Joel, 35, graafinen suunnittelija

”Loin itselleni etätyön ja palasin työelämään.”

Alla kuvaamme Joelin tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Joelin ala- ja yläaste olivat ns. homekouluja. Joel sairasti kouluaikanaan paljon angiinoja ja keuhkoputkentulehduksia. Jatko-opintonsa Joel suoritti sisäilmaongelmaisessa oppilaitoksessa ja kärsi väsymyksestä, virtsatietulehduksista, äänen lähdöstä sekä kävi läpi nielurisaleikkauksen.

Noin 30-vuotiaana Joelilla oli samaan aikaan sisäilmaongelmainen työpaikka ja asunto. Tänä aikana hän kärsi pistelystä ja puutumisista raajoissa, kuumeilusta, oksentelusta, luu- ja lihaskivuista ja epämääräisistä virtsatievaivoista. Hänellä oli myös kipua silmiä liikuteltaessa. Kaikkia näitä oireita esiintyi ongelmatiloissa, oireet helpottivat ulkona ja lomilla. Tällöin Joel alkoi ymmärtää sairastelun yhteyden sisäilmaongelmiin.

2. Kriittinen piste ja oirekuva

Oireiden moninaistuminen johti lopulta nopeasti varsinaiseen ”kamelin selän katkeamiseen”. Oireita aiheuttivat monenlaiset ympäristötekijät, homeiden ja rakennusmateriaalien lisäksi esimerkiksi tekstiilien ja elektroniikan kemikaalit. Joelin olo oli koko ajan kipeä ja voimaton. Resonointi ympäristötekijöille johti hankaluuteen löytää sopivia tiloja niin asumiseen kuin työntekoon.

Lopulta oireet olivat hyvin rajuja: alaraajojen tunnottomuudesta koviin luukipuihin, nokkosihottumaa altistuksessa sekä repiviä yskäkohtauksia. Vakavin oire oli tiettyjen kemikaalien ja homeiden aiheuttama verivirtsaisuus. Altistukset aiheuttivat myös ärtymystä.

Alaraajojen oireet kroonistuivat: aktiivista liikuntaa haittaava kipu ei enää lievittynyt silloinkaan, kun muut oireet hellittivät. Lisäksi Joel herkistyi muutamille ruoka-aineille, kuten viljoille. Langattomilla yhteyksillä työskennellessään hän alkoi saada kovaa päänsärkyä. Erilaisia tuoksuja Joel sieti ongelmitta.

3. Kuntoutumisen pääkohdat

Keskeisin kuntouttava tekijä Joelilla oli muutto pois sisäilmaongelmaisesta asunnosta ja työpaikalta. Tämä vaikutti välittömästi terveydentilan kohentumiseen. Oireet kuitenkin palasivat hyvin nopeasti takaisin monenlaisissa tiloissa, mikä johti muutaman vuoden asunnottomuus- ja muuttokierteeseen. Joel teki edelleen töitä, joita hän työn luonteen ansiosta pystyi tekemään etänä missä milloinkin.

Kun ratkaisua asunto- ja työtilaongelmiin ei löytynyt ja sairastaminen jatkui, Joel lähti toipumisjaksolle ulkomaille. Hän karsi ympäristöstään kaiken oireita aiheuttavan (hänelle oireita aiheuttavat homeet ja kemikaaliryhmät sekä siirtyi langallisten yhteyksien käyttöön). Lisäksi Joel lepäsi sekä muutti ruokavalionsa lopettaen kokonaan viljojen syönnin. Näillä toimenpiteillä kokoaikainen oireilu päättyi ja sietokyky alkoi vähitellen kasvaa.

Vältettävien altisteiden skaala on pienentynyt ja oireet tulevat paljon aiempaa pidemmällä viiveellä, mikä on kohottanut toimintakykyä ratkaisevasti. Jalkojen kivuista johtuvia ongelmia helpotti jonkin verran tukipohjallisten hankkiminen.

Matkan varrella Joel on saanut apua myös probiooteista. Lisäksi hän on käynyt paljon erilaisissa tukihoidoissa, kuten akupunktiossa ja osteopatiassa.

Muutamien asioiden kanssa Joelin tulee olla todella tarkkana, sillä etenkin virtsatieoireet tulevat edelleen nopeasti takaisin. Onneksi niiden aiheuttajia on mahdollista välttää, koska Joel on oppinut, mikä juuri näitä oireita aiheuttaa.

4. Toimintakyky nyt

Joel käy tällä hetkellä kokopäivätyössä. Työ on yhdistelmä etätyötä ja työskentelyä terveessä rakennuksessa sijaitsevassa työhuoneessa, joka on sisustukseltaan ja välineistöltään räätälöity sisäilmasairaalle soveltuvaksi. Sairaus ei haittaa Joelin työntekoa.

Tilanteen vakautumista estää, ettei Joelilla edelleenkään ole omaa pysyvää kotia. Liikunnan harrastamisessa on myös rajoitteita jalkakipujen vuoksi.

Joel elää muutoin melkein normaalia elämää. Oireet tulevat välittömästi enää hyvin harvoissa paikoissa ja Joel pystyy olemaan erilaisissa tiloissa pidempiä aikoja kerrallaan. Asiointi lähes kaikissa tiloissa on mahdollista sellaisella aikajänteellä, mitä normaalissa työ- ja sosiaalisessa elämässä tapahtuu.

5. Tulevaisuus

Joelin tulevaisuus näyttää hyvältä aiempaan tilanteeseen verrattuna. Hän tarvitsisi kuitenkin apua asuntotilanteensa järjestämiseen ja asiantuntevampaa terveydenhoitoa vakavampien oireidensa selvittämiseen, mutta näitä ei ole saatavilla.

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Joel on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.

Monimuotoinen sisäilmasairaus

Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat sinua – Löydä oma tapasi auttaa

Myytti: Kosteusmittari kertoo, onko rakennuksessa hometta

Mitä kosteusmittari todellisuudessa kertoo?

”Pintakosteudenosoittimella ei voi määrittää todellisia kosteuspitoisuusarvoja.”¹

”Rakennus ei enää välttämättä ole kostea, kun sisäilmaongelma havaitaan, vaan riittää, että rakennus on joskus ollut kostea.”²

Rakennusten todellisiin ongelmakohtiin ei päästä käsiksi pelkillä kosteusmittauksilla, joita tehdään runsaasti muun muassa asuntokauppojen yhteydessä.

Kun oireilusta rakennuksessa ilmoitetaan, saattaa käydä niin, että paikalle tulee henkilö kosteusmittarin kanssa ja toteaa, että ongelmaa ei ole, sillä rakenteet ovat kuivat. Esimerkiksi vanhoihin homevaurioihin ei aina osata kiinnittää huomiota ilman oikeita analyysimenetelmiä. On esitetty, että lähes puolet rakennusten vanhoista kosteusvaurioista jäisi kokonaan huomaamatta ja siten myös korjaamatta. ³

Kosteusmittari mittaa rakenteen pintakosteutta. Jotta kosteutta saadaan mitattua syvemmältä, mittaus tulee luonnollisesti suorittaa syvemmältä rakenteesta. Tällöinkin mittari mittaa kosteutta vain kyseisestä kohdasta. ”Kosteus- ja homevauriot voivat olla rakenteiden sisällä ja niitä voi olla vaikea paikallistaa, mutta ne aiheuttavat silti haittaa rakennusten käyttäjille”.⁴

Mikrobit voivat elää kuivassakin

Asunnossa voi olla sekä homeita että muita kosteusvaurioaltisteita, vaikka se olisi täysin kuiva. Kosteus on voinut haihtua, mutta se ei tarkoita, että mikrobikasvusto materiaalista olisi poistunut. Useat mikrobit kestävät kuivumista ja pystyvät elämään kuivassakin materiaalissa.⁴

Homeita voi alkaa kasvaa märässä materiaalissa jo muutamassa päivässä, ja tämä kasvusto jää materiaaliin, vaikka se kuivuisi. Jotkut mikrobit alkavat kuivuessaan erittää entistä myrkyllisempiä aineenvaihduntatuotteita. Vaurion kuivattaminenkaan ei tällöin auta. Monet mikrobit päästävät runsaasti itiöitä ilmaan vasta, kun materiaali kuivuu.⁵

Pinnallisen kosteusmittauksen lisäksi on siis tehtävä syvempiä rakennetutkimuksia todellisten ongelmien selvittämiseksi.

”On syntynyt virheellinen käsitys, että esimerkiksi rakenteita kuivatessa tai desinfioitaessa homeet ja bakteerit katoaisivat. Kuollut materiaali ei kuitenkaan paljastu perinteisin maljaviljelymenetelmin, joita yleisesti käytetään kosteusvauriosaneerausten seurannan analyysitekniikkana. Keskeistä on käyttää oikeaa analyysimenetelmää ongelman selvittämiseksi. Piiloon jäänyt vioittunut materiaali voi toimia myrkyllisten päästöjen lähteenä vielä kymmeniä vuosia”.³

 

Lähteet:

1. Kosteusmittaus. Tarja Merikallio.

2. Sisäilman ammoniakki suomalaisissa asunnoissa. Kaisa Hiltunen, Helsingin kaupungin
ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2000.

3. Kuivunut kosteusvaurio voi yllättää ikävästi. Bengt Wessén, Salla Tuulos-Tikka, Kemia-lehti 7/2010.

4. Majvik II -suositus ”Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely”.
Suomen Lääkärilehti 7/2007.

5. Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.

 

Palaa myytit pääsivulle.

Lakeja ja viranomaisohjeita

Tältä sivulta löydät tietoa siitä, millaista suojaa laki sinulle tarjoaa sisäilma-asioissa. Olemme koonneet mukaan keskeisiä normeja ja niihin liittyviä ohjeita ja asiakirjoja. Esitys ei ole kattava, tarkoitus on auttaa alkuun lainsuojan ja omien oikeuksien hahmottamisessa.

Voit hakea tietoa kolmen kokonaisuuden alta:

• Perusoikeudet
• Työsuojelu
• Terveydensuojelu ja asuminen

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus koskevat myös mm. kouluja ja päiväkoteja (ks. kohta terveydensuojelu ja asuminen). Lasten oikeuksia koskevista laeista löydät tietoa esimerkiksi tästä MLL:n kirjoituksesta.

Kosteusvauriorakennuksissa sairastuneet joutuvat olemaan tarkkana omien etujensa turvaamisessa. Sinua suojaavat esimerkiksi terveydensuojelulaki, yhdenvertaisuuslaki ja sosiaalihuoltolaki. Lakien toteutuminen ja toimeenpano ei kuitenkaan aina ole itsestään selvää.

Sisäilmaongelmiin liittyvissä tilanteissa kannattaa tutustua lainsäädäntöön huolella. Käytä tarvittaessa asiantuntija-apua ja sen ohella aina omaa harkintaasi ja tarkista lainmukaiset oikeutesi. Muista myös, että ihminen on paras ”mittari” havaitsemaan erilaisten altisteiden yhteisvaikutukset ja terveyshaitat.

Tutkimustietoa

Tervetuloa sisäilma-aiheisen tutkimustiedon pariin!

Löydät tästä osiosta tutkimustietoa sisäilmaan ja arkiympäristöön liittyvistä haittatekijöistä, terveyshaitoista ja sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta.

Aihepiiri on valtavan laaja. Erityisesti olemme näillä sivuilla halunneet tuoda esiin aihepiiristä sellaista tietoa, joka on jäänyt suomalaisessa sisäilmakeskustelussa ansaittua vähemmälle huomiolle. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi olemme pyrkineet myös tuomaan esiin tutkimuksia, joissa kuvataan aiheeseen liittyviä tutkimustarpeita ja -aukkoja.

Toivomme Sinun löytävän näiltä sivuilta uutta ja kiinnostavaa tietoa aiheesta ja innostuvan tältä pohjalta kenties etsimään aihepiiristä tutkimusta laajemminkin. Tulethan myös takaisin – päivitämme sivuille uutta tietoa tulevaisuudessakin!

> Monitekijäinen sisäilma – uusia näkökulmia

• Rakennuksen terveydellisen suorituskyvyn indikaattorit

> Oireita ja niiden aiheuttajia: Tutkimuksia sisäilmaoireiden ja erilaisille epäpuhtauksille altistumisen yhteydestä

• Päästölähteenä rakennusmateriaalit vai tilan käyttö?

> Esimerkki sisäilman epäpuhtausryhmästä: Ftalaatit

• Ftalaatit – Kooste katsausartikkelista
• Ftalaatit ja rakennettu ympäristö
• DEHP:n vaikutuksia
• Ftalaatit – Katsaustutkimuksia erilaisista terveyshaitoista
• Tutkimustietoa ftalaattien välttämisestä ja niiden poistumisesta elimistöstä

> Tutkimustietoa sisäilman mikrobeista

• Mikrobit – tutkimuskoosteita

> Sisäilma ja herkistyminen: Tutkimustietoa ja teorioita – esimerkkinä kemikaaliherkkyys (MCS)

> Tautitaakka

> Sisäilmasairaat ja yhteiskunta

Myytti: Homevauriot kannattaa otsonoida ja desinfioida

Millaisia ongelmia otsonoimalla ja desifioimalla voidaan ratkaista?

Otsoni on ihmiselle haitallinen aine. Se on hyvin reaktiivinen kaasu, joka vaikuttaa ihmiseen sekä sellaisenaan että reagoimalla ilmassa ja materiaaleissa olevien muiden ainesosien kanssa, jolloin sisäilmaan syntyy aivan uusia yhdisteitä.^{1, 2} Otsoni hapettaa toisia sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia vähemmän haitallisiksi, mutta muuttaa toisia haitallisemmiksi.^{3, 2} Esimerkiksi typpimonoksidin otsoni hapettaa vielä haitallisemmaksi typpioksidiksi.⁴

Otsonia käytetään ilmanpuhdistimissa ja kertaluontoisissa homedesinfioinneissa (ns. ”shokkiotsonointi”) poistamaan homeen hajua ja tappamaan kosteusvauriomikrobeja ja -myrkkyjä. Homedesinfioinnit suoritetaan kertaluontoisesti korkeilla otsonimäärillä, otsonia tuottavat ilmanpuhdistimet taas tuottavat jatkuvasti pieniä määriä otsonia sisäilmaan.

Jos suuria otsonimääriä käytetään kertaluontoisesti tilojen puhdistamiseen, tiloissa ei saa samanaikaisesti oleskella ja tilat on tuuletettava toimenpiteen jälkeen erittäin huolellisesti. On myös osattava huolehtia siitä, ettei otsonoinnin seurauksena syntyneitä uusia yhdisteitä ja kuolleita mikrobeja jää materiaaleihin. Otsonoinnin jälkeen suositellaan kaikkien materiaalien pesua tai kuivapesua. Otsonoinnin tarjoajan tulee huolehtia siitä, että toimenpide suoritetaan turvallisesti.

Osa ihmisistä on kokenut hyötyvänsä tällaisista otsonoinneista ja osa taas kokee näiden lisänneen oireilua ja jopa aiheuttaneen pysyvää haittaa.

Otsonoinnilla ei ole taattua tehoa

Otsonoinnin tehottomuudesta homekasvustojen tuhoamisessa on olemassa lukuisia tutkimuksia. Otsonointi ei ole tehokas mikrobien tappaja edes hyvin korkeilla ja näin ollen terveydelle haitallisilla määrillä.⁵

Vaikka otsoni tappaisi mikrobeja, voivat kuolleetkin mikrobit olla allergisoivia ja myös potentiaalisesti toksisia.

Ilmanpuhdistimia, jotka tuottavat sisäilmaan otsonia, ei suositella käytettäväksi. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos varoittaa otsonoinnin käytöstä ja kehottaa huolellisuuteen. ” Otsonireaktioissa voi syntyä uusia, terveydelle mahdollisesti haitallisia yhdisteitä.”⁶ Otsonaattoreista ovat varoittaneet myös muiden maiden viranomaiset.⁷

Otsonaattoreita ei saa myöskään markkinoida viittaamalla otsonin aikaansaamiin edullisiin terveysvaikutuksiin.

Ilmanpuhdistimeksi kannattaa valita otsonia tuottamaton malli.

Desinfinointi voi tuhota kiltit mikrobit

Hajuja ja myrkkyjä poistetaan usein myös desinfioimalla rakennuksia. Biosideilla, eli mikrobeja tuhoavilla aineilla, on mahdolliset haittapuolensa: desinfiointiaineet saattavat tappaa vähemmän haitallisen mikrobikannan ja jättää jäljelle vaarallisimmat mikrobit, jotka hyötyvät kilpailijoiden tuhoutumisesta.⁶

Esimerkiksi tutkimuksessa erilaisten kipsilevyalustojen vaikutuksesta mikrobien kasvuun ja niiden myrkyllisyyteen huomattiin, että biosidi vähensi kipsilevyllä kasvavan Stachybotryksen määrää, mutta jäljelle jääneet Stachybotrys-mikrobit alkoivat tuottaa erityisen myrkyllisiä toksiineja.⁸

Työterveyslaitos ja THL ovat antaneet suosituksia desinfioivien aineiden käytöstä. Laitosten mukaan homeen vaurioittama materiaali tulee aina ensin poistaa mekaanisesti ja desinfiointia käyttää vain erityistilanteissa. ”Ne saattavat jopa lisätä rakenteessa olevien mikrobikasvuston mikrobitoksiinien tuotantoa ja muuttaa mikrobistoa haitallisemmaksi, jos niitä käytetään suoraan homeiseen rakenteeseen”.⁶

 

Lähteet:

1. Indoor ozone/terpene reactions as a source of indoor particles. Charles.J. Weschler and Helen.C. Shields. Atmospheric Environment. 1999.

2. Outdoor Ozone and Building Related Symptoms in the Base Study. M.G. Apte, I.S.H. Buchanan, and M.J. Mendell. Indoor Air. 2007.

3. A Pilot Study of Energy Efficient Air Cleaning for Ozone. Lara A. Gundel, Douglas P. Sullivan, Gregory Y. Katsapov and William J. Fisk. Indoor Environment Department. Environmental Energy Technologies Division. Lawrence Berkeley National Laboratory. 2002.

4. Otsonaattori on joko hyödytön tai vaarallinen. Asumisterveysliitto AsTe ry:n tiedotuslehti Aste Info 1/2009.

5. Investigation of Gas-Phase Ozone as a Potential Biocide.  K. K. Foarde, D. W. Vanosdell, R. S. Steiber. Applied Occupational and Environmental Hygiene. 1997.

6. Biosidit ja korjausrakentaminen. Työterveyslaitos. 2016.

7. Hazardous Ozone-Generating ”Air Purifiers”. California Air Resource Board (gov).

8. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro. Timo Murtoniemi. University of Kuopio, Department of Biochemistry. KTL. Publications of the National Public Health Institute A 13. 2003.

 

Kumoa lisää sitkeitä sisäilmamyyttejä.