Avainsana-arkisto: Järjestelyt

Sisäilmaongelmien selvittäminen oppimisympäristöissä

Oireiden takana voi olla monia eri tekijöitä

Sisäilmaongelmat ovat usein monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden selvittäminen on monesti hidas ja aikaa vievä prosessi. Yksiselitteisiä syy-seuraussuhteita ei aina löydy rakennuksen vaurioiden, löydösten ja käyttäjien voinnin välillä. Tästä syystä koululaisen ja opiskelijan terveydentilan tulee olla tarkkailun keskiössä.

Oireiden takana voi olla monia eri tekijöitä. Kosteus- ja homevauriot ovat vain yksi sisäilmaongelmien aiheuttaja. Esimerkiksi rakennus- ja sisustusmateriaaleista sekä pesuaineista vapautuvat VOC-yhdisteet voivat myös aiheuttaa oireita.

Sisäilmaongelmien selvittämiseksi on rakennuksissa tehtävä riittävän kattava kuntotutkimus. Oireilevien määrän selvittämiseksi on hyvä tehdä oirekyselyjä. Oirekyselyn tuloksia voidaan käyttää rakennuksen kuntotutkimusten kohdentamisen apuvälineenä.

Seuraavassa kuvataan sisäilmaongelmien virallinen selvittäminen, työnjako ja vastuukysymykset

Asiakkaan (esimiehen) tehtävänä on huolehtia tilojen käyttötarkoituksen mukaisesta käytöstä ja oikein mitoitetusta henkilömäärästä. Tilojen käyttäjällä on ilmoitusvelvollisuus, mikäli tiloissa huomataan normaalista poikkeavaa.

Rakennuksen kunnosta vastaa rakennuksen omistaja.

Terveydensuojeluviranomaisen tehtävä on arvioida, onko rakennuksessa terveyshaittaa aiheuttavaa olosuhdetta.

Kouluterveydenhuollon palveluihin sisältyvät muun muassa kouluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä kouluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen sekä seuranta.

Sisäilmaongelmien selvittäminen – prosessin kulku

Periaatteet sisäilmaongelmien selvittämiselle määrittää mm. terveydensuojelulaki ja työturvallisuuslaki.

Jos koulussa tai oppilaitoksessa ilmenee terveyshaittaa:
→ ota yhteys rehtoriin tai oppilaitoksen johtoon sekä koulu- tai opiskelijaterveydenhuoltoon
→ koulun tai oppilaitoksen johtaja käynnistää selvitysprosessin ja toimii yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisen kanssa.

Jos selvitysprosessi ei etene:
→ ota yhteys kunnan terveydensuojeluviranomaiseen.

Terveydensuojeluviranomainen tekee arvion tilanteesta ja tarvittavista tutkimuksista sekä vie tarvittaessa asian sisäilmatyöryhmään.

Haitan ilmetessä terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa rakennuksen omistajaa ryhtymään toimenpiteisiin ongelman poistamiseksi.

Jos ongelmatilanne ei ilmoituksista huolimatta selviä, tilanteesta voi tehdä kantelun aluehallintovirastoon.

Useissa kunnissa on moniammatillisia sisäilmaryhmiä, joiden tehtävä on toimia moniammatillisena ratkaisuelimenä.  Ryhmän toiminta helpottaa tiedonkulkua ja nopeuttaa päätöksentekoa.

Myös kohdekohtaisia sisäilmaryhmiä voidaan perustaa. Esimerkiksi peruskoulussa sellaisessa voi olla mukana: rehtori, terveydensuojeluviranomainen, työsuojelupäällikkö/-valtuutettu, työterveyshuollon edustaja, kouluterveydenhuollon edustaja, kiinteistöhallinnan ja -huollon edustaja, työntekijöiden edustaja, oppilaiden vanhempien edustaja, ulkopuolinen asiantuntija.

Lue lisää sisäilmaongelmien selvittämisestä:

Hengitysliiton ohjeet: näin toimit, jos epäilet sisäilmaongelmaa

Aluehallintoviraston ohjeet sisäilmaongelmien käsittelyyn koulurakennuksessa.

 

Palaa opiskelu-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tilaratkaisut ja etäopetus

Ratkaisuja räätälöityihin oppimisjärjestelyihin

Sisäilmaongelmat voivat aiheuttaa joko väliaikaista tai pysyvämpää oireilua erilaisille sisäilman epäpuhtauksille. Joskus koulunkäynti ja opiskelu voi tämän vuoksi hankaloitua, ja tarvitaan erityistä tukea opintojen jatkamiseksi.

Jokainen sisäilmasta sairastunut reagoi yksilöllisesti, joten yhtä oikeaa ja kaikille sopivaa ratkaisua ei ole olemassa. Oireileva tai sairastunut voi kärsiä yhdetä tai useammasta sisäympäristön tekijästä, kuten homeesta, kemikaaleista tai hajusteista.

Oppimisjärjestelyt tulee miettiä yksilöllisesti käymällä läpi kunkin sairastuneen rajoitteet. Yksilölliset ratkaisut vaativat usein kärsivällisyyttä eri vaihtoehtojen kokeilua sekä ratkaisuhakauista vuoropuhelua kaikilta osapuolilta.

Sisäilmasta oireilevan tai sairastuneen terveyttä tukevat tilajärjestelyt saattavat ratketa pienellä muutoksella, joskus ne taas vaativat huomattaviakin järjestelyjä. Yksi tila- tai ratkaisumalli ei välttämättä sovi jokaiselle sisäilmasta sairastuneelle, vaikka se olisi toiminut yhden sairastuneen kohdalla. Ratkaisut räätälöidään tapauskohtaisesti jokaiseen tilanteeseen sopiviksi arvioiden seuraavat seikat:

  • Missä määrin sisäilmasta sairastunut henkilö voi oleskella päiväkodilla, koululla tai oppilaitoksessa?
  • Voiko ensiapuna tilanteeseen olla esimerkiksi erilliset ilmanpuhdistimet luokkatilaan ja tämän lisäksi runsas tuulettaminen?
  • Mahdollistuuko koko luokan tuntien järjestäminen ulkona? Tätä tukee uusi opetussuunnitelma, jossa kannustetaan erilaisiin oppimisympäristöihin.
  • Auttaako tilan vaihtaminen?
  • Onko henkilön mahdollista osallistua osaan opetukseen koululla tai käydä suorittamassa kokeet ja tentit koululla?
  • Voiko henkilö osallistua retkille ja ulkoliikuntaan tai käydä välitunneilla, vai onko opinnot suoritettava kokonaan etänä?
  • Voiko koululainen tai opiskelija ottaa oppimateriaalia kotiin?
  • Ovatko opettajan kotikäynnit mahdollisia vai aiheuttavatko kaikki koululta tuodut paperit, tavarat ja tekstiilit sairastumisen?
  • Millaisia IT-laitteita ja teknisiä ratkaisuja koulunkäynnin tai opiskelun jatkamiseen voidaan soveltaa etä- ja verkko-opetuksessa?

Tilanne voi myös muuttua. Osalla terveydentila kohenee ajan kanssa, ja erilaisten ratkaisujen yhdistämistä kannattaa kokeilla avoimin mielin.

Ratkaisuja soveltuvien tilojen järjestämiseen

Sisäilmasairastuneelle soveltuvia tiloja etsittäessä ja kokeiltaessa on hyvä huomioida  seuraavaa:

  • Joskus ongelmat ratkeavat luokkaa, opiskelutilaa tai rakennusta vaihtamalla.
  • Testattavan tilan tulee sijaita rakennuksessa, jossa ei ole sisäilmaongelmia.
  • On harvinaista, että soveltuvat tilat löytyvät samasta rakennuksesta, jossa  sisäilmaongelmia on todettu.
  • Ilmanpuhdistin voi toimia tilapäisratkaisuna, jos sairastunut kokee saavansa siitä  apua.

Korvaavien tilojen etsiminen:

  • Jos lähdetään toteuttamaan koulun vaihtoa oireilevalle oppilaalle, tulisi pyrkiä etukäteen varmistamaan, ettei kokeilun kohteena olevassa rakennuksessa ole ilmennyt epäilyjä sisäilmaongelmista.
  • Kun sisäilmasairaalle etsitään korvaavia tiloja, tehdään tilojen kokeilut sairastuneen ehdoilla. Jos tiloja kokeiltaessa ilmenee selkeitä oireita, kokeilut keskeytetään.
  • Kokeilujen määrä rajataan muutamaan. Jos testattavat tilat eivät sovellu sisäilmasta sairastuneelle, siirrytään muihin ratkaisuihin.
  • Pahimmillaan väärin toteutettu koulukokeilu tai pitkät kokeilukierteet tiloista toisiin johtavat vain sairastuneen entistä pahempaan herkistymiseen, jolloin soveltuvaa tilaa on entistä hankalampi löytää.

Sisäilmasairastuneelle soveltuvan tilan järjestämisessä huomioitavia asioita:

  • Sisäilmaongelmaisesta paikasta ei tuoda tavaroita ollenkaan tai puhdistamatta.
  • Ei tuoda huonekasveja opetustiloihin, jos ne eivät sovi sairastuneelle.
  • Huolehditaan riittävästä siivouksesta ja huolellisesta pölyjen pyyhinnästä.
  • Kiinnitetään huomiota puhdistusaineiden valintaan: ei käytetä hajustettuja tai voimakkaita kemikaaleja sisältäviä tuotteita.
  • Ei hankita huonekaluiksi uusia lastulevyä sisältäviä tuotteita tai muita voimakkaita kemikaaleja ja liimoja sisältäviä tavaroita.
  • Vältetään mattoja ja kangaspäällysteisiä tuoleja.
  • Suositaan tekstiileissä luonnonkuituja, kuten puuvillaa, ja vältetään mm. palonestoaineilla käsiteltyjä kankaita.
  • Valitaan tila siten, että lattiamateriaalina on jokin muu kuin muovimatto tai  laminaatti.
  • Varmistetaan riittävä ilmanvaihto ja puhtaan korvausilman jatkuva saanti.
  • Huolehditaan ilmanvaihtokanavien säännöllisestä nuohouksesta.

Rakennusten korjauksissa tulee huomioida seuraavat asiat:

  • Selvitetään sisäilmaongelman aiheuttaja tarkkaan ja korjataan syy perusteellisesti.
  • Suoritetaan korjaustoimenpiteiden jälkeen asianmukainen loppusiivous.
  • Huolehditaan korjattuun tilaan vietävän irtaimiston puhtaudesta. Kontaminoituneet tavarat on suositeltavampaa vaihtaa uusiin puhdistamisen sijaan, sillä mikrobit sekä niiden aineenvaihduntatuotteet voivat pilata myös irtaimiston.
  • Ei sijoiteta sisäilmasta sairastunutta välittömästi uuteen tai remontoituun tilaan. Sopiva varoaika homeremontin jälkeen on noin puoli vuotta tapauksesta riippuen.  Uusien rakennusten haitallisten kemikaalien haihtumisessa kohtuullisemmalle tasolle voi vierähtää muutamakin vuosi, ja tilanteet on arvioitava tapauskohtaisesti.
  • Huomioidaan, ettei sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjaus aina riitä poistamaan ongelmaa siinä määrin, että sairastunut voisi korjauksen jälkeenkään jatkaa opintojaan rakennuksessa.

Huomioitavaa tapaamispaikoissa:

Kotoa käsin koulua käyvän tai opintoja suorittavan kanssa järjestettävät kontaktiopetustunnit, kasvokkaiset tapaamiset sekä koe- ja tenttitilaisuudet tulee järjestää sisäilmasairastuneelle soveltuvassa tilassa. Paikat tulee valita siten, että niissä ei ole sairastuneelle terveyshaittoja aiheuttavia tekijöitä. Sairastunut on tässä itse paras asiantuntija.

Toimiviksi ratkaisuiksi on osoittautunut järjestää oppilaiden lähiopetus ja tapaamiskerrat sairastuneelle soveltuvissa muissa kunnan tai esimerkiksi seurakunnan rakennuksissa. Toisaalta tapaamiset voi järjestää jossakin soveltuvassa kokoustilassa tai kahvilassa. Kontaktiopetusta voi järjestää myös ulkona. Esimerkiksi lukuaineiden koetilanteet voi toteuttaa ulkona kävellen ja suullisesti koealueen asioista kysellen.

Tutustu lisää:

Sisäilmasairaus ja opiskelu -opas

Etäopetusjärjestelyt

Etäopetus ja verkko-opinnot voivat toimia väliaikaisena ratkaisuna silloin, kun sisäilmaoireilua ilmenee ja soveltuvia tiloja ei saada järjestettyä. Ne voivat toimia myös osana pysyvämpiä ratkaisuja, kun kyse on vakavammin sairastuneista koululaisista ja opiskelijoista, joiden normaali koulunkäynti tai opiskelu estyy laaja-alaisen home- ja kemikaalialtistumisen myötä. Opetuksen teknisen toteutuksen järjestäminen on yksinkertaista ja edullista. Tarvittavat laitteet ovat oppilaitoksissa usein pitkälti valmiina.

Osittaiset verkko-opinnot ovat jo arkipäivää peruskoulun ja lukion jälkeisissä opinnoissa. Samoja oppimisalustoja ja menetelmiä voidaan soveltaa peruskoulun viimeisimmillä vuosiluokilla, lukiossa sekä myöhemmissä opinnoissa, niin että oppimateriaalit ja tehtävät toimitetaan sähköisesti sekä oppitunteja ja luentoja välitetään videoneuvotteluohjelmilla.

Nykyään lukion ja monia ammattiin tähtääviä toisen asteen tutkintoja voi suorittaa etäopiskeluna. Mahdollisuudet eri alojen tutkintojen suorittamiseen kokonaan etäopiskeluna tulevat mitä todennäköisimmin lisääntymään lähivuosina. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa niin opiskelumateriaalit kuin tehtävätkin ovat suurelta osin verkossa sähköisissä oppimisympäristöissä, eikä kaikissa koulutusohjelmissa vaadita läsnäoloa kuin tietyillä luennoilla, harjoitustehtävissä tai tenteissä.

Kun opetuksessa siirrytään etäjärjestelyihin, on järkevää laatia etälukujärjestys. Lukujärjestys sitoo kumpiakin osapuolia ja selkeyttää opetuksen aikatauluja. Kaikkia tunteja ei kannata välittää etäopiskelijalle, vaan oppilaan kanssa sovitaan, mitkä tunnit toteutetaan videoyhteydellä.

Etäopetuksen määrä räätälöidään aina tapauskohtaisesti. Tuntimäärää voidaan lisätä kun järjestely alkaa sujua ja oppilaan kunto sallii sen. Etäopetuksen kautta keskittyminen on oppilaalle normaalia lähiopetusta vaativampaa. Yläkoulussa voidaan valita aluksi muutama aine, joiden seuraamiseen etäopetus järjestetään. Etälukujärjestys voi sisältää myös etätukiopetustunteja.

  • Heti sairastumisen alkuvaiheessa keskustellaan mahdollisuudesta hyödyntää etäyhteyksiä/etäopetusta.

Laitteet

  • Oppilaalle tietokone (pöytäkone / kannettava / tabletti).
  • Luokkaan tietokone ja siihen kytketty kokousmikrofoni (esim. Chat150) ja web-kamera.

Yhteydet

  • Koulu, koti, sairaala. Jos yhteydet ovat ongelmallisia voidaan käyttää omaa mokkulaa, 3G/4G-reititintä, puhelimen yhteyspistettä jne.

Käytettävä ohjelmisto, lataukset ja tunnukset

Etäyhteyksiin on tarjolla lukuisia erilaisia ohjelmia, kuten:

  • Skype: Ilmainen, tunnettu, vaatii latauksen ja käyttäjätunnukset. Osallistuja lisäävät toisensa omiin kontakteihin. Suomenkielinen.
  • Lync: Maksullinen, vaatii käyttäjätunnukset, osallistujat lisäävät toisensa omiin kontakteihin. Suomenkielinen.
  • Adobe Connect ( AC), maksullinen, ei vaadi ohjelmistolatausta. Mahdollistaa ryhmäneuvottelut. Englanninkielinen.
  • Facetime, Applen videopuheluohjelma.
  • Zoom on monipuolinen maksullinen ohjelma etäyhteydenpitoon, mahdollistaa mm. erillisten huoneiden luomisen paritehtäviin isommasta videoneuvotteluryhmästä.
  • Google Hangouts. Ilmainen etäkommunikointialusta, joka mahdollista pikaviestit, videopuhelut, keskusteluryhmät sekä ryhmäneuvottelut.

Etäyhteyden käyttäminen

  • Kaikilla em. ohjelmilla voidaan välittää videokuvaa ja ääntä.
  • Työpöydänjaon avulla voidaan opettajan tietokoneen työpöytä jakaa oppilaalle. Näin saadaan esim. sähköinen materiaali esitettyä myös etäoppilaalle. Jos dokumenttikameran kuva halutaan välittää, pitää dokumenttikamera olla yhdistetty opettajan tietokoneeseen ja kameran ohjelma asennettu.

Huomioitavaa etäopetuksen järjestämisessä

Monipuolisuutta etäyhteyden käyttöön saadaan hankkimalla luokkaan erillinen web-kamera, jolla etäoppilaalle voidaan välittää opettajan sijasta kuva koko luokkayhteisöstä. Kouluille on tarjolla ilmaista apua etäyhteyksien suunnittelemisessa ja järjestämisessä sairaita oppilaita varten.

Etäopetuksen tärkeä tavoite on oppisisältöjen lisäksi pitää yllä sosiaalisia suhteita ja sosiaalista kehitystä. Niiden merkitys korostuu etenkin peruskoulussa. Sairastuneelle oppilaalle luokkayhteisöön kuuluminen on erityisen tärkeää, sillä sairaus rajoittaa elämää muutenkin merkittävästi. Ryhmään kuuluvuuden tunnetta edistää etäyhteyden luominen luokkaan. Lisäksi on tärkeää, että etänä opiskeleva voisi osallistua esimerkiksi ulkoliikuntatunneille sekä erilaisiin koulupäivän aikana tehtäviin retkiin ja tapahtumiin, mikäli ympäristötekijät eivät sitä estä. Peruskouluissa myös muuta opetusta, kuten biologian tunteja, voidaan pitää soveltuvin osin ulkona. Muille oppilaille luokkakaverin pysyminen luokkayhteisön mukana sairaudesta huolimatta voi olla arvokas ja ainutlaatuinen kokemus erilaisuuden hyväksymisestä sekä ongelmien ratkaisusta.

Erityisjärjestelyjä vaativasta sairastumistilanteesta on hyvä keskustella myös luokassa. Keskustelu selventää tilannetta, hälventää ennakkoluuloja ja on kasvattavaa. Näin pyritään välttämään myös koulukiusatuksi joutuminen. Sisäilmasta sairastuminen tulisi selittää muille luokan oppilaille konkreettisin esimerkein. Toinen voi sairastua esimerkiksi kissasta, pähkinöistä tai tavallisesta maidosta, kun taas toinen rakennuksesta tai kemikaaleista.

Kun luokkaan luodaan etäyhteys sairastunutta koululaista varten, on aiheesta syytä tiedottaa kaikkien oppilaiden vanhempia. Seuraavaa tiedotepohjaa voi hyödyntää tilanteesta kerrottaessa.

Lisätietoa ja neuvontaa etäopetukseen ja soveltuvien tilojen järjestämiseen:

Ympäristösairaan työtila

Käytännön neuvoja etäopetuksen toteuttamiseen:
Sairaanakin selviää koulusta

Toipuminen ja yhteistyö terveydenhuollon kanssa

Opiskelujärjestelyt kannattaa räätälöidä oireilun ja todellisen tarpeen mukaan. Sairastunut opiskelija tai koululaisen huoltaja on usein tilanteen ja siinä tapahtuvien muutosten paras asiantuntija. Etenkin sairastumisen alkuvaiheessa tilanne saattaa usein vaihdella.  Joskus toipumisessa auttaa huomattavasti pitkä sairasloma tai toipumisaika, jossa altisteet katkaistaan kokonaan oireilevan henkilön elämästä.

Yhteistyö koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon kanssa auttaa, kunhan terveydenhuollolla on osaamista sisäilmasairauksista. Sisäilmasairauksia ja niihin liittyviä herkistymissairauksia ei kuitenkaan aina osata diagnosoida terveydenhuollossa. Vaativissa tilanteissa on suositeltavaa hyödyntää koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ulkopuolisten, aihepiiriä tuntevien erikoislääkäreiden asiantuntemusta.

Oirepäiväkirjan pitäminen voi auttaa oireiden yhdistämisessä tiettyyn rakennukseen. Päivätasolla ja viikkotasolla kirjatut oireet voivat auttaa terveydenhuollon henkilökuntaa myös näkemään oireiden yhteyden rakennukseen ja auttaa toimenpiteiden ja räätälöityjen ratkaisujen aloittamisessa.

Vakava sairastuminen on koululaiselle tai opiskelijalle ja hänen läheisilleen aina haastava kokemus. Sisäilmasairastuminen aiheuttaa monesti huomattavia muutoksia arkeen ja tulevaisuuden suunnitelmiin sekä koskettaa elämän peruspilareita kuten kotia, toimeentuloa ja sosiaalisia suhteita. Ymmärtävä suhtautuminen on tarpeen ja auttaa tilanteeseen soveltuvien ratkaisujen löytämisessä.

 

Palaa opetusjärjestelyt-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Ftalaatit ja rakennettu ympäristö

Tutkimuspoimintoja muovinpehmentimistä sisäympäristössä.

Lyhyitä tutkimusesittelyjä ftalaateista sisäympäristössä.

Rakennusmateriaalit vaikuttavat pölyn ftalaattipitoisuuteen sisäympäristössä

Associations of phthalate concentrations in floor dust and multi-surface dust with the interior materials in Japanese dwellings
Alt Bamal ym. (2014). The Science of the Total Environment.
Siirry tutkimukseen.

Tutkimuksessa havaittiin valittujen rakennusmateriaalien vaikuttavan sisäilman pölyn ftalaattipitoisuuksiin. Näytteitä kerättiin 128 japanilaisperheen kodeista.

Tutkimuksessa mitattiin pölynäytteistä seitsemää eri ftalaattia. Esimerkiksi lattiamateriaalityyppi vaikutti siihen, millaisia ftalaatteja pölynäytteistä mitattiin. Esimerkiksi laminaattilattiat assosioituivat suurempiin DiBP-pitoisuuksiin, kun taas PVC-lattiamateriaalista syntyi enemmän DEHP-päästöjä. Myös seinä- ja kattomateriaalien vaikutuksia arvioitiin.


Sikiöaikainen altistuminen ftalaateille Krakovassa ja New Yorkissa – ftalaateille altistutaan myös hengitysteitse

Prenatal exposures to phthalates among women in New York City and Krakow, Poland.
Adibi ym. (2003). Environmental Health Perspectives.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1241713/

Tutkimuksessa selvitettiin hengitysilman kautta tapahtuvaa altistumista ftalaateille sekä virtsan ftalaattipitoisuuksien yhteyttä ftalaateille altistumiseen.

Tutkimuksessa oli mukana 60 raskaana olevaa naista New Yorkista ja Puolan Krakovasta. Koehenkilöt kuljettivat mukanaan henkilökohtaisia ilmanlaadun mittareita 48 tunnin ajan.
Altistuminen ftalaateille oli huomattavaa. Lisäksi havaittiin, että ftalaattien määrät virtsassa korreloivat ftalaattimääriin, joita koehenkilöiden mukanaan kuljettamista mittareista mitattiin.

Tutkijoiden mukaan tulos antaa viitteitä siitä, että raskaana olevat naiset altistuvat ftalaateille merkittävässä määrin ja että hengitysteitse altistuminen on yksi merkittävä altistumisreitti.


Ftalaattialtistuksen arviointi toistuvista ilmanäytteistä ja virtsanäytteistä. Tutkimus raskaana oleville naisille.

Characterization of phthalate exposure among pregnant women assessed by repeat air and urine samples.
Adibi ym (2008). Environmental Health Perspectives.
Siirry tutkimukseen.

Tutkimuksessa mitattiin raskaana olevien naisten altistumista useille eri tyyppisille ftalaateille koehenkilöiden mukanaan kuljettamien keräimien, virtsakokeiden ja kodin sisäilmasta tehtävien mittausten avulla.

Raskauden aikana virtsanäytteistä arvioitavaan ftalaattialtistukseen tarvitaan yksittäisen näytteen sijaan pidempiaikaista mittaamista. Raskaus vaikuttaa myös näytteiden analysoinnissa käytettävien menetelmien valintaan. Sisäilmanäytteistä yksittäisellä mittauksella voidaan saada yksittäistä virtsanäytettä luotettavampia tuloksia.

Tutkimuksessa havaittiin korrelaatiota ilmanäytteiden ja virtsan ftalaattipitoisuuksien välillä. Löydös vahvistaa tutkimusryhmän aiemman tuloksen hengitysilman ftalaattien ja virtsanäytteiden ftalaattien välisestä yhteydestä, mutta aiheesta tarvitaan jatkotutkimuksia.

Tutkimukseen osallistui 28 raskaana olevaa naista.


Kosteus on yhteydessä korkeisiin DEHP-päästöihin muovipohjaisesta seinäpaperista

Higher moisture content associated with the greater emission of DEHP from the plastic wallpaper.
Hsu ym. (2003), Environmental Research.
Siirry julkaisuun.

Tapettien ftalaattipäästöjä analysoitiin koeolosuhteissa. Materiaalin kosteuden havaittiin kiihdyttävän päästöjä.

Vastaavia löydöksiä on tehty useissa muissakin tutkimuksissa, yllä kuvatun Ait Bamai ym. (2014) lisäksi mm. Bornehag ym. 2005 Phthalates in indoor dust and their association with building characteristics, Norback ym. 2000 Asthma symptoms in relation to measured building dampness in upper concrete floor construction, and 2-ethyl1-hexanol in indoor air ja Zhang ym. 2013 Levels of phthalate esters in settled house dust from urban dwellings with young children in Nanjing, China.

Lisää ftalaatteihin ja sisäympäristöön liittyvää tutkimusta:

Bølling ym. (2020). Phthalate exposure and allergic diseases: Review of epidemiological and experimental evidence.
Katsausartikkeli ftalaateista ja allergiasairauksista. Katsauksessa käsitellään myös sisäilmaperäistä altistumista. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412020305493#!

Bornehag ym. (2004). The association between asthma and allergic symptoms in children and phthalates in house dust: a nested case–control study. Environmental Health Perspectives.

Clausen ym. (2004). Emission of di-2-ethylhexyl phthalate from PVC flooring into air and uptake in dust: emission and sorption experiments in FLEC and CLIMPAQ. Environmental science & technology.

Wang (2009). Adsorption of cable emitted DEHP (Di-(2ethylhexyl) phthalate) on indoor dust. M.S. thesis, National Kaohsiung First University of Science and Technology, Kaohsiung, Taiwan.

Schripp ym. (2010). Chamber studies on mass-transfer of di(2- ethylhexyl)phthalate (DEHP) and di-n-butylphthalate (DnBP) from emission sources into house dust. Atmospheric Environment.

Hsu ym. (2012). Relationship between indoor phthalate concentrations and dampness or visible mold. 10th International Healthy Buildings Conference 2012.

Hsu ym. (2012). Predicted risk of childhood allergy, asthma and reported symptoms using measured phthalate exposure in dust and urine. Indoor Air.

Jeon ym. 2016. Migration of DEHP and DINP into dust from PVC flooring products at different surface temperature. Science of the Total Environment.

James-Todd & Goodman. Research summary: Phthalates. Healthy Buildings Program, Harvard School of Public Health. https://buildingevidence.forhealth.org/research-summary/phthalates/

 

Palaa Ftalaatit-sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Sisäilmasairas työpaikalla -opas

Sisäilmasairas työpaikalla -opas on suunnattu avuksi työpaikoille sisäilmasairastumistilanteisiin.

Oppaassa kerrotaan mitä sisäilmasairastuminen on, millaisia erityispiirteitä siihen liittyy ja millaisin keinoin työpaikalla voidaan edistää sisäilmasta sairastuneen työkykyä.

Opas on tuotettu Stean tukemana Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projektissa.

Voit lukea oppaan pdf-muodossa täällä.

Tulostettaessa opas kannattaa ladata ensin omalle koneelle, tällöin tulostusasetukset pysyvät tarkoituksenmukaisina.

Palaa materiaalit sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Helsingin sosiaalipäivystyksen työjärjestelyjä

Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksessä on saatu sisäilmasairastuneita työkykyisiksi erityisjärjestelyillä

Sovittelunohjaaja Liisan pesti hoituu nyt kätevästi kotoa käsin. Ilo ja teho ovat palanneet työyhteisöön. Ennen ongelmien ratkeamista yksikön päällikön työajasta viidennes hupeni sisäilmaongelmien ratkomiseen.

”Suosittelen ehdottomasti kaikkia työnantajia ottamaan käyttöön tällaisia ratkaisuja”, sanoo Olli Salin, Helsingin kaupungin Sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö.

”Meillä on useita henkilöitä etätyössä tai muissa erityisjärjestelyissä.” Salin kertoo järjestelyjen toimivan hyvin ja sisäilman laadun näkyvän olennaisesti työotteen paranemisena.

Kun työntekijä on saatu kunnollisiin työolosuhteisiin, se näkyy heti työtehossa, kuvaa Salin. ”Terveissä tiloissa pystyy ylipäänsä tekemään töitä. Normaali elämä voi palata.”

Vuosien kierre

Salinista on tullut sisäilmakonkari olosuhteiden pakosta. Hänen luotsaamansa yksikkö on kärsinyt sisäilmaongelmista parikymmentä vuotta. Viidenkymmenen hengen työyhteisössä sairastui vakavasti useita ihmisiä, ja ennen kunnollisten tilojen järjestymistä lisäksi muutama kymmenen sai sisäilmasta työntekoa haittaavia oireita.

Vakavasti sairastuneista osa on jäänyt jo luonnollisesti eläkkeelle ja osa tekee töitä erityisjärjestelyin.

”Esimerkiksi etätyöntekijämme tekee nyt valtavan hyvää työtä”, Salin sanoo.

Liisa kyllästyi kiertolaisuuteen

Liisa, 58 , toimii sovittelunohjaajana Salinin johtamassa Helsingin kaupungin Sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Liisa sairastui vakavasti yksikön remontti- ja evakkokierteen aikana, eikä sopivia työtiloja useista yrityksistä huolimatta löytynyt. Liisa ehti kokeilla kahtatoista eri työpistettä kahdentoista vuoden aikana, ja hoitaa nyt työnsä kotitoimistosta käsin.

”Tietysti toivoisin, että voisimme olla koko työyhteisö samassa tilassa, mutta realiteetit huomioon ottaen tämä on paras ratkaisu”, Liisa sanoo.

Kokonaisvastuu puuttui

Salinin johtama Sosiaali- ja kriisipäivystys ehti olla evakossa moneen otteeseen. Takana on useita epäonnistuneita remontteja ja teknisiä ongelmia laidasta laitaan. Matkalla sairastui useita työntekijöitä. ”Olimme koekaniineina Kallion virastotalon remontissa noin vuosikymmenen ajan. Lopulliseen evakkoon lähdimme vuonna 2006”, Salin sanoo.

Pahimpien kuuden seitsemän vuoden aikana Salinin työajasta vähintään viidennes meni pelkästään teknisten sisäilma-asioiden hoitoon.

”Enkä ollut ainoa, joka juoksi.”

Sosiaalipäivystyksen työtiloja virastotalossa ei koskaan saatu lopullisesti kuntoon. Kolmannen evakkokerran jälkeen tiloihin ei voitu enää palata, kun ihmiset saivat oireita jopa tiloissa olleista papereista. Myös asiakkaat oireilivat.

Ilo palasi yhteisöön

Nyt työpaikka on luotsattu terveellisimpiin tiloihin. Sosiaali- ja kriisipäivystys muutti 50-luvun rakennukseen ja sovittelutoiminta sata vuotta vanhaan taloon Vuorikadulle. Tilan teknisiin järjestelyihin on panostettu, esimerkiksi ilmanvaihto ja tilojen painesuhteet on viilattu kuntoon. Työyhteisössä voidaan vihdoin keskittyä työntekoon.

Hyvä sisäilma näkyy yksikön työtehossa. ”Työntekijöille tuli elämänilo takaisin”, hymyilee Salin. ”Kun sisäilma paranee, ihmiset muuttuvat kuin toisiksi.”

Suurin osa oireista katosi muuton myötä.

Osa työntekijöistä sai kuitenkin pysyviä terveysvaurioita, eikä pysty työskentelemään nykyisissäkään tiloissa. Heille on räätälöity erityisjärjestelyjä: Käyntejä oireita aiheuttaviin tiloihin on rajoitettu, töitä tehdään kotoa käsin ja työntekijät ovat saaneet kokeilla rauhassa mitkä tilat heille sopivat.

Työterveyshuolto on seurannut tilannetta oirekyselyillä ja tarvittaessa ottanut kopin myös tarvittavista tutkimuksista ja jatkotoimenpiteistä.

Liisalla ei ole enää asiaa hänet alun perin sairastuttaneisiin työtiloihin, mutta koska Liisa ehti pitkän altistumisensa aikana herkistyä vakavasti, hän saa hankalia oireita yksikön uusissakin työtiloissa. Uudet työtilat ovat vanhoja paremmat, mutta pieniä kosteusvaurioita on löydetty ja niitä ratkotaan. Liisa käy työpaikalla vain yhteisissä kokouksissa, asiakastapaamisissa ja päivystysluonteisissa työtehtävissä. Kokousten ajankohdat on muutettu niin, että niihin on etätyötä tekevien kätevä osallistua – aikaiseen aamuun tai iltapäivään.

Esimies suhtautui alusta alkaen ymmärtäväisesti työntekijöidensä ongelmiin.

”Olli tuli heti avuksi. Etsi minulle väistötiloja ja itse muutti tavaroitani niihin”, kuvaa Liisa.

Valmiit kontaktit auttoivat

Liisa oli yksikössä tuttu ja luotettu työntekijä, joten etätyöhön siirtyminen oli vaivatonta. Liisa oli ehtinyt luoda työn vaatiman verkoston työvuosiensa aikana, eikä sitä tarvinnut rakentaa alusta etäpisteestä käsin.

”On varmasti helpottava tekijä, että etätyöhön siirtyvä tunnetaan hyvin. Jos on ollut vähemmän aikaa töissä, pitää itse luoda kontaktit ja osoittaa, että on luottamuksen arvoinen.”

Yhteydenpitoon työpaikalle on tänä vuonna otettu käyttöön Lync-palvelu etäviestinnän toteuttamiseen. Työtunnit Liisa kirjaa excel-pohjaiseen taulukkoon. Etätyötä tekeville on laadittu omat säännöt.

Hankalinta etätyössä ovat paperiliikenteeseen liittyvät asiat. Liisa käy itse hakemassa tarvittavat paperit työpaikalta muutaman kerran viikossa. Ne aiheuttavat kuitenkin usein oireita. Herkempinä kausina altistumisten jälkeen hän saa oireita myös kotona tulostettavien papereiden painomusteesta. Se on vaiheessa oleva asia, jota pyritään aktiivisesti ratkomaan.

Helsingin kaupungilla on panostettu tietoturva- ja yhteydenpitojärjestelmien kehittämiseen etätyöntekijöille.

”Hyvään suuntaan asiat ovat menossa, se vie vaan paljon aikaa. Pitäisi itsekin irrottaa jostain työtunteja, jotta voisi kehittää asioita”, Liisa miettii.

Vaikka etätyö nyt toimii hyvin, oli ratkaisuun päätyminen traagisen ja surkuhupaisankin prosessin lopputulos. ”Se oli sellaista törmäilyä eri hallintokuntien kanssa, kun kokeiltavat työpisteet olivat missä vaan”, kuvaa Liisa kokeilukierrettä, jonka aikana hänelle yritettiin etsiä sisäilmaltaan soveltuvaa työpistettä. Kokeilujen aikana käytiin läpi työtiloja niin oman talon sisällä kuin muidenkin organisaatioiden työtiloissa.

Valmiita järjestelmiä, asiantuntijoita tai toimintamalleja tilanteiden varalle ei ollut.

Liisa sairastui tiloja kokeillessaan entistä pahemmin. Ei ollut tarkistettu missä kunnossa tilat sisäilmaltaan ovat, eikä ihmisillä uusissa tiloissa ollut välillä tietoa, kuka Liisa edes oli. ”Saattoi käydä niin, että iso kööri tuli huoneeseeni kysymään kuka olen ja sanomaan, että tila on varattu toiselle henkilölle. Välillä odottelin kadulla, kun työtilassa oli varauksia muille.”

Tervettä tilaa ei lopulta löytynyt. Kolmisen vuotta sitten Liisa kyllästyi ja siirtyi tekemään töitä kotoa käsin.

Luovuutta vaadittiin

Onko Liisan työteho ja tarkkuus muuttunut sen jälkeen kun puhdas kotitoimisto järjestyi? ”Olen pystynyt tekemään tehokkaammin töitä, ja pystyn myös organisoimaan työni hyvin. Olen tyytyväinen omaan työtulokseeni. Ajankäyttökin on tehokasta. Aamulla nousen, teen aamuhommat ja juon aamukahvit. Sitten avaan koneen ja rupean tekemään töitä.”

Työnteko etätyöpisteestä vaatii tekijältään aktiivista ja luovaa otetta. Liisa kertoo itse rakentaneensa työtavat ja käyttäneensä aikaa toimivien järjestelyjen löytämiseen.

”Alussa mietin, että olenko osa työyhteisöä, mutta nyt olen mielestäni rakentanut sen ympärilleni. Osa työyhteisöä ovat myös yhteistyökumppanit, työyhteisöä voi itse laajentaa ja muokata.”

Liisa käy säännöllisesti pidemmillä lounailla esimiehen tai työkavereiden kanssa. Hän näkee, että se on välttämätöntä työn kannalta.

Liisa kokee, että hän olisi itse voinut olla jämptimpi vakavan sairastumisen ehkäisemisessä ja työjärjestelyiden kehittämisessä. ”Asioita on muutettu, kun vaan itse saa sanottua. Virkistyspäivien paikkakin muutettiin kun sain sanotuksi, että tulin kyseisessä paikassa kipeäksi.”

Myös normaalit järjestelyt kuten it-tuki ja ergonomia vaativat etätyöntekijältä enemmän omaa aktiivisuutta.

Sairastuminen syveni työpistekokeiluiden aikana. Työkokeilut saattoivat kestää useita kuukausia, vaikka oireet olivat vakavia – esimerkiksi päivittäistä kuumeilua ja mustelmia. Liisa näkee, että hän oli  liian avoimin mielin, asenteella, ”että mennään vaan”.

”Olisin voinut itse ruveta miettimään aikaisemmin, mutta ei sitä ajatellut. Sairastutti itsensä”, hän pohtii.

Liisa teki paljon töitä sairaana ja lääkityksen avulla. Hänelle ehti puhjeta useampia kroonisia sairauksia. ”Joskus pidin töissä roskapönttöä vieressä kun soitin asiakkaalle. Sisäilma oksetti. Ja välillä kuumeisena soitin toiselle työpaikan sisäilmasairaalle, jotta sain voimia taas jatkaa työpäivää”. Jälkikäteen Liisa kuvaa tehneensä töitä sumussa ja vakavasti sairaana.

”Halusin vain pitää työstä kiinni kaikin voimin. Työ oli minulle tärkeää, ja minulla ei ollut pienintäkään halua lopettaa sen tekoa.”

Taloudellisesti kannattavaa

Tämän hetkisiin järjestelyihin Liisa on tyytyväinen. ”Olen nyt hyvin onnellinen, kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta.”

Liisa kaipaa kuitenkin ympärilleen ihmisiä. Tarvitsisiko työtovereiden olla ammatillisesti samalta alalta, vai voisiko työtiloina kiinnostaa myös yhteinen, eri alojen sisäilmasairaille rakennettu yhteinen etätyöpiste?

”Tykkäisin, tykkäisin, tykkäisin!”, innostuu Liisa välittömästi.

”Näen että se avartaisi, ja että siinä olisi yhteistyömahdollisuuksia. Yleensä tapahtuu vain hyvää, kun jaetaan ja tehdään yhteistyötä.”

Liisan siirto etätöihin on kannattanut myös taloudellisessa mielessä. Sairastelu on vähentynyt ja työaika tulee käytettyä työntekoon. ”Minulla ei enää tavallisia niin sanottuja flunssalomia ole. Työjärjestelyjen hakemiseen meni evakkoaikana uskomattoman paljon työaikaa.”

Esimies saa alaiseltaan täydet pisteet.

”Ollilla on ollut iso kivireki vedettävänä nämä sisäilma-asiat.
Työntekijät arvostavat häntä. Olli on viisas esimies.”

***

”Ihminen voi kyllä olla fyysisesti töissä, mutta ei ole työkykyinen, jos on jatkuvasti kipeä”, Salin kuvaa kokemustensa pohjalta.

Palaa tarinoiden etusivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Oppilaitosten henkilökunnalle

Terveellinen sisäilma on jokaisen oikeus

Sisäilmasta sairastuneiden määrä kouluissa ja oppilaitoksissa kasvaa jatkuvasti. Kysytään uusia toimintatapoja monimuotoisen ongelman edessä.

Sisäilmaongelmista puhuttaessa ennaltaehkäisy, oireiden nopea tunnistaminen ja yhteistyö korostuvat.  Aina niihin ei ole nopeita ja helppoja vastauksia, mutta yhteistyöllä päästään tuloksiin parhaiten.

Toimenpiteitä mietittäessä keskiössä tulee olla lapsen terveydentila:

  • Mikäli sisäilmaoireita ilmenee, tulee niihin reagoida välittömästi. Näin ehkäistään altistumisen pitkittyminen ja mahdollisesti vakavampi sairastuminen.
  • Samalla, kun tehdään koulun sisäilmaan liittyviä tutkimus- ja korjaustoimenpiteitä, on keskiössä oltava lapsen terveydentila huomioiminen ja toimittava sen mukaan.
  • Oireileville ja sairastuneille lapsille on järjestettävä nopeasti terveellisiä väistötiloja.
  • Mikäli lapsi on vakavien oireiden vuoksi esimerkiksi kotiopetuksen tarpeessa, on hänelle huolehdittava yksilöllistä opetusta ja tukea.

Lisätietoa räätälöidyistä oppimisratkaisuista:
Homepakolaisten Sisäilmasairaus ja opiskelu -opas
Sairaanakin selviää koulusta -sivusto

Sisäilmaoireilun tunnistaminen:

  • Altistumisen ja oireilun välillä on havaittavissa usein ajallinen yhteys. Oireet helpottavat lomilla tai viikonloppuisin, jos kotiympäristö on sisäilmaltaan kunnossa. Oikeisiin ratkaisuihin pääsemiseksi, tiedon välittäminen oireilun voimakkuudesta korostuu kodin ja koulun välillä.
  • Sisäilmaoireet ovat hyvin yksilöllisiä ja moninaisia. Oireiden vakavuusaste vaihtelee, ihmiset oireilevat eri altisteille.
  • Tyypillisiä oireita ovat mm. hengitystieinfektiot, iho-oireet, niveloireet, suolisto-oireet, päänsärky ja silmä- ja nuhaoireet.
  • Kouluissa ja oppilaitoksissa sisäilmaongelmiin liittyviä oireita voivat olla myös keskittymishäiriöt, muistihäiriöt ja kognitiivisten kykyjen heikkeneminen.

Lisätietoa oireista:
Lisätietoa sisäilmaoireista Homepakolaiset ry:n sivuilta.
Hengitysliiton sivuilta löydät lisää tietoa oirekuvasta
Lastenlääkäri Tiina Tuomela kuvailee videolla sisäilmaoireita

Oireilun syyn selvittäminen vaatii tahtotilaa ja yhteistyötä:

  • Sisäilmaongelmat ovat yleensä usean eri tekijän summa. Niiden selvittämiseksi on rakennuksissa tehtävä kattava kuntotutkimus.
  • Oireita aiheuttavia tekijöitä voi olla sisäilmassa useita. Kosteus- ja homevauriot ovat yksi sisäilmaongelmia aiheuttava seikka. Toinen on esimerkiksi rakennus- ja sisustusmateriaaleista ja pesuaineista vapautuvat VOC-yhdisteet.
  • Ilmanvaihto-ongelmat ovat yleinen sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä. Liian moni ilmanvaihto kytketään pois päältä viikonloppuisin ja loma-aikoihin.
  • Rakennusteknisten selvitysten lisäksi on hyvä tehdä myös systemaattisia oirekyselyjä. Oirekyselyn tuloksia saadaan tärkeää tietoa oireilun laajuudesta ja tuloksia voidaan käyttää rakennuksen kuntotutkimusten kohdentamisen apuvälineenä.

Lisätietoa rakennusten sisäilmaongelmista:
Lisätietoa rakennusten sisäilmaongelmista Hengitysliiton sivuilta
Lisätietoa rakennusten sisäilmaongelmista Hometalkoiden sivuilta

Lapsi ja nuori tarvitsee tukea henkiseen hyvinvointiin sisäilmaongelmien keskellä:

  • Oireilu tai sairastuminen sisäilmaongelmista on lapselle hyvin kuormittavaa. Lapsi tarvitsee tilanteeseen ja oppimiseen erityistä tukea.

Tueksi sisäilmasairaalle lapselle ja nuorelle:
Sisäilmasta sairastuneelle lapselle ja nuorelle

Avoin viestintä kaikkien toimijoiden välillä korostuu:

  • Lasten ja nuorten oireilusta on hyvä tiedottaa oppilashuoltoryhmää, rehtoria ja vanhempia.
  • Avoin vuorovaikutus päättäjien, virkamiesten, koulun henkilökunnan ja vanhempien välillä on avain onnistuneeseen ongelman hoitamiseen.
  • Avoimella ja asiallisella viestinnällä taataan työrauha niin oppilaille kuin henkilökunnalle.

Lisätietoa ja luettavaa teemasta:

Kooste kyselystä koulujen työntekijöille – Monisyisestä ongelmasta joustaviin ratkaisuihin.

Kooste kyselystä peruskoulujen rehtoreille – Painavaa vastuuta, pitkiä työpäiviä ja työajan kulumista käytännön järjestelyihin.

Ratkaisuja  sisäilmaongelmien keskellä:
Ekaluokkalainen Viivi sai toisen mahdollisuuden
Selma viittasi koko lukuvuoden ruudun kautta

Lisätietoa:
Hengitysliiton sivuilta löytyy lisätietoa sisäilmaongelmista.
Suomen Vanhempainliiton sivuilta löytyy lisätietoa ratkaisuista.
Aluehallintoviraston ohjeet sisäilmaongelmien käsittelyyn koulurakennuksessa.
Terve sisäilma on jokaisen lapsen oikeus.
Koulun sisäilmaongelmat lapsen ja nuoren arjessa – Jenni Helenius

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Terveydenhuolto ja kuntoutus

Tietoa terveydenhuollon, kuntoutuksen ja muiden palvelusektoreiden toimijoille.

Olemme koonneet tälle sivulle tietoa ja välineitä, joista toivomme olevan apua työssäsi sisäilmasairaita kohdatessa. Perustietoa sisäilmasta ja terveydestä löydät sivuiltamme etenkin osiosta sisäilma ja terveys ja tutkimustietoa.


Opas: Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen

Sisäilmasairaan toimintakyvyn tukeminen -julkaisussa eritellään sisäilmasairaiden toimintakyvyn tukemisen osa-alueet ja kuvataan tämän pohjalta nelivaiheinen ratkaisumalli, jonka avulla sisäilmasairaiden toimintakykyä voidaan menestyksekkäästi tukea ja vähentää heidän ajautumistaan työkyvyttömyyteen.

Julkaisu on suunnattu kaikille sisäilmasairaita työssään kohtaaville. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa myös päättäjille ja kehitystyössä aihepiirin parissa toimiville.

Julkaisu on luettavissa täällä.


Palveluiden suunnittelu sisäilmasta sairastuneille.

Profiilityökalu sisäilmasta sairastamisen monimuotoisuuden ymmärtämiseen.

Julkaisu on luettavissa täällä.


Malli: Kanadassa opittua

Kanadassa Nova Scotian maakunnassa monisairaita ja erilaisia ympäristösairauksia sairastavia hoidetaan monialaisesti hyvin tuloksin. Maakuntaan on perustettu näiden sairauksien hoitoon erikoistunut keskus (Integrated Chronic Care Service, ICCS), joka on osa alueen julkisia terveydenhuoltopalveluja.

Teemme Homepakolaiset ry:ssä yhteistyötä ICCS:n kanssa, ja olemme yhteistyön pohjalta koonneet yhteen tietoa siitä, kuinka ympäristösairaiden hoito  on maakunnassa rakennettu. Mukana on laitoksen tutkimus- ja kehitysjohtaja Tara Sampallin haastattelu.

Pääset tutustumaan Nova Scotia -pakettiimme täällä.


Ammatillinen kuntoutus sisäilmasairastuneella

Ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja Saara Haapala Vervestä kirjoittaa ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksista sisäilmasairaan tilanteessa.

Lue kirjoitus täällä.


Sisäilmasairaita työssään kohtaavalle – Vinkkejä, ajatuksia ja käytännön ohjeita pähkinänkuoressa.

Yhä useampi kohtaa työssään sisäilmasairastuneita. Tilanteet ovat usein haastavia ja monimuotoisia. Ohessa muutamia ajatuksia, joista toivomme olevan apua kohtaamisiin.

Lukaise täällä.
Tutustu myös: Sisäilma ja työkyvyn tukeminen: muistilista sairastuneen kohtaajalle.


Kyselylomake European Academy For Environmental Medicine

Euroopan ympäristölääketieteen akatemia on laatinut lomakkeen erityisesti ympäristötekijöille oireilevien potilaiden hoidon ja diagnosoinnin työvälineeksi.

Englanninkielinen lomake on ladattavissa täällä.


Työterveyshuolto ja opiskelijaterveydenhuolto: oppaat käytännön ratkaisuihin

Olemme julkaisseet oppaat työpaikoille ja oppilaitoksille sisäilmasta sairastuneiden työ- ja opiskelujärjestelyjen tukemiseksi.

Voit lukea maksuttomat oppaat täällä:

Sisäilmasairas työpaikalla
Sisäilmasairaus ja opiskelu
Muistilista: Käytännön keinoja työjärjestelyihin


Mistä tiloja sisäilmasairastuneelle?

Pieni tietopaketti sisäilmasairaiden tilatarpeista eri palveluntarjoajille.

Lue lisää.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Tarinat

Ratkaisuja sisäilmasairaiden tilanteisiin

Millaisia ratkaisuja hankaliin tilanteisiin voi sisäilmasairaudesta huolimatta löytää? Olemme koonneet tälle sivulle todellisiin esimerkkeihin perustuvia kuvauksia työ- ja opiskeluelämästä. Kahdessa keississä käsittelemme myös niihin liittyviä kustannuksia. Osassa kuvauksia haastateltavien nimet on yksityisyyden suojaamiseksi muutettu.

Työelämä

Näissä tapausesimerkeissä joustavilla työjärjestelyillä ja oikeaan osuvilla kuntoutustoimenpiteillä on ollut ratkaiseva merkitys sisäilmasta sairastuneen työntekijän työssä pysymisen tai työhön palaamisen onnistumisen kannalta.

Uusia ovia avautui sisäilmaongelmien viemän äänen kuntoutuksessa

Veera sairastui vastasyntyneiden teho-osastolla.

Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksessä on saatu sisäilmasairastuneita takaisin töihin erityisjärjestelyiden avulla.

Kuumeileva opettaja päätyi koulun vaihtamiseen.

Opettaja tähtää työkokeilun avulla ulkotöihin rakennusalalle.

Opiskelu

Seuraavissa kertomuksissa kuvataan ala- ja yläasteella toteutettuja ratkaisuja koulunkäynnin mahdollistamiseksi.

Selma viittasi koko lukuvuoden ruudun kautta.

Ekaluokkalainen Viivi sai toisen mahdollisuuden.

Miten suoritin peruskoulun sisäilmasairaana? 

Kustannukset

Sisäilmasairastuminen aiheuttaa ylimääräisiä ja moninaisia kustannuksia sekä sairastuneelle että yhteiskunnalle.

Kustannuksia aiheutuu usein sitä enemmän, mitä invalidisoivammin henkilö on sairastunut. Vakavat sairastumiset johtavat sisäilmasairaiden kohdalla usein syrjäytymiseen. Sairastumisen tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on varhaisen puuttumisen ja sairauden pahenemisen ehkäisemisen edellytys.

Esimerkiksi sairastuneen putoaminen työelämästä tai nuoren syrjäytyminen sisäilmasairauden vuoksi aiheuttaa yhteiskunnalle suurempia kustannuksia kuin ennaltaehkäisy ja kuntoutus. Kustannukset näkyvät mm. kulutuksen laskuna, kasvaneina terveydenhuoltomenoina, sosiaalikuluina, turhina koulutuskuluina ja menetettyinä verotuloina.

Sisäilmasairastuneelle itselleen taas aiheutuu usein ylimääräisiä kustannuksia mm. työn menettämisestä, asunnottomuudesta ja asuntokierteestä, irtaimiston hävittämisestä ja ylipäänsä selviytymisestä tilanteessa, jossa joutuu kehittämään normaalista poikkeavia ratkaisuja. Myös lääkärikäynneistä ja muista terveydenhuoltopalveluista tulee kuluja. Moni joutuu siirtymään erikoisruokavalioon.

Kriittisin tilanne on usein silloin, kun home-asunnon arvoksi paljastuu nolla euroa ja sairastumisen muut seurannaisvaikutukset aiheuttavat samanaikaisesti huomattavia ja yllättäviä kustannuksia. Sosiaaliturvan piirissä myös homeasunto katsotaan yleensä omaisuudeksi, vaikka se olisi asumiskelvoton eikä sitä kykenisi vaihtamaan rahaksi. Myöskään sopivaa asuntoa etsivän sairastuneen todelliset asumiskulut eivät tule huomioiduksi silloin, kun esimerkiksi useaa vuokraa joutuu maksamaan samaan aikaan.

Sisäilmasairauden kalleus eri skenaarioilla: tapaus Maria

Terveissä tiloissa Helenalla on poissaoloja keskimääräistä vähemmän.

Lue lisää sisäilmasta sairastuneiden elämästä: Sisäilmasta sairastuneiden kirjoittamia tarinoita.

Kerro oma tarinasi lomakkeella.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Apua ja tukea sisäilmasairaalle

Apua ja neuvoja käytännön tilanteisiin

Kaipaatko käytännön apua ja neuvoja? Olisiko seuraavista linkeistä avuksi?

Tietoa, oppaita ja materiaalia

Materiaalit – Homepakolaiset ry:n tuottamia materiaaleja ja oppaita. Materiaalia löytyy sisäilmasairastuneelle, sairastuneen läheisille, työyhteisölle, sairastuneita työssään kohtaaville ja päättäjille.

Hometalkoot/oppaat – lukuisia oppaita mm. asunnon ostajille, tutkijoille ja korjaajille.

Asumisterveysliitto – apua tilanteisiin, joissa asunnossa on sisäilmaongelmia.

Hengitysliiton korjausneuvonta – apua asunnon homevaurioihin, ilmanvaihto-ongelmiin, rakentamiseen ja muihin sisäilma-asioihin liittyvissä kysymyksissä.

Sisäilmayhdistyksen tietopaketti – paljon perustietoa sisäilmasta, mm. miten toimia sisäilmaongelmatilanteissa, terveysvaikutukset, ilmanvaihdon perusteet.

Vertaistukea verkossa

HOME Sweet HOME -ryhmä – Suuri vertaisfoorumi, josta löydät kokemustenvaihtoa ja vinkkejä eteenpäin pääsemiseen.

Monikemikaaliherkät MCS – Vertaistukiryhmästä löydät vertaistukea erityisesti kemikaaliherkkyydestä omakohtaisesti tietäviltä.

Vihaiset äidit Vertaistukiryhmä ja vaikuttamiskanava koulujen ja päiväkotien sisäilma-asioista kiinnostuneille vanhemmille.

Sisäilmasta sairastuneet ry:n keskusteluryhmä.

Sisäilmasairaus/MCS ja työllistyminen – Vertaisryhmä työssä jatkamisen vinkkejä kaipaaville.

Home- ja kemikaalialtistuneet Espanjassa – Espanjassa asuville tai Espanjaan muuttoa suunnittelevien ympäristötekijöille oireilevien ryhmä.

Pohjois-Savon Terve Sisäilma ry

Läheislataamo – Vertaisryhmä sisäilmasairaiden läheisille.

Lisäksi monilla paikkakunnilla on paikkakuntakohtaisia vertaisryhmiä:

PK-seudun sisäilmaryhmä

Pirkanmaan sisäilmasairaat

Hajuste- ja kemikaaliyliherkät Keski-Uusimaa

Joensuun seudun homealtistuneet ja kemikaaliyliherkät

Seinäjoen seudun homealtistuneet ja sisäilmasta sairastuneet

Kuopion seudun homealtistuneet ja sisäilmasta sairastuneet

Päijät-Hämeen ympäristösairaat

Savonlinnan seudun homealtistuneet ja sisäilmasta sairastuneet

Oulun seudun homealtistuneet ja kemikaaliyliherkät

Oulun seudun sisäilmaongelmaiset rakennukset ja liiketilat

Oulun seudun sisäilmaongelma asunnot

Asumiseen ja rakentamiseen liittyviä vertaisryhmiä Facebookissa

Myrkytön minitalo

Homeettomia rakennushaaveita

MCS-sairaille koti

Vertaistapaamisia ja -puhelimia

Aste ry:n vertaistuki

Hengitysliiton vertaistukiryhmät ja vertaispuhelin – Sivulla myös lista Hengitysliiton paikallisyhdisyksistä, joilla on sisäilma-aiheista toimintaa.

Sisäilmasuositukset

Sisäilmasuositukset-sivu. Sisäilmasairaiden suosituksia riittävän puhtaasta sisäilmasta. Voit jättää omia suosituksia ja tutustua muiden jättämiin suosituksiin.

Palaa sairastuneelle-sivulle.

 

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista

Ympäristösairaiden kuntoutus Nova Scotian maakunnassa

Sisäilmasairaita voidaan kuntouttaa

Mutta kumpi on kannattavampi tapa, sisäilmapoliklinikka vai monisairaiden hoitoon erikoistunut kuntoutuskeskus?

Kanadassa monisairaita ja erilaisista ympäristösairauksista kärsiviä kuntoutetaan hyvin tuloksin saman katon alla. Potilaan tarpeet ja toimintakyky ovat toimivan hoidon lähtökohtia.

Tutkimus- ja kehitysjohtaja Tara Sampalli kertoo, miten Nova Scotian maakunnassa on kehitetty sopivia kuntoutusmuotoja uudenlaiseen tarpeeseen.

Uudentyyppisiä terveysongelmia

Suomessakin on noussut esiin tarve erilaisista ympäristösairauksista kärsivien henkilöiden kuntoutukseen ja hoitoon erikoistuneiden keskusten perustamisesta. Tässä yhteydessä on esitetty esimerkiksi sisäilmapoliklinikoiden perustamista.

Mistä tällaisten osaamiskeskusten tarjoama hoito ja kuntoutus koostuisi? Millainen on sisäilmasairaan avuntarve ja millainen hoito on tuloksellista? Miten tämä niveltyy osaksi toimivaa ja tehokasta terveydenhoitojärjestelmää? Kanadan Nova Scotiassa saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää yhtenä esimerkkinä kun ratkaisuvaihtoehtoja punnitaan.

Nova Scotia on noin miljoonan asukkaan maakunta Kanadan itärannikolla. Maakunnassa kroonisista sairauksista kärsiviä ja ympäristösairaita potilaita kuntoutetaan näiden sairauksien hoitoon erikoistuneessa keskuksessa (Integrated Chronic Care Service, ICCS). Keskus on osa alueen julkisia terveydenhuoltopalveluja.

Keskuksessa hoidetaan monisairaita potilaita, mukaan lukien sellaiset potilaat, jotka kärsivät vaikeasti määriteltävistä kroonisista sairaustiloista ja oireyhtymistä. Keskuksella on erikoisosaamista erityisesti ympäristöperäisten, toimintakykyä laskevien sairauksien hoidosta. Hoidetuista potilaista noin puolet kärsii ympäristöperäisistä toimintakykyä laskevista sairauksista kuten monikemikaaliherkkyydestä (MCS).

Keskuksen tyypillisiä potilasryhmiä ovat:

  • monisairaat, useista kroonisista sairauksista kärsivät potilaat
  • kroonisesta kivusta kärsivät kemikaaliherkkyyspotilaat (MCS eli Multiple Chemical Sensitivity)
  • kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat (CFS eli Chronic Fatigue Syndrome)
  • fibromyalgiaa sairastavat
  • toiminnallisista neurologisista ja suolistovaivoista kärsivät potilaat (functional neurological disorders, functional gastrointestinal disorders)
  • astma-, migreeni- ja allergiapotilaat

Tämä potilasjoukko on alueella merkittävä ja nopeasti kasvava väestöryhmä. Nuorten suhteellinen osuus näitä sairauksia sairastavista on nousussa. Keskus pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen.

Koordinoidun hoidon tarve

Keskuksen toiminnan perustana on havainto, että merkittävä osa kanadalaisista kärsii useista kroonisista sairauksista ja että heidän terveydenhoitonsa on koordinoimatonta, hajanaista, eikä tue toiminta- ja työkyvyn säilymistä. Ympäristösairaista on tullut merkittävä osa tätä ryhmää. Tilanne on samansuuntainen Suomessakin.

Tällaiset useista kroonisista sairauksista tai hankalasti diagnosoitavista oireyhtymistä kärsivät henkilöt käyttävät runsaasti terveydenhuoltopalveluja ja muita yhteiskunnan resursseja. Terveydenhuoltojärjestelmässä heidän tarpeitaan ei usein kyetä kohtaamaan.

Tämän potilasryhmän terveydenhuoltoa ja kuntoutumista lähdettiin Nova Scotiassa tehostamaan kokoamalla hoidon koordinointi ja asiantuntemus yhden katon alle, tavoitteena potilaiden mahdollisimman korkea toimintakyvyn aste ja itsenäinen selviytyminen sairauden kanssa.

Keskus sai alkunsa, kun Nova Scotiassa sairastui suuri joukko ihmisiä samanaikaisesti paikallisella työpaikalla niin sanottuun sairas rakennus -oireyhtymään (Sick Building Syndrome, SBS). Kriittisen tilanteen avuksi perustettiin ympäristöperäisiin toimintakykyyn vaikuttaviin sairauksiin erikoistunut osaamiskeskus. Keskus toimi aluksi tutkimuslaitoksena Nova Scotian Ympäristöterveyskeskuksen nimellä (Nova Scotia Environmental Health Center). Myöhemmin sitä laajennettiin tarjoamaan hoitoa ja kuntoutusta ja koskemaan useita erilaisia vaikeasti määriteltäviä kroonisia sairauksia. Nimeksi muutettiin nykyinen Integrated Chronic Care Service.

Keskus koordinoi hoitoa ja kuntoutusta tällä potilasryhmällä, jonka tarpeet ovat moninaisempia kuin mihin yksittäisillä terveyskeskuslääkärin käynneillä pystytään vastaamaan. Keskuksen tarjoama hoito tähtää siihen, että sairastunut henkilö pystyy itse hallitsemaan sairautensa ilman jatkuvaa tarvetta terveydenhuollon käynneille. Sairastunut saa apua sairauden hallintaan ja sairauden kanssa pärjäämiseen, erilaisia hoitoja tilanteen ja tarpeen mukaan sekä apua työtilanteensa järjestelyyn ja soveltuvan toimintaympäristön luomiseen.

Hoito koostetaan monialaisesti ja räätälöidysti yksilöllisen tarpeen mukaan. Esimerkiksi ravintoneuvonta ja kroonisen kivun hoito ovat mahdollisia hoidon osia. Keskus tekee yhteistyötä työpaikkojen kanssa käytännön ongelmien ratkaisemiseksi työkyvyn esteiden tieltä.

Hoidon perusperiaatteet ja lähtökohdat

Hoito perustuu kolmeen perusperiaatteeseen:

  • Asiakaslähtöisyys – tuetaan asiakkaan tavoitteita.
  • Tuloksellisuus – tehdään asioita, jotka toimivat. Toimivuutta mitataan, seurataan ja siitä raportoidaan julkisesti.
  • Tarveperustaisuus – hoito laaditaan tarpeen pohjalta. Tarpeen arvioinnin välineenä on työkyvyn asteen arvio, sairauden diagnoosi on vain sekundaarinen väline, eikä selkeä sairausdiagnoosi ole edellytys kuntoutukseen pääsylle.

Hoidon keskiössä on potilas ongelmineen, ei rajattu sairaus. Ihmistä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Hoidon lähtökohtia ovat sairauden kanssa pärjäämisen tukeminen ja terveyden edistäminen.

Potilas on osa moniammatillista hoitotiimiä. Potilaan osallisuus oman hoitonsa suunnitteluun ja toteuttamiseen on olennaista. Asiakas määrittelee itse hoitonsa tavoitteet. Kolme tavallisinta päätavoitetta ovat:

  • kyky tehdä töitä
  • mahdollisuus suoriutua kotitöistä
  • mahdollisuus vapaa-ajan toimintaan

Hoito räätälöidään tukemaan potilaan asettamia tavoitteita. Tällä halutaan nostaa toimintakykyä ja parantaa potilaiden elämänlaatua.

Hyödyt

Noin 75 % potilaista saavuttaa asettamansa tavoitteet keskuksen tarjoaman hoidon avulla.

Potilaiden käynnit perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja päivystyksessä ovat vähentyneet hoitojen jälkeen.

Toisaalta, vakavimmista ympäristöherkkyyksistä kärsivien potilaiden kohdalla ennen hoitojaksoa terveydenhuollon palveluiden käyttö on ollut mahdotonta.Sairauden aiheuttama kuormitus näkyy tässä ryhmässä korkean terveydenhuollon käyttöasteen sijaan invalidisoitumisena ja syrjäytymisenä. Tällä ryhmällä keskuksen tarjoaman hoidon tulokset näkyvät kykynä palata terveydenhuollon ja kuntouttavan toiminnan piiriin ja tätä kautta mahdollisuutena kuntoutua pitkällä aikavälillä.

Keskus on perustamisesta lähtien seurannut hoidon tuloksellisuutta ja toimivuutta ja kehittänyt toimintaa tulosten ja asiakastyytyväisyyden perusteella.

Hoidon sisältö

Keskuksessa tarjottava hoito on aina yksilöllistä. Sen pituus ja muoto riippuvat hoidon tarpeesta, tilanteen vakavuudesta sekä potilaan omista toiveista.

Monialaisen hoidon osia ovat mm:

  • Ympäristöperäisten herkistymissairauksien arviointi ja hoito
  • Lääkeherkkyyksien hallinta
  • Liitännäissairauksien hoito
  • Työterveyttä tukevat toimenpiteet kuten asiantuntijuuden tarjoaminen soveltuvan työympäristön räätälöinnissä
  • Kivun ja uupumuksen hoito
  • Eliminaatiodieetit, ruoka-aineherkkyyksien hallinta ja ruokavaliomuutokset
  • Aistiherkkyyksien ja -häiriöiden hoito
  • Suonensisäinen mineraali- ja vitamiinipuutosten hoito
  • IgE-allegiaperäinen siedätyshoito
  • Infrapunasauna
  • Avun ja asiantuntemuksen tarjoaminen mm. työpaikkojen ja perheen avuksi
  • Keinojen tarjoaminen potilaalle sairauden tuomien sosiaalisten ja toimintaympäristöön liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi, stressinhallintatekniikat
  • Vuorovaikutuksen tukeminen
  • Psykoterapia

Itse keskuksesta on räätälöity sellainen, että mahdollisimman moni ympäristötekijöille reagoivista kykenee siellä asioimaan. Erilaisia altisteita on vähennetty ja sääntöjä ja ohjeistuksia rakennettu systemaattisesti. Esimerkiksi hajustettujen tuotteiden ja terveydelle haitallisten kemikaalien käyttö on kielletty niin keskuksen työntekijöiltä kuin asiakkailtakin.

Potilaita, jotka eivät tästä huolimatta voi fyysisesti asioida keskuksessa, hoidetaan etäyhteyksien välityksellä.

Maakunnassa psykologinen tuki kuuluu automaattisesti kaikkien kroonisten sairauksien hoitoon, mm. diabeetikoille.

Hoidon kulku

Kaikissa vakavammissa tapauksissa potilas saa tuekseen moniammatillisen tiimin.

Tiimin jäseninä on:

Lääkäri, toimintaterapeutti, vastaava sairaanhoitaja ja kaksi muuta sairaanhoitajaa, psykologi, psykoterapeutti ja ravintoterapeutti.

Toimintaterapeutti/sairaanhoitaja koordinoi koko hoitojaksoa ja toimii potilaan yhteyshenkilönä ja kanssakulkijana koko kuntoutusjakson läpi.

Tarjottu hoito on pääpiirteissään viisivaiheinen:

1. Lähetteen soveltuvuuden tarkastaminen

2. Pohjatiedon kerääminen potilaalta ja tiedon jakaminen potilaalle

3. Hoidon aloitustapaamiset, hoitosuunnitelman laatiminen, tarkentavat testit ja kokeet

4. Syventävä yksilöllinen hoitojakso

5. Potilaan siirtäminen perusterveydenhuoltoon

Hoidon käytännön osia ovat mm.

  • Ensitieto-illat, jotka ovat osa sopeutumisvalmennusta
  • Myöhemmin sopeutumisvalmennus-kuntoutuskurssit
  • Vertaistuki. Keskuksessa käytetään ratkaisuhakuista vertaistukea, ongelmista keskusteluun perustuvan vertaistuen sijaan.

Koko kuntoutusjakson ajan pidetään yhteyttä perhelääkäriin perusterveydenhuollosta – Kanadassa on perhelääkärijärjestelmä. Suomessa tämä vastaa yhteyden pitämistä esim. terveyskeskuksen omalääkäriin.

Tutkimusta ja kehitystyötä

Keskuksessa käytetään toimintakykyä mittarina hoidon tarpeelle, diagnoosi ei ole ensisijainen arviointiväline. Keskus tarjoaa hoitoa hyvin monenlaisilla diagnooseilla, myös ns. epäselvillä tai puutteellisilla diagnooseilla. Sairausdiagnoosit, joita keskuksessa annetaan, ovat pääasiassa potilaita varten, jotka sellaisen usein haluavat.

Kuntoutusta ja hoitoa tarjotaan sitä tarvitseville potilaille tuottaen samalla tietoa uudesta ongelmakentästä. Keskuksen yksi tavoite on kehittää diagnosointimenetelmiä ja tuottaa tutkittua tietoa ympäristösairauksista, niiden hoitomenetelmistä ja soveltuvista määritelmistä erityyppisille ympäristösairauksille. Keskuksella on erityistä asiantuntemusta erilaisten ympäristösairauksien diagnosointiin.

Hoitojakson alussa potilaan tilannetta kartoitetaan laajalla kysymyspatteristolla. Tämä sisältää mm. fyysisten, neurokognitiivisten ja psyykkisten oireiden perusteellista kartoittamista, ympäristötekijöiden arviointia ja yksilöllisten selviämiskeinojen listaamista. Työkyvyn aste selvitetään.

Keskus on kehittänyt erilaisia tutkimuslomakkeita, testausmenetelmiä ja mittareita, jotka soveltuvat mm. ympäristöperäisten herkistymissairauksien tutkimiseen ja hoidon tueksi. Näitä täydennetään edelleen. Keskus osallistuu myös ympäristösairaiden työkyvyn asteen testausmenetelmien kehittämiseen yhdessä vakuutusyhtiöiden kanssa.

Kuntoutus on verkostotyötä

Kun puhutaan toimintakykyyn monipuolisesti vaikuttavista sairauksista ja erityisesti ympäristösairauksista, sairastuneen verkosto on tärkeä osa kuntouttavan toiminnan onnistumista. Tämän vuoksi:

  • Keskus toimii yhteistyössä perusterveydenhuollon ja muiden palveluntarjoajien kanssa ja kehittää terveydenhuoltoalueensa kapasiteettia tämän potilasryhmän huomioimiseen. Tavoitteena on tarjota kokonaisvaltaista koordinoitua hoitoa sitä tarvitseville.
  • Keskus toimii aktiivisena osana alueen terveydenhuollon yleistä kehittämistä ja tehostamista.
  • Keskus integroi perheenjäsenet osaksi hoitoa ja tekee yhteistyötä työpaikkojen kanssa.
  • Työssä jatkamista tuetaan työpaikkayhteistyöllä.
  • Keskuksessa tuetaan potilaan perheen tietouden lisäämistä sairaudesta ja sen hoidosta.
  • Tärkeä osa hoitoa on tukea potilaan selviämiskeinoja verkostoon ja sosiaaliseen ympäristöön vahvasti vaikuttavien ympäristösairauksien kanssa. Koska sairaus usein vaatii toimintaympäristön muokkaamista, mikä tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, erilaiset stressinhallintatekniikat, viestintäkeinot ja potilaan omien voimavarojen ja selviämiskeinojen lisääminen kuuluvat kuntoutusjakson tavoitteisiin.

Työpaikka

Keskus tekee aktiivista yhteistyötä työpaikkojen kanssa. Yhteistyö perustuu tiedon lisäämiseen, kommunikaation avaamiseen ja kaikkien osapuolten kuulemiseen. Yhteistyöllä tavoitellaan soveltuvien työpaikkajärjestelyjen aikaansaamista (mm. kemikaaliherkälle soveltuva työympäristö) ja sairastuneen omien tilanteenhallintamenetelmien lisääntymistä. Koko työyhteisö otetaan mukaan prosessiin.

Keskus tarjoaa:

  • tietopaketteja työpaikoille
  • oppaita
  • tilaisuuksia
  • käyntejä työpaikoilla
  • kirjallisia viestejä työpaikoille, joissa kerrotaan potilaan tilanteesta ja tarpeista (kirje siinä tapauksessa, että samalta työpaikalta on aiempia asiakkuuksia keskuksessa ja työpaikalla on jo käyty).

Soveltuisiko tämä Suomeen?

Myös Suomessa merkittävä määrä terveydenhuollon asiakkaista sairastaa samanaikaisesti useista kroonisia sairauksia, ja erilaisista selittämättömistä oireista ja hankalasti diagnosoitavista oireryppäistä kärsivät kuormittavat terveydenhuoltoa. Ympäristösairaiden määrä on jo merkittävä ja kasvaa nopeasti.

Missä määrin meilläkin ympäristöperäisten sairauksien, erilaisten työ- ja toimintakykyä alentavien oireyhtymien ja monisairaiden hoitoa kannattaisi koordinoida saman katon alta, tulee arvioida suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän näkökulmasta. Nova Scotiassa tällainen toimintatapa on todettu toimivaksi ja kustannustehokkaaksi lähtökohdaksi.

Suomessa on tehty avauksia sisäilmapoliklinikoiden perustamisesta. Tälle on selkeä tarve. Näitä kahta tulokulmaa kannattanee vertailla. Mikä olisi toimivinta – keskittyä sisäilmaan vai ottaa lähtökohdaksi laajempaa potilasryhmää hyödyttävä tulokulma? Mihin on resursseja, mikä on kannattavaa? Millälailla kuntoutusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa?

Kun pohditaan pelkästään erilaisia ympäristösairauksia, kuten sisäilmaan ja kemikaaleihin liittyviä oireyhtymiä, ovat potilaiden tarpeet Suomessa pitkälti samanlaisia kuin Nova Scotiassa. Myös Suomessa ympäristösairaat ovat potilasryhmä, joka jää terveydenhuoltojärjestelmässä kohtaamatta, minkä seurauksena merkittävä osa näistä potilaista kärsii työtehon ja työkyvyn laskusta, toistuvista sairauspoissaoloista tai putoaa työelämän ulkopuolelle. Ympäristösairaiden elämänlaatu on heikko ja tukitoimien puute lisää sairauden aiheuttamaa taakkaa. Yhteiskunnalle tilanne on kallis ja sen seuraukset moniulotteisia.

Varsinaisten lääketieteellisten hoitojen lisäksi Nova Scotiassa käytössä olevat muut moniammatillisen hoidon osa-alueet voisivat soveltua myös Suomeen. Myös meillä ympäristösairas tarvitsee asiantuntevan lääketieteellisen hoidon lisäksi apua työympäristön järjestämiseen, sairaudestaan viestimiseen ja tarpeidensa ymmärrettäväksi tekemiseen, jaksamiseen ja voimaantumiseen, toimivan itsehoidon järjestämiseen.

Näiden lisäksi Suomessa oleellista on integroida asuntosektori mukaan ympäristösairaiden kuntoutukseen. ICCS:n tutkimusjohtaja Tara Sampalli vieraili Suomessa vuonna 2015 ja haastatteli joukon suomalaisia ympäristösairaita. Sampallin mukaan kriittinen asuntotilanne on näiden haastattelujen perusteella ensisijainen huomiota vaativa tekijä, kun Suomeen rakennetaan ympäristösairaiden kuntoutusjärjestelmää. Ympäristösairaiden on hankala löytää kotia ja työ-/opiskelutilaa normaalin rakennuskannan piiristä. Tämä on luonnollisesti este kuntoutumiselle ja oman tilanteen normalisoitumiselle.

Lisäksi eri toimijoiden roolit ja koulutus tulee arvioida pohdittaessa tämänkaltaisen mallin sopivuutta Suomeen. Nova Scotiassa esimerkiksi toimintaterapeutin rooli prosessissa on merkittävä. Kanadassa toimintaterapeutin koulutus pohjautuu suomalaista vastinettaan enemmän viestintään ja verkostoissa toimimiseen. Tällainen verkostotyö on ympäristösairaiden kuntouttamisessa oleellista, sillä kommunikaation ja ymmärryksen puute ympäristöperäisistä sairauksista nousee suomalaisessakin kentässä esiin ratkaisuja estävänä tekijänä esimerkiksi työpaikoilla ja oppimisympäristössä. Ympäristösairauksista tiedetään vähän, eivätkä ympäristön asenteet aina ole kuntoutumiselle suotuisia. Asiantuntevaa, kaikki osapuolet huomioivaa viestintää ja tiedon lisäämistä tarvitaan, ammattilaisen vetämänä. Lisäksi kun sairastuneen henkilön voimavaroja ja viestintäkeinoja tuetaan, päästään onnistuneisiin ratkaisuihin, tämä on Nova Scotiassa havaittu tulokselliseksi toimintatavaksi.

Minkä ammattiryhmän osaamista hyödynnetään kussakin monialaisen kuntoutuksen osa-alueessa parhaiten juuri suomalaisen ammattiosaamisen piirissä ja millaista lisäkoulutusta mahdollisesti tarvitaan, on yksi olennainen jatkoselvittelyä vaativa tekijä.

Ympäristösairaiden tilannetta ja niihin liittyvää hoito- ja tukipalveluiden tarvetta Suomessa on tarvetta kartoittaa lisää. Tältä pohjalta voidaan tarkentaa kuvaa toimivimmasta ja kannattavimmasta kuntoutusmuodosta.

Kirjoitusta varten on haastateltu ICCS:n tutkimus- ja kehitysjohtajaa Tara Sampallia, keskuksessa johtavana toimintaterapeuttina työskentelevää Rob Dicksonia ja Nova Scotian terveydenhoidon hallinnossa kehitys- ja johtotehtävissä toimivaa Lynn Edwardsia Nova Scotian terveydenhuoltopiiristä.Julkaistu 18.8.2016.

 

Palaa terveydenhuolto ja kuntoutus sivulle.

Mitä mieltä olet sisällöstä? Voit valita useita vaihtoehtoja.
  • Uutta tietoa
  • Hyödyllistä
  • Asiantuntevaa
  • Antaa toivoa
  • Surullista
  • Hyödyksi ammatillisesti
  • Haluan tietää tästä enemmän
  • En ymmärrä
  • En pidä artikkelista