman ja Maija-Riitta Hirvonen, Duodecim 2004;120(13):1681-7.

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Toisen asteen sisäilmasairas

Työpaikkarajoitteinen Petri on toisen asteen sisäilmasairas

Toisen asteen sisäilmasairas miettii, mistä löytäisi sopivan asunnon, työtilan tai sellaisen opiskelupaikan, jossa ei tulisi kipeäksi. Elinpiiri on edenneen sisäilmasairauden vuoksi rajoittunut, ja perusasioista tulee hankalammin toteutettavia. Ratkaisun etsiminen ja elämän koossa pitäminen vie aikaa, voimia ja vaatii runsaasti taloudellisia resursseja.

Vointi toisen asteen sairastuneella vaihtelee laidasta toiseen. Olo on terve silloin kun altistuksia ei ole. Jos elinpiiriä ei onnistu rakentamaan terveellisiin tiloihin, olo voi olla invalidisoivan sairas. Tässä vaiheessa apua on tullut haettua usein jo kymmeniltä ellei sadoilta eri tahoilta, valitettavan usein tuloksetta. Toisen asteen sisäilmasairas on vakavan sairauden ohella usein stressaantunut, huolissaan ja väsynyt.

Tyypillinen tilanne:

• palveluiden tarve laajentunut
• sairauspoissaolot voivat pitkiä ja/tai toistuvia
• hankaluus löytää sopivia työtiloja, useita työ-/opiskelupaikkojen vaihtoja, työttömyysjaksoja
• osalla ongelmia asunnon kanssa, asunnottomuutta ja muuttokierrettä
• taloudellisia vaikeuksia.

Tyypillisiä oireita:

• oireet vakavoituvat ja muuttuvat moninaisemmiksi
• autoimmuunisairauksia, allergioita, suolisto- ja kilpirauhasongelmia, vakavia keuhkosairauksia, herkistymistä ympäristötekijöille kuten kemikaaleille
• muut yksittäiset oireet aiempaa vakavampia, esim. nivelten jäykistyminen, kipu silmiä liikuteltaessa, raajojen tunnottomuus, jatkuva lämpöily, nenäverenvuoto ja muistihäiriöt.

Lisää oireista: sairauden oireet vakavuusluokittain

PETRI ETSII ASUNTOA JA TYÖTILAA

ARVIO: SUOMESSA ON n. 250 000 ”PETRIÄ”

Avuntarve – tukea ratkaisujen löytymiseen

• altistuksen katkaisu, altisteeton asunto ja työtila
• asiantunteva lääketieteellinen apu
• tarvittaessa keskusteluapu, kuntoutus ja taloudellinen tuki

Sopiva avun tarjoaja voisi olla:

• hoidon tulee rakentua moniammatillisesti
• usein tarvitaan sosiaalipalveluja, apua tilajärjestelyissä, perus- ja erikoissairaanhoidon sekä moniammatillisen kuntoutuksen yhteistyötä

Tällä hetkellä kuitenkin:

• Ei ole tahoa, joka ottaisi kokonaisvastuun tilanteesta.
• Sairastunut kiertää usein hakemassa apua vuosia sitä saamatta.
• Asiantuntevaa lääketieteellistä apua ei ole tarjolla.
• Suurin ja akuutein ongelma tässä ryhmässä on soveltuvien tilojen puute asumiseen, työntekoon ja opintojen jatkamiseen.
• Tämän vuoksi altistus ja hankala tilanne pitkittyvät ja sairastuminen voi edetä vaiheeseen 3.

  *****

  Lue täältä lisää siitä, millä tavoin Kolmen asteen sisäilmasairaat -luokitus on laadittu.

Terveyshaitat

Sisäilma ja terveyshaitat – monenlaisia oireita ja sairauksia

Rakennettu ympäristö vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme monin tavoin. Esimerkiksi homeongelmat, rakennusmateriaaleista aiheutuvat kemikaalipäästöt, sisätilojen lämpötila, ilmanvaihto ja melutaso voivat vaikuttaa meihin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Osa vaikutuksista tunnetaan hyvin, mutta aiheeseen liittyy myös paljon tietoaukkoja. Löydät aihepiiriin liittyvää tutkimustietoa täältä.

Esimerkiksi erilaisia homeita on tunnistettu noin miljoona eri lajia, ja uusia löydetään edelleen. Kosteusvauriorakennuksissa voi esiintyä homesienten lisäksi myös bakteereita, jollaisia ovat esimerkiksi aktinomykeetit kuten niin sanottu sädesieni. Erilaisia kemikaaleja on Euroopan unionin alueella käytössä kymmeniä tuhansia, ja niiden vaikutuksista sekä käytöstä rakennuksissa tarvitaan edelleen lisää tietoa. Rakennusmateriaalien sisältämiä kemikaaleja eivät viranomaisetkaan tunne kattavasti. Jotkin käyttöesineissä rajoitetut aineet on sallittu rakennusmateriaaleissa.

Tiedämme siis vielä puutteellisesti, millä mekanismeilla sisäilma sairastuttaa ja mille kaikelle sisäympäristöissä altistutaan. Tiedetään kuitenkin, että ongelmarakennukset voivat aiheuttaa monenlaisia oireita ja sairauksia. Monien sisäilmasta mitattujen aineiden ja tilojen käyttäjien oireiden välillä on tutkimuksissa havaittu yhteyksiä.

Sisäilmaoireita? Oirelista tunnistamisen avuksi

Kuvaamme alla oireita ja sairauksia, joita sisäilmasairaat raportoivat ja yhdistävät ajallisesti altistumiseen sisäilmaongelmille tai joiden hoitotasapainoon altistumisen katkaisemisella on koettu olevan vaikutusta. Yhdistyksessä on toimintavuosien aikana kohdattu ja kuultu tuhansia sisäilmasta sairastuneita, ja tämä lista on laadittu tästä kohderyhmäosaamisesta kertyneen tiedon perusteella. Rinnalla on hyödynnetty runsaasti tutkimustietoa, josta löydät poimintoja tämän sivun lopusta.

Listan avulla voidaan helpottaa omien oireiden yhdistämistä sisäilmaan ja sitä kautta auttaa löytämään ratkaisuja oman terveydentilan kohentamiseen. Huomaathan, että kaikki tässä luetellut terveysongelmat eivät suinkaan aina liity sisäilmaan. Listaa ei sellaisenaan tule käyttää omien oireiden ja sairauksien diagnosoimiseen sisäilmasta johtuviksi. Useimmille oireista voi olla myös muita mahdollisia syitä, jotka tulee poissulkea ja selvittää. Oirepäiväkirja on hyvä työkalu omaan hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden seurannassa ja havainnoinnissa, ja se voi auttaa myös hoitavaa lääkäriä hoidon toteuttamisessa.

Oireet:

Hengitystieoireet – yskä, limannousu, hengenahdistus, hengityksen vinkuna, kipu hengitysteissä, nenän ärsytys, tukkoisuus, nuha, nenäverenvuoto, käheys, kurkun kuivuus, poskionteloiden kirvely, suukivut, kipu ikenissä.

Yleisoireet ja neurologiset oireet – kuume, poikkeuksellinen väsymys, päänsärky, huimaus, pahoinvointi, oksentelu, hengityskatkot, nukahtamisvaikeudet, heräily, rytmihäiriöt, epänormaali hikoilu/palelu, nivelkivut, lihaskivut, lihasheikkous, luusäryt, selkäkivut, kouristelu, lihasnykinät, pistely, raajojen puutumiset ja tunnottomuudet, kielen tunnottomuus, huulten tunnottomuus, kipu kainaloissa, vapina, kasvojen turvotus ja punaisuus, korkea verenpaine ja muut sydän- ja verisuonioireet, migreeni, kolmoishermosärky, hajuaistin herkistyminen.

Ajattelu, tunteet, mieli – keskittymisvaikeudet, puheen hidastuminen, muistihäiriöt, ärtyisyys, kiukunpuuskat, hermostuneisuus, ylivilkkaus, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, älykkyysosamäärän laskeminen, vaikeus suoriutua neuro-kognitiivisista toiminnoista, koordinaatiokyvyn lasku.

Iho-, silmä- ja limakalvo-oireet – erilaiset ihottumat kuten nokkosrokko, ihon kutina, aftat, herpes, paiseet, paukamat, ihomuutokset, verenpurkaumat iholla, mustelmataipumus, silmäoireet, silmänpaineen nousu, näköhäiriöt, näkökentän sumentuminen, allerginen silmätulehdus, näön heikkeneminen, limakalvojen rikkoutuminen (myös suoliston ja sukupuolielinten alueella), virtsatieoireet/-tulehdukset, virtsankarkailu, yökastelu, verivirtsaisuus, korvakipu, korvien kutina, korvatulehdukset, kuulon heikkeneminen, hiusten lähtö.

Suolisto-oireet – vatsakivut, suolistokouristukset, suoliston limakalvon rikkoutuminen, närästystaipumus, ripuli, verinen uloste, ruoka-aine intoleranssit ja -allergiat kuten keliakia, vilja-intoleranssi ja maitoallergia.

Hormonaaliset, aineenvaihdunnalliset ja muut vakavat yleisoireet – keskenmenot ja sikiöepämuodostumat, hedelmällisyyden aleneminen, maidon eritys (synnyttämättömillä naisilla), kystat ja myoomat, kuukautiskipujen voimistuminen, muutokset rasva-aineenvaihdunnassa ja veren hyytymistekijöissä, luiden haurastuminen, luuytimen toiminnan häiriöt, imusolmukkeiden toiminnan häiriöt, verenpurkaumat, kilpirauhasen toiminnan häiriöt, aivopaiseet, immuunijärjestelmän häiriöt.

Sisäilmasairaiden raportoimia ja altistumiseen mahdollisesti liittyviä sairauksia ja oireyhtymiä:

• hengitystieinfektiot: poskiontelotulehdukset, keuhkoputkentulehdukset, flunssakierteet
• homepölykeuhko eli alveoliitti, ODTS, keuhkokuume, pikkulasten verenvuotokeuhkokuume
• erilaiset allergiat ja muut pitkäaikaiset haitat kuten ruokaintoleranssit, hajuste- ja kemikaaliherkkyys, herkistyminen sähkölle, CFS/ME
• astma, allerginen nuha
• erilaiset reumat
• kilpirauhasen sairaudet
• suolistosairaudet kuten haavainen paksusuolen tulehdus ja Chronin tauti
• endometrioosi
• sieni-infektiot
• diabetes
• aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt
• maksa- ja munuaisvauriot
• muut autoimmuunitaudit, erilaiset neurologiset sairaudet, lihassairaudet, syövät.

Yksilöllisyys ja vaihtelevuus

Sisäilmaan liittyvät oireet vaihtelevat monesti altistumisen mukaan. Erilaiset tilat voivat aiheuttaa samallekin ihmiselle erilaisia oireita.

Oireet myös riippuvat yksilöllisistä tekijöistä, eli esimerkiksi geeneistämme ja siitä, mille olemme aiemmin altistuneet. Sama tila voi siis aiheuttaa eri ihmisille erilaisia oireita tai ei oireita ollenkaan.

Kaikille yhteistä sairaudenkuvaa, varsinaista ”sisäilmasairautta” tai ”homesairautta” ei lääketieteellisessä mielessä ole olemassa. Homepakolaiset ry:ssä käytämme sisäilmasairas-termiä kuvaamaan ihmisiä, jotka ovat sairastuneet sisäilmaongelmien seurauksena ja/tai joilla sairaus tai oirekuva reagoi sisäilmaongelmiin.

Tutkimuspoimintoja ja lisätietoa

National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine (2022): Why Indoor Chemistry Matters.

Augusta Free Press (2017). Virginia Tech researchers study the relationship between the indoor environment, health.

Allen ym. (viitattu 2017). Harvard Center for Health and the Global Environment: Healthy Buildings –ohjelman kooste rakentamisessa käytetyistä aineista ja niiden terveyshaitoista. Useita kompakteja tiivistelmiä aineryhmittäin jaoteltuina

WHO (2009): WHO guidelines for indoor air quality: dampness and mould.

Hurraß ym. (2017). Medical diagnostics for indoor mold exposure.

Caccamo ym. (2013). Xenobiotic sensor and metabolism-related gene variants in environmental sensitivity-related illnesses: a survey on the Italian population.

Putus (2017). Home ja terveys – Kosteusvauriohomeiden ja hiivojen terveyshaitat.

Fromme ym. (2016). Brominated flame retardants – Exposure and risk assesment for the general population.

Weinhold (2013). “Trilongins” Offer Insight into Mold Toxicity.

Gore ym. (2015). EDC-2: The Endocrine Society’s Second Scientific Statement on Endocrine-Disrupting Chemicals. 

Ghassabian & Trasande (2018). Disruption in Thyroid Signaling Pathway: A Mechanism for the Effect of Endocrine-Disrupting Chemicals on Child Neurodevelopment.

Houten ym. (2016). Changes in the Metabolome in Response to Low-Dose Exposure to Environmental Chemicals Used in Personal Care Products during Different Windows of Susceptibility.

Rosenblom Lichtenstein ym. (2016). Repeated Mouse Lung Exposures to Stachybotrys chartarum Shift Immune Response from Type 1 to Type 2

Molina (2016). Do Repeated Pulmonary Exposures to Zinc Induce Sensitization or Adaptation?

Nassan ym. (2017). Personal Care Product Use in Men and Urinary Concentrations of Select Phthalate Metabolites and Parabens: Results from the Environment And Reproductive Health (EARTH) Study.

Allen ym. (2016). Associations of Cognitive Function Scores with Carbon Dioxide, Ventilation, and Volatile Organic Compound Exposures in Office Workers: A Controlled Exposure Study of Green and Conventional Office Environments.

Nevalainen ym. (2004). Hankala, haitallinen home. 

Hammel ym. (2017). Associations between flame retardant applications in furniture foam, house dust levels, and residents’ serum levels.

Neel & Sargis (2011). The paradox of progress: environmental disruption of metabolism and the diabetes epidemic.

Karpale ym. (2021). Activation of pregnane X receptor induces atherogenic lipids and PCSK9 by a SREBP2-mediated mechanism.

Lue lisää:

Tutkimustietoa

Sisäilmasairas: Vinkkejä onnistumiseen lääkärin vastaanotolla

Sisäilmasairauden kolme astetta

Ratkaisumalli – sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen

”Teette hyvää työtä, haluan tukea yhdistyksen toimintaa!”
Yhdistys työskentelee sisäilmasta sairastuneiden tilanteen kohentamiseksi jäsenmaksutuotoin ja lahjoitusvaroin. Jäseneksi liittyminen ja lahjoittaminen on helppoa. Jokainen tukija on tärkeä. Lue lisää täällä.

Kävin 136 kertaa lääkärissä ja 48 kertaa psykologilla

Sisäilmasairas Maria oli terveydenhuollon suurkuluttaja. Hän kävi 136 kertaa lääkärissä ja 48 kertaa psykologilla. Mitä sitten tapahtui?

Sisäilmasta sairastunut Maria oli 36-vuotiaana monisairas, koditon ja työkyvytön. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli palannut töihin ja sairasti paljon vähemmän.

Maria oli saanut apua, jota harva sisäilmasta sairastunut saa. Tässä kerromme, miten Maria sairastui ja miten häntä autettiin.

Samalla kuvataan, kuinka kuormittavaa työnantajille ja yhteiskunnalle on, kun terveyspalvelut ja kuntouttaminen ovat hajanaisia eivätkä vastaa ihmisen todellisiin tarpeisiin. Maria ehti elää tällaisessa tilanteessa lähes 15 vuotta. Pahimmillaan hän kävi kolmen vuoden aikana 80 kertaa työterveyshuollossa – tilanteen kohentumatta.

Kuka Maria on?

Marian nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojaamiseksi.

Maria on akateemisesti koulutettu ja hänellä on usean vuoden työkokemus omalta alaltaan. Maria altistui sisäilmaongelmille jo peruskoulussa ja jatko-opintojen aikana. Esimerkiksi opiskeluaikana sisäilmaongelmaisessa oppilaitoksessa Maria sairasteli usein. Koska hän suoriutui opinnoistaan eikä sairastelu vaikuttanut arkeen merkittävästi, ei kukaan, Maria itsekään, nähnyt tilanteessa syytä huoleen.

Heti valmistumisensa jälkeen, noin 25-vuotiaana, Maria kuitenkin altistui ensimmäisellä työpaikallaan erityisen vakaville sisäilmaongelmille ja tilanne paheni ratkaisevasti. Seurasi pitkä sairastamisen ja sairauspoissaolojen kierre. Maria vaihtoi tilanteen vuoksi myös työpaikkaa ja asuntoa useaan kertaan.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin Maria oli työkyvytön, hyvin sairas ja vailla pysyvää asuntoa, jossa kykenisi asumaan ilman vakavia sisäilman aiheuttamia oireita.

Miten tähän päädyttiin? Miksi Maria sairastui ja miksi sairastumisen kierrettä ei katkaistu ajoissa? Ja mitä sitten tapahtui?

Marian polku

Alla kuvataan Marian vakavaan sairastumiseen johtaneita tapahtumia kolmessa eri vaiheessa: sairastelun alkaessa, sairastumisen kroonistuttua ja työkyvyttömyyden uhatessa.

Kustakin vaiheesta kerrotaan lyhyesti, mikä Marian tilanne silloin oli, millaista apua hän olisi tarvinnut ja millaista apua hän sai. Lisäksi analysoidaan toimenpiteiden riittävyyttä. Lopussa kuvataan Marian tilanne hänen ollessaan 39-vuotias.

Kuvaukset perustuvat Marian perusteelliseen haastatteluun.

*****

VAIHE 1. Sairastelun alkaminen: epäonnistuneet ratkaisut

Ajanjakson pituus: noin 4 vuotta, 25-vuotiaasta 29-vuotiaaksi.

Maria altistui työpaikallaan vakaville sisäilmaongelmille 25-vuotiaana. Hän sairasti jatkuvasti poskiontelotulehduksia, keuhkoputkentulehduksia ja virtsatietulehduksia. Myöhemmin Maria kärsi voimakkaasta päänsärystä ja väsymyksestä.

Marian avuntarve tässä vaiheessa: 

• Oireilun tunnistaminen: yhdistäminen sisäilmaan.
• Terveellinen työ-/opiskelutila.

Mitä toimenpiteitä tehtiin? 

Ei toimenpiteitä.

Missä epäonnistuttiin?

1. Sairastelun syiden tunnistaminen

Maria kävi kolmen vuoden aikana noin 80 kertaa työterveyslääkärin ja -hoitajien vastaanotolla, oli toistuvasti sairauslomalla ja sai lähetteitä monenlaisiin laboratoriokokeisiin ja röntgentutkimuksiin.

Marian jatkuvalle ja koko ajan voimistuvalle oireilulle ei löytynyt selitystä. Oireita ei myöskään yhdistetty sisäilmaongelmiin.

Maria itse epäili sisäilmaa mahdolliseksi selittäväksi tekijäksi, mutta työpaikalla ongelmat kiellettiin järjestelmällisesti. Vuosia myöhemmin rakennus asetettiin käyttökieltoon vakavien sisäilmaongelmien vuoksi ja on nyt purettu.

2. Kartoitus ja käytännön ratkaisut

Marian tarvitsemia toimenpiteitä ei tehty, sillä sisäilmaongelmiin ei uskottu eikä terveyshaittaa tunnistettu. Ratkaisuja olisivat voineet olla esimerkiksi työtilan vaihto, osittainen etätyö tai muu altistumisen katkaisu työpaikalla.

3. Koordinointi

Työtilojen vaihto tai työjärjestelyjen räätälöinti olisi vaatinut lääkärintodistuksen sisäilmaoireista ja järjestelyjen tarpeesta, mutta sellaista Maria ei saanut. Tilannetta ei koordinoinut kukaan.

Koska Maria ei saanut tarvitsemaansa apua, altistuminen jatkui ja hänen sairastelunsa paheni vähitellen.

*****

VAIHE 2. Krooniset sisäilmaoireet: epäonnistuneet ja onnistuneet ratkaisut

Ajanjakson pituus: noin 4 vuotta, 29-vuotiaasta 33-vuotiaaksi.

29-vuotiaana Marian terveysongelmat ovat kroonistuneet. Sisäilmaongelmaisissa tiloissa alkavat oireet ovat aiempaa moninaisempia ja vakavampia. Työpaikalla selviäminen on hankalaa ja sairastuminen on aiheuttanut myös asunto-ongelmia.

Marian avuntarve tässä vaiheessa: 

• Sairastamisen sisäilmayhteyden tunnistaminen
• Vastuuhenkilö koordinoimaan tilannetta kokonaisuutena
• Tarvittava lääketieteellinen apu
• Neuvonta altistumisen välttämisessä
• Työpaikkaratkaisut
• Asuntotilanteen ratkaiseminen
• Asunto- ja työtilaratkaisuissa: Maria tarvitsee herkistymisensä vuoksi sisäilmaltaan keskimääräistä terveellisemmän tilan, jossa on huomioitu sisäilmasta sairastuneiden tarpeita eli minimoitu kosteus- ja homeongelmien lisäksi esimerkiksi rakennusmateriaalipäästöt.

Mitä toimenpiteitä tehtiin?

Oireiden yhteys sisäilmaan tunnistettiin. Työterveyslääkärin koordinoimana toteutettiin työtilajärjestelyjä työpaikalla.

Missä epäonnistuttiin ja missä onnistuttiin?

1. Tunnistaminen

Terveysongelmien ja sairauspoissaolojen kasautuessa Marian onnistui päästä sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka yhdisti oireet sisäilmaongelmiin. Tiedostaminen alkoi: Maria alkoi itse tunnistaa, mistä sairastelussa on kyse.

Terveydentila koheni, kun hän vältti oleskelua sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa. Tämän seurauksena Maria sai lääkäriltä lausunnon ja suosituksen välttää ongelmarakennuksia.

Maria voi huonosti työpaikalla ollessaan, ja hänellä oli jatkuvia sairauspoissaoloja. Maria oli ehtinyt sairastua niin vakavasti, että hänellä oli ongelmia hyvin monissa tiloissa sisäilman epäpuhtauksien vuoksi.

Tästä syystä myös asunnon löytäminen oli hankalaa, ja Maria etsikin sopivaa kotia tiiviisti usean vuoden ajan. Hän muutti useita kymmeniä kertoja ja asui useissa väliaikaismajoituksissa, nukkui aina ikkunat auki ja monesti parvekkeella ja vaihtoi usein paikkaa tai lähti ulos, kun olo muuttui tukalaksi. Näillä ratkaisuilla oireet pysyivät jotenkuten hallinnassa, mutta pysyvää kotia jossa Maria olisi voinut hyvin, ei löytynyt.

Työpaikalla Marian keuhkot tulehtuivat, ja hänellä todettiin pitkän tutkimusjakson jälkeen vaikea-asteinen astma ja esitettiin alveoliittiepäily, jota ei kuitenkaan tutkittu kunnolla. Maria oireili muun muassa jatkuvalla kuumeilulla, väsymyksellä ja niveloireilla, minkä lisäksi hän kärsi altistuessaan esimerkiksi kovista mahakivuista. Maria söi tulehduksiin paljon antibiootteja.

Oireet helpottivat vapaapäivinä ja sairauslomilla terveissä tiloissa. Asiantunteva työterveyslääkäri tunnisti oireilun johtuvan sisäilmatekijöistä.

Lääkärin neuvosta alettiin työpaikalla kokeilla tilanvaihtoa. Tehtiin tilaräätälöintejä ja useita kokeiluja vaihtoehtoisiin työpisteisiin, jotka liian pintapuolisina ja tilanteeseen perehtymättöminä eivät kuitenkaan auttaneet.

Lääkäri huolestui altistumisen ja oireilun pitkittymisestä. Lopulta Maria irtisanoutui työstään sairaana ja uupuneena.

2. Käytännön ratkaisut (työpaikkajärjestelyt omalla työpaikalla)

Maria oli toipumista edistävällä sairauslomalla usean kuukauden ajan, minkä jälkeen järjestettiin kolmikantaneuvottelu lääkärin, työnantajan ja Marian kesken. Neuvottelu järjestettiin lääkärin aloitteesta.

Palaverissa keskusteltiin Marian työssä jatkamisesta. Työnantaja kertoi korjaustoimenpiteistä, joita työpaikalla oli tehty, ja vahvisti, että heidän puoleltaan oli toistaiseksi tehty kaikki voitava.

Maria teki vielä kokeiluja työpaikalle, mutta oireet alkoivat välittömästi. Lääkäri totesi, etteivät työpaikalla tehdyt rakennuksen korjaustoimenpiteet olleet riittäviä Marian terveydelle, ja terveyssyistä kielsi Mariaa työskentelemästä kyseisissä työtiloissa.

Työnantajalla ei ollut tarjota toisia työtiloja, eikä työnkuvaa voinut siirtää täysin etätyöksi, joten ainoaksi järkeväksi mahdollisuudeksi Marialle jäi irtisanoutuminen virastaan.

3. Monialaisen kuntoutuksen tarve

Tilanteesta puuttui henkilö, joka olisi kartoittanut Marian kokonaistilannetta. Monialaisen kuntoutuksen tarve ei tullut esiin. Käytännön toimenpiteinä työpaikalla tehtiin kaikki voitava tilanteen ratkaisemiseksi.

Koska se ei kuitenkaan riittänyt, Maria olisi tässä vaiheessa tarvinnut kokonaisvaltaista, moniammatillista apua, jolla ongelmavyyhti olisi otettu haltuun: asunto-ongelmien ratkaiseminen, uuden soveltuvan työpaikan etsiminen ja asiantuntevan lääketieteellisen avun koordinoiminen.

Maria olisi myös tarvinnut apua sen tunnistamiseen, millaisia tekijöitä hänen tulee välttää. Hänelle oli kehittynyt monenlaisia herkkyyksiä. Tässä esimerkiksi altisteneuvonnasta olisi ollut suuri apu. Maria kuitenkin putosi vastuuhenkilön puuttuessa tyhjän päälle.

Sisäilmasta sairastuneille suunnattuja koordinoituja palvelupolkuja ei Suomessa ole ja myös alakohtainen asiantuntemus ja palvelutuotanto puuttuu: esimerkiksi sisäilmasta sairastuneiden tarvitsemia altisteneuvojia ei ole olemassakaan eikä sisäilmasta sairastuneille suunnattua asumistuotantoa tai asumispalveluja ole.

Nyt Marian oli mahdoton löytää terveydelleen sopivaa työpaikkaa ja asuntoa. Hän kiersi työpaikasta toiseen ja irtisanoutui aina uuden työpaikan osoittautuessa hänen terveydelleen sopimattomaksi.

Tuottivatko tehdyt toimenpiteet tulosta? 

Käytännön toimenpiteet työpaikalla eivät olleet riittäviä. Maria joutui työttömäksi.

Tilannetta koordinoiva henkilö puuttui, mikä oli merkittävä ongelma. Monisyisessä tilanteessa olisi tarvittu ratkaisujen koordinointia ja ohjaamista esimerkiksi moniammatilliseen hoitoon, kun tilanne ei työpaikalla ratkennut. Sen sijaan nyt Maria putosi ongelmineen pois kaiken avun piiristä.

Maria ei saanut tarvitsemaansa apua, ja hänen tilanteensa luisui vähitellen entistä vakavammaksi.

*****

Vaihe 3. Kohti työkyvyttömyyttä: onnistuneita ja puutteellisia ratkaisuja

Ajanjakson pituus: noin 4 vuotta, 33-vuotiaasta 37-vuotiaaksi.

Marialle määrättiin irtisanoutumisen jälkeen karenssi työvoimatoimiston työnhaussa. Syynä oli oma irtisanoutuminen työtehtävistä.

Maria yritti seuraavien vuosien aikana aloittaa useammassa työpisteessä. Terveys oli kuitenkin mennyt altistumisen jatkumisen vuoksi entistä huonommaksi, ja oireilu sisäilmalle alkoi usein välittömästi ja johti vakaviin oireisiin ja pitkiin toipumisjaksoihin. Lisäaltistuminen jatkui edelleen ja herkistyminen paheni entisestään.

Sairastuminen oli edennyt asteelle, jossa Marian elimistössä oli pysyviä vaurioita. Marialle oli puhjennut useita liitännäissairauksia, ja hän kärsi muun muassa suolisto- ja keuhkovaurioista. Marian oireet olivat vakavia hänen altistuessaan sisäilmaongelmille: hän reagoi hyvin herkästi sekä kosteusvaurioihin että moniin kemikaaleihin ja rakennusmateriaaleihin, kuten muovimattoihin ja laminaatteihin. Sisäilmaltaan aivan ongelmattomassa tilassa Marian terveys aina kohentui, ja hän olisi vielä ollut osatyökykyinen, mutta ongelmana oli tällaisen tilan löytäminen.

Tämä johti useampaan irtisanoutumiseen. Marialla ei edelleenkään ollut vakituista sopivaa asuntoa. Maria nukkui missä milloinkin, joskus autossakin, vuokrasi edelleen asuntoja ja kun oireet ajoivat hänet niistä ulkosalle, hän kiersi esimerkiksi tuttavien sohvia sen minkä terveys missä milloinkin kesti olla. Tilanne alkoi olla kriittinen jaksamisen suhteen.

Marian avuntarve tässä vaiheessa: 

• Koordinoitu moniammatillinen apu
• Asuntotilanteen ratkaiseminen
• Traumaterapia, sopeutumisvalmennus, apuvälineet ym. muut monialaisen avun osa-alueet.

Mitä toimenpiteitä tehtiin?

Maria lähetettiin lopulta moniammatillisen tuen piiriin, jossa toteutettiin useita toimenpiteitä.

Missä onnistuttiin ja mikä jäi ratkaisematta?

1. Tunnistaja (Moniammatillisen kuntoutustarpeen tunnistaminen)

Lopulta yksityinen keuhkosairauksien erikoislääkäri tunnisti Marian tilanteen kokonaisuudessaan haastavaksi. Hän totesi Marian terveydentilan ja toimintakyvyn heikoiksi ja työllistymisen ilman kokonaisvaltaista apua mahdottomaksi ja kirjoitti lähetteen kuntoutustutkimuspoliklinikalle.

Maria pääsi kuntoutustutkimuspoliklinikan asiakkaaksi. Siellä Mariaa kuunneltiin. Alkukartoituksessa (jossa olivat mukana lääkäri, psykologi ja sosiaalityöntekijä) todettiin, että ilman kuntouttavia aputoimia Marian on mahdoton ponnistaa työelämään. Terveys ja voimavarat olivat heikentyneet niin paljon.

Toimeentulon turvaamiseksi nähtiin yhdeksi vaihtoehdoksi eläkkeen hakeminen. Kartoitusta tekevä ryhmä näki tilanteessa kuitenkin kuntoutumisen mahdollisuuden, ja Maria pääsi moniammatillisen tiimin autettavaksi.

2. Moniammatillisen jakson koordinointi

Asiakkuuden aikana kuntoutustutkimuspoliklinikka koordinoi Marian tilannetta. Marian tutkimuksia muilla poliklinikoilla koordinoitiin yhdestä paikasta ja pidettiin moniammatillisia palavereja Marian terveydentilasta ja tulevasta kuntoutuksesta. Maria kävi psykologin vastaanotolla käsittelemässä hankalaa elämäntilannettaan ja oli myös yhteydessä moniammatillisen tiimin sosiaalityöntekijään.

Näiden perusteella Marian tilanteesta kirjoitettiin lausunto ja päätettiin yrittää työllistymistä uudelleen työkokeilun kautta. Maria ohjattiin hoitoon erikoissairaanhoitoon ja myöhemmin myös psykiatrin kautta traumaterapiaan.

Marialle myönnettiin apuvälineeksi raitisilmakypärä. Apuvälineen turvin Maria pystyi nukkumaan öitään osassa kokeilemiaan asuntoja, jotka eivät muutoin olisi tarjonneet hänelle yösijaa.

Marialle myönnettiin ravitsemusterapiaa, sillä hänelle oli puhjennut useita ruoka-aineallergioita ja intoleransseja. Sen avulla ravintoasiat pantiin kuntoon. Tämä helpotti Marian tilannetta huomattavasti.

Marian kanssa kartoitettiin yksityiskohtaisesti erityyppisiä oireita aiheuttavia tekijöitä osittain oirepäiväkirjan avulla. Marialle tehtiin myös laboratoriokokeita, joiden avulla löydettiin spesifejä herkkyyksiä erityyppisille ympäristötekijöille, kuten akrylaattiallergia.

Näin saatiin selkeyttä, mitkä tekijät heikensivät yleiskuntoa jatkuvasti. Niiden eliminointi kohensi Marian yleisvointia huomattavasti. Maria sai myös lähetteen fysioterapiaan ja sai kokonaisvaltaisen hoidon tueksi lämpöhoitoa ja rentoutumisharjoitteita.

Marian tilanteen kuluttavuus ymmärrettiin ja hänelle annettiin aikaa toipua sekä fyysisesti että henkisesti. Hän sai ensin rauhassa levätä ja keskittyä oman terveytensä kuntoonpanoon, ennen työllistymistoimien aloittamista.

Koordinoijan käytössä ei ollut palveluntarjoajaa asuntotilanteen järjestämiseksi.  Asunto-ongelmaa ei siksi päästy ratkaisemaan, mutta Maria sai tukea jaksaakseen asunnottomuuden kanssa.

Marian terveydentilalle ja voimavaroille sopivan työtilan ja työtehtävien löytäminen oli haastavaa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö mahdollisti Marialle asiakkuuden ammatilliseen kuntoutukseen.

Prosessin aikana selkiytyi, millaisia työtehtäviä hän voisi tulevaisuudessa tehdä ja millaiset taas ovat terveysrajoitteiden vuoksi poissuljettuja. Maria totesi pystyvänsä pääosin etätyönä tehtäviin asiantuntijatehtäviin, ja ainakin tässä kuntoutumisen vaiheessa puolipäiväiseen työhön.

3. Käytännön ratkaisut

Työeläkeyhtiö mahdollisti Marialle työkokeilun pääasiassa etätyönä tehtävään asiantuntijatyöhön. Työkokeilussa työtuntimäärä oli 50 % työajasta. Työnantaja vahvisti, että huolimatta tilanteesta työnteko onnistui hyvin.

Marian voimavarat eivät kuitenkaan olleet työkokeilun päättyessä vielä riittävästi palautuneet ja tilanne oli edelleen epävakaa. Lääkärinlausunnon perusteella kokeilua jatkettiin vielä työvalmennuksena.

Työeläkeyhtiön tuen loputtua Maria palasi työnhakijaksi TE-palveluihin. Kuntoutuksen tulokset melkein mitätöityivät, kun TE-palveluissa ei ymmärretty sisäilmasta sairastuneen rajoitteita. Marialle alettiin taas osoittaa terveydelle sopimattomia työpaikkoja, joihin hänen piti hakea karenssin uhalla. Maria kävi useissa työpaikoissa lyhyesti, mutta ei pystynyt jatkamaan niissä terveydelle haitallisen altistumisen vuoksi.

Kuntoutustutkimuspoliklinikan lääkärin lausunto Marian työympäristötarpeista lopetti sopimattomien paikkojen tarjoamisen ja Maria alkoi saada TE-toimistosta tilanteeseensa sopivaa palvelua.

Maria pääsi TE-toimiston järjestämään ja Kelan rahoittamaan työkokeiluun 50 % työajalla etätyönä. Myöhemmin Maria työllistyi puolipäiväisesti työkokeilupaikkaansa. Työkokeilu oli molemmin puolin tärkeä mahdollisuus. Työkokeilija voi testata mahdollisuuttaan, kykyjään ja voimavarojaan työskennellä kyseisessä työpaikassa, ja työnantaja voi taloudellisesti riskittömästi testata toimintakykyrajoitteisen kokeilijan sopivuutta työtehtäviin.

Kokonaisvaltaisen tuen avulla Maria on kuntoutunut osatyökykyiseksi. Hänen terveydentilansa on kohentunut huomattavasti.

4. Kriittinen piste – asunnon puute

Kokopäiväisen työn vastaanottaminen ei ole Marialle mahdollista, sillä hän ei ole löytänyt terveydelleen sopivaa kotia. Tämä epäsäännöllinen ja haastava elämäntilanne hankaloittaa kokopäivätyön tekemistä.

Maria joutuu etsimään sopivaa kotia jatkuvasti, mikä on sekä taloudellisesti että henkisesti haastavaa. Marian tilanne on asunnon puutteen vuoksi arvioitu traumatisoivaksi, stressaavaksi ja pitkällä tähtäimellä toimintakykyä ja jaksamista uhkaavaksi. Kohentunut työtilanne tarjoaa kuitenkin työttömyyteen verrattuna nyt laajempia mahdollisuuksia asunnon etsimiseen.

Jotta työkykyä voitaisiin nostaa, olisi ensisijaista, että Maria löytäisi terveydelleen sopivan kodin. Lääkäri arvioi, että kun asunto-ongelma ratkeaisi, Maria olisi mahdollisesti vielä kykenevä kokopäivätyöhön tai vähintäänkin nykyinen tilanne pysyisi vankalla pohjalla.

Tuottivatko toimenpiteet tulosta? 

Moniammatillisen tiimin tuen johdosta Maria työllistyi osa-aikaisesti.

Maria sai asiantuntevaa lääketieteellistä apua, mikä auttoi sairauksien hallinnassa.

Marian jaksaminen kohentui saadun tuen ansiosta.

Asuntotilanteeseen ei ollut saatavilla apua. Kodittomuus on kriittinen tekijä, minkä vuoksi tilanne ei ole kestävällä pohjalla.

39-vuotiaana Marian tilanne vaikuttaa lupaavalta, mutta on seurattava, säilyvätkö hyvät tulokset pidemmällä aikavälillä.

Pähkinänkuoressa: Viivästynytkin puuttuminen kannatti

Marian kohdalla vakava sairastuminen ja tilanteen kriisiytyminen olisi ollut ehkäistävissä, jos työpaikan, terveydenhuollon ja muiden palveluiden toimintamallit ja vastuuroolit olisivat toimineet ajoissa.

Marian prosessi osoittaa silti, että myöhäinenkin puuttuminen ja kuntouttaminen kannattaa.
Kun moniammatillinen kuntoutus ja vastuuroolit saatiin toimimaan, näinkin hankalasta tilanteesta voitiin kuntoutua puolipäivätöihin. Tämä tapahtui moniammatillisen tuen, soveltuvan työjärjestelyn ja asiantuntevan terveydenhoidon ja muiden tukitoimien avulla. Marian tarpeisiin sopivan asunnon puute estää kuitenkin tilanteen vakautumisen.

Marian saama apu on harvinaista, sillä sisäilmasta oireileville ja sairastuneille ei ole Suomessa kehitetty heidän tarvitsemiaan palvelupolkuja. Mariankin prosessissa eri toimijoiden, kuten lääkäreiden ja viranomaisten, roolit ovat olleet sattumanvaraisia, sillä viralliset ratkaisumallit ja vastuuroolit ovat vielä muotoutumatta.

Marian tapausta voidaan kuitenkin käyttää yhtenä esimerkkinä suunniteltaessa sisäilmasta sairastuneille suunnattuja tukimuotoja. Se osoittaa, että soveltuvan avun tarjoaminen on mahdollista, kun moni taho yhdessä ryhtyy toimimaan ratkaisuhakuisesti ja tilanteelle löytyy ratkaisuja koordinoiva taho. Homepakolaiset-yhdistys on julkaissut vastaavia ratkaisujen vaiheita kuvaavan oppaan Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen tällaisen kehittämistyön ja potilaiden kohtaamisen avuksi.

Ajoissa ja kohdennetummin

Työkyvyttömäksi ajautuneen Marian kohdalla saavutettiin hankalasta tilanteesta huolimatta myönteisiä lopputuloksia. Tilanteen eteneminen näin vakavaksi olisi voitu ehkäistä selkeämmällä puuttumisella sairastumisen aiemmissa vaiheissa. Tällöin toimenpiteiden tarve olisi ollut huomattavasti rajatumpaa.

Maria laski, että hänelle ehti kertyä esimerkiksi lääkärikäyntejä 25-vuotiaasta 36-vuotiaaseen asti yhteensä 136. Pahimpina vuosina hän kävi työterveyshuollossa erilaisilla käynneillä 80 kertaa kolmen vuoden aikana. Psykoterapiakäyntejä kriittiseksi päässeen tilanteen vuoksi toteutettiin 48 ja Maria käytti myös runsaasti monenlaisia muita palveluja. Samalla hän ei saanut lainkaan apua joihinkin ongelmiinsa, kuten asumistilanteeseensa.

Varhaisempi ja kohdennetumpi puuttuminen aiheuttaisi huomattavasti vähäisempää palveluiden kuormittumista ja estäisi ennen kaikkea valtavan määrän turhaa inhimillistä kärsimystä.

Kuvat: Scanstockphoto

---

Lue kolmiosaisen sarjan muut tarinat: Se rikkoo ihmisen ja tulee kalliiksi kaikille – Kolme kertomusta häiriökysynnästä.

Mitä sisäilmasta sairastamisella tarkoitetaan?

Sisäilmasairastamisen piirteitä

Sisäilmasairastuminen on ympäristösairaus. Tämä tarkoittaa, että sairaus aiheutuu ympäristötekijöistä ja että ympäristöolosuhteet vaikuttavat sairauden kulkuun: mitä varhaisemmin oireet tunnistetaan ja lisäaltistuminen katkaistaan, sitä alhaisemmaksi sairauden vakavuus todennäköisesti jää. Altistuminen pahentaa oireita, ja terveessä ympäristössä oireet vastaavasti helpottavat tai poistuvat, silloin kun pysyviä vaurioita ei ole aiheutunut.

Toisin kuin julkisen keskustelun valtavirrasta voisi päätellä, nk. sisäilmasairauksilla ei tarkoiteta pelkästään kosteusvauriohomeille altistunutta henkilöä, joka on sairastunut astmaan. Sisäilmaoireita voi aiheuttaa monenkirjava yhdistelmä nykyaikaisten rakennusten sisäilman epäpuhtauksia, kuten rakennusaineissa käytettyjä kemikaaleja ja niiden yhdistelmiä, viemärikaasuja ja eristemateriaaleista irtoavia kuituja.

Monenlaisia oireita ja sairauksia

Sisäilmasairaus ei ole lääketieteellinen termi eikä synonyymi millekään yksittäiselle lääketieteellisesti määritetylle kokonaisuudelle. Kyse ei siis ole yhdestä selkeästi määriteltävissä olevasta sairausdiagnoosista.

Sen sijaan sisäilmasairauksista puhuttaessa eteen avautuu moninaisempi oireiden ja sairauksien kirjo kuin usein ymmärretään. Sisäilmaan liittyvät lääketieteelliset oireet ja sairaudet voivat olla eri yksilöillä hyvin erilaisia riippuen sekä altistumisen laadusta että esimerkiksi yksilöllisistä geneettisistä tekijöistä.

Sisäilmasairauksien vakavuus vaihtelee lievemmästä oirehtimisesta pysyvämpään työkyvyn alenemiseen ja jopa merkittävään invaliditeettiin. Alkuvaiheessa sisäilmasairaudet voivat ilmetä lisääntyvinä ärsytysoireina ja infektiosairauksina (erilaiset tulehdussairaudet), joiden oireista on mahdollista parantua, kun oikea hoito ja olosuhteet löytyvät.

Altistumisen kumuloituessa sisäilmasairauksilla on kuitenkin ollut taipumus kroonistua, mikä voi tarkoittaa erilaisten kroonisten sairauksien puhkeamista ja tarvetta elinikäiselle elämäntapojen ja elinolosuhteiden seurannalle ja muutokselle. Vakavasti sisäilmasta sairastuneilla sairaus vaikuttaa yleensä kaikkiin elämän osa-alueisiin. Sisäilmasairaus ei olekaan pelkkä terveysongelma vaan myös toimeentuloon, asumiseen, työkykyyn, opiskeluun ja sosiaalisiin suhteisiin vahvasti vaikuttava pidempiaikainen tai joissakin tapauksissa pysyväkin tila.

Yksi suurimmista sisäilmasairastuneiden ongelmista Suomessa on avunsaanti ja sen sattumanvaraisuus. Monet sisäilmasairastuneet kokevat olevansa läheistensä, epävirallisten tukiverkostojen tai sattumalta löydettyjen asiantuntijoiden avun varassa. Lääketiede osaa kohdata sisäilmasairasta vasta puutteellisesti, ja kuntoutus- ja tukipalveluja on hyvin rajatusti saatavilla.

Tietoaukot

Isossa kuvassa tiedetään hyvin, että monenlaiset sisäilmassa esiintyvät aineet ovat terveydelle haitallisia. Niiden haitoista solutasolla on saatavissa tuhansittain tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Tutkimustietoa on myös kohtalaisesti siitä, mitä ihmiselle aiheutuu, kun hän altistuu tällaisille aineille. Kaikkien aineiden vaikutuksia ja roolia kokonaisuudessa ei tunneta yhtä hyvin, vaan tieto on sirpaleista.

Sisäilma ja siihen liittyvät terveyshaitat ovat haastava tutkimuskohde. Modernissa rakennetussa ympäristössä voi esiintyä tuhansien homelajien lisäksi lukemattomia muita altisteita, joita sisäilmaan haihtuu esimerkiksi uudenlaisista rakennusmateriaaleista, siivous- ja hygieniatuotteista ja irtaimistosta. Sekä biologiset, kemialliset että fysikaaliset altisteet esiintyvät erilaisina yhdistelminä eri rakennuksissa, jolloin yhteisvaikutukset terveyteen voivat olla yllättäviä. Vaikutukset voivat ilmetä pitkänkin ajan kuluttua.

Tällä hetkellä tutkitaan aktiivisesti, millaisia aineita sisäilmassa esiintyy, miten aineet keskenään reagoivat ja miten niille altistutaan. Myös mittausmenetelmät kehittyvät koko ajan.

Aiheeseen liittyy paljon tietoaukkoja. Ympäristönmuutoksissa voi olla jopa olennaisempaa, mitä emme aiheesta vielä tiedä kuin se, mitä jo osataan varmuudella sanoa. Rakennetun ympäristön raju muutos ja siihen liittyvät terveysongelmat ovat yksi merkittävistä muutoksista, joiden keskellä tänä päivänä elämme.

Lue lisää:

Sisäilmasta sairastuneiden toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kuvaaminen
Ratkaisuja työelämään ja opintoihin
Oppaita ja julkaisuja
Tutkimustietoa