Monipuolinen koulutustausta auttaa Salon sisäilmatyössä

Juttusarjassa haastatellaan kuntien sisäilma-asioista vastaavia ammattilaisia ja kerrotaan, millaisia käytäntöjä kunnat ovat kehittäneet rakennustensa sisäilmaongelmien hoitamiseksi

Taustansa vuoksi Kirsi Mäkiranta tuntee ulkoilman, sen pienhiukkaset ja niiden vaikutukset. Hän tietää, että maailmalla ne sairastuttavat ja tappavat ihmisiä eniten. Hänellä on laajaa ymmärrystä biologisista partikkeleista, joista sisäilmakin koostuu.

– Olen ollut sisäilma-asioiden kanssa tekemisissä jollain muotoa 1990-luvun puolivälistä asti. Tein aiheeseen liittyen yliopiston lopputyön, Mäkiranta kertoo.

Nyt hän on Salon kaupungilla sisäilma-asiantuntijana. Mäkiranta on koulutukseltaan biologi. Hän teki opinnäytetyönsä Turun yliopiston aerobiologian laboratoriolle Sandwich-betonielementeistä ja mikrobikasvusta lämmöneristeissä, ja jäi laboratorioon töihin.

Laboratoriotyön kautta Mäkirannalle tulivat tutuiksi niin siitepölytiedotus kuin rakentamisen mikrobiologia, sillä näitä molempia tehtiin muutama vuosikymmen sitten samassa yksikössä.

– Siihen aikaan tutkittavaksi tuli erilaisia näytteitä ja materiaaleja ja ilmanäytteitä otettiin paljon. Laboratoriotyöhön kuului tuolloin neuvontaa, myös sisäilmaneuvontaa. Tuon jälkeen jäin äitiyslomalle ja lähdin tekemään opettajaopintoja, Mäkiranta kertoo.

Vuonna 2017 hän palasi takaisin Turkuun yliopistotutkijaksi aerobiologian laboratorioon ja tutki lähes pelkästään rakennusmikrobiologiaa.

– Sieltä tulin vuonna 2023 Saloon sisäilma-asiantuntijaksi. Monilla sisäilma-asiantuntijoilla on taustalla rakennusalan koulutus. Olen opiskellut jonkin verran talotekniikkaa ja rakennustekniikkaa, käynyt muutamia kursseja ensin ja sitten perehtynyt työn kautta. Vuonna 2025 opiskelin rakennusterveysasiantuntijaksi, Mäkiranta kertoo.

Tilojen käyttäjien kokemus on arvokas

Kunta-ala on tullut Mäkirannalle tutuksi sisäilma-asiantuntijatyön lisäksi tilojen käyttäjänä. Hän on opettanut yläkoulussa noin 13 vuotta.

– Seurasin myös tuolloin sisäilma-alaa ja luin aiheesta, mutta en ollut aktiivisesti mukana, Mäkiranta kertoo.

Nykyisessä sisäilma-asiantuntijan työssä Mäkiranta on huomannut, että tilojen käyttäjillä on suuri merkitys sisäilmaongelmien jäljille pääsemisessä. Myös kiinteistöjen puhtaanapidon ja kiinteistöhuollon henkilöstöltä saadaan arvokasta tietoa. Niin ikään päiväkotien johtajat ja rehtorit ovat keskeisiä yhteistyöhenkilöitä.

– Käyttäjiltä saa yleensä merkittävää tietoa monista asioista, joten heitä kannattaa haastatella, Mäkiranta kiittelee.

Moniammatillisuus ja verkostot helpottavat työtä

Sisäilma-asiat ovat moniammatillisia. Työssä vaaditaan tekniikan ja rakentamisen osaamista ja rakennusfysiikkaa. Tämän lisäksi tarvitaan ymmärrystä hiukkasista, sisäilmasta ja erityisesti ilmanvaihdosta.

– Minulla on työparina talomestarimme, joka on koulutukseltaan rakennusmestari ja rakennusterveysasiantuntija. Hänellä on pitkä kokemus korjausrakentamisesta. Teemme yhdessä kohdekäyntejä. Meillä on kunnassa myös talotekniikka-asiantuntija, jonka kanssa teemme yhteistyötä ilmanvaihtoon liittyen, Mäkiranta kertoo.

– Oma työnkuvani on hyvin paljon tiedottamista ja erilaisia käyntejä. Pidän kovasti ihmisten tapaamisesta kentällä. On mukavaa, ettei tarvitse istua pelkästään tietokoneella. Sillä tavalla myös käyttäjät tulevat tutuiksi, Mäkiranta kertoo.

– Itselläni on hyvin laaja toimenkuva kunnan koosta johtuen. Meillä on aika pieni organisaatio suhteessa kiinteistöihin, hän jatkaa.

Rakennusterveysasiantuntijan koulutus on Mäkirannan mukaan oikeastaan edellytys työn tekemiselle.

– On tärkeää, että kunnassa on monenlaista asiantuntemusta. Otamme itse jonkin verran näytteitä, mutta meidän täytyy myös osata ohjata monenlaisia tutkimuksia, sillä isot tutkimukset kannattaa tilata ulkopuolelta, Mäkiranta kertoo.

Salo on mukana pääkaupunkiseudun isojen kaupunkien perustamassa kuntien sisäilmaverkostossa (verkostosta voit lukea enemmän Vantaa-artikkelistamme). Mäkiranta kokee, että verkostot ovat äärimmäisen tärkeitä sisäilmatyössä.

– Olen itse toiminut niin pitkään sisäilmakentällä, että ihmiset ovat tulleet melko tutuiksi. Nyt vielä enemmän, kun olen siirtynyt laboratoriosta kuntatoimijaksi, Mäkiranta kertoo.

– Turun kaupungin kanssa teen paljon yhteistyötä. Tampereen tilapalvelut ja pääkaupunkiseudun kunnat ovat edelläkävijöitä. Kyselin varsinkin alussa paljon, miten heillä toimitaan. Hankintojen kilpailutuksissa yritetään tehdä paljon yhteistyötä, sillä monilla kunnilla on jo hyviä käytäntöjä. Kuntien sisäilmaverkosto on todella hyvä taustaverkosto, Mäkiranta summaa.

Saloon tulee kuntakohtainen sisäilmaryhmä

Mäkiranta on viimeisen vuoden aikana kehittänyt ja päivittänyt Salolle uutta sisäilmastomallia. Hän on opiskellut työn ohessa rakennusterveysasiantuntijaksi ja tehnyt uudesta mallista lopputyönsä.

Mallia on pitänyt uudistaa käytännön syistä, sillä edellinen on kymmenisen vuotta vanha. Edellisen mallin jälkeen on tullut paljon uusia alan julkaisuja, ja myös lomakkeita on päivitetty.

Työsuojelu on ollut hyvin aktiivinen mallin kehittämistyössä.

– Työterverveyden edustajat kutsutaan aina kohdekohtaisiin sisäilmaryhmiin. Terveystarkastaja on hyvä työpari ja teemme paljon yhteistyötä. Hän on aina mukana sisäilma-asioissa ja sisäilmaryhmissä. Myös rakennusten käyttäjät ja kaikki esihenkilöt otetaan mukaan yhteistyöhön, Mäkiranta kertoo.

Uuden mallin myötä Saloon tulee kuntakohtainen sisäilmastotyöryhmä, jotta saadaan parempi käsitys Salon kokonaistilanteesta. Salossa on ollut aiemmin ainoastaan kohdekohtaisia työryhmiä.

– Toivomme, että asiantuntijat jakavat tietoa ja että saamme priorisoitua kiireelliset tehtävät. Koko ajan on seurattava myös uutta sisäilmastotietoa alan tukimuksista ja jakaa sitä ryhmässä, jotta se ei jää vain yhden asiantuntijan taakse, Mäkirantaa sanoo.

Sisäilmatyöryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa.

– On todella tärkeää, että myös isommalla moniammatillisella porukalla mietitään, mitä asioita on tarpeen edistää ja että olemme jatkuvasti ajan hermolla koko ryhmänä, Mäkiranta kertoo.

Kuntaliittymän vaikutukset sisäilmastotyöhön

Salo on noin 50 000 asukkaan kunta, joka sijaitsee maantieteellisesti laajalla alueella. Vuonna 2009  Salosta tuli kuntaliitoksen myötä 10 kunnan yhteenliittymä.

– Se määrittää meidän kiinteistöjämme ja toimintaamme. Olemme omanlaisemme kunta juuri sen takia, että olemme vanhoista kuntakeskuksista koostuva kuntien yhteenliittymä. Ylipäänsä suuressa osassa Suomen kuntia on tällä hetkellä paljon rakennuksia ja hirveästi korjausvelkaa, Mäkiranta sanoo.

Tämä tarkoittaa hänen mukaansa painetta tiivistää monia toimintoja.

– Esimerkiksi hyvinvointialue sulkee paljon terveyspalveluita ja tiloja jää nyt tyhjilleen. Osa rakennuksista on hyväkuntoisia ja niitä voidaan myydä pois, Mäkiranta kertoo.

– Kun kiinteistöjä on kallista ylläpitää, pitää tehostaa toimintoja. Se on nykypäivänä ihan hyväkin asia. Myös esimerkiksi runsas etätöiden tekeminen vapauttaa toimistotiloja, Mäkiranta pohtii.

Salossa toimitaan laajalla alueella ja rakennuksia on paljon, tällä hetkellä noin 300.

– Totta kai, kun on yksi sisäilma-asiantuntija ja rakennuksia on paljon, ei kaikkia rakennuksia millään tunne läpikotaisin. En millään ehdi edes käymään kaikissa. Silloin toiminta keskittyy niihin rakennuksiin, joissa on ongelmia. Kaikkiin sisäilmailmoituksiin kuitenkin puututaan yhtä lailla riippumatta siitä, missä päin kohde on, Mäkiranta kertoo.

Mäkiranta on kuitenkin käynyt lähes kaikissa päiväkodeissa ja myös koulut ovat tuttuja.

– Niihin olen erityisesti halunnut mennä tutustumaan, sillä ne ovat merkittäviä rakennuksia.  Pyrimme siihen, että lapset ja nuoret ovat hyvissä tiloissa. Näitä rakennuksia meillä on paljon ja niissä on paljon käyttäjiä. Lisäksi lapset ja nuoret viettävät niissä merkittäviä aikoja, Mäkiranta kertoo.

Samoin toimistotyöntekijät  työskentelevät toimistorakennuksissa pitkäaikaisesti.

Salon sisäilmatyössä seurataan kunnan väestöennusteita, joiden mukaan lasten määrä on laskeva. Tämä tarkoittaa Mäkirannan mukaan sitä, että koulujen lapsimäärät todennäköisesti pienenevät monella alueella.

– Yleinen pyrkimys ja kaikkien palvelualojen yhteinen tavoite on, että rakennukset ovat terveellisiä ja turvallisia ja että meidän julkiset tilamme ovat hyvässä kunnossa. On tärkeää, että saamme lyhennettyä korjausvelkaa ja rakennuksia korjataan ja että meillä on myös nykyaikaisia, toimivia tiloja, Mäkiranta sanoo.

Päättäjän tehtävä on priorisoida

Mäkiranta pohtii, että päättäjien täytyy olla viisaita päättäessään, missä aikataulussa korjaukset ja muutostyöt pystytään tekemään, sillä kunnilla on paljon muitakin  vastuualueita ja velvollisuuksia.

– Pääosin pystymme täällä Salossa tekemään ensimmäisen käynnin kohteessa kahden viikon kuluessa siitä, kun jostain kiinteistöstä on tullut haittailmoitus. Silloin tehdään ensikatselmus. Ensikäynnille ei ole jonoa. Riippuu aina tutkimusten myötä selviävästä korjausten laajuudesta, millä aikataululla toimenpiteitä pystytään toteuttamaan, Mäkiranta kertoo.

Pitkäkestoisemmat ja isommat korjaukset menevät Salossa aina investointien kautta. Ne täytyy hyväksyttää kunnassa. Mäkiranta tähdentää, että sellaiset akuutit tilanteet, joihin pitää reagoida nopeasti, menevät aina etusijalle. Niihin pystytään reagoimaan yleensä suhteellisen nopeasti.

Mineraalikuidut aiheuttavat ongelmia

Mäkiranta kertoo, että teolliset mineraalikuidut ovat tänä päivänä yhtä merkittävä sisäilmatekijä ja epäpuhtauslähde kuin mikrobit.

– Kuitulähteitä löytyy säännöllisesti kenttätutkimuksissa esimerkiksi ilmanvaihtokanavistoista. Kuitulähteet pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti poistettua, Mäkiranta kertoo.

Mineraalikuituja irtoaa kivi- ja lasivilloista, joita käytetään eristeinä.

– Jos avoimia villapintoja on esimerkiksi läpivienneissä, voi ilmanvaihto irrottaa niitä sisäilmaan, jolloin näkymättömät kuidut laskeutuvat pinnoille, Mäkiranta jatkaa.

Ilmanvaihtokanaviston äänenvaimentimissa ja päätelaitteissa on myös eristevilloja, joista saattaa hajotessa irrota kuituja. Mäkiranta kertoo, että nykyään villaäänenvaimentimet korvataan kuiduttomilla tuotteilla.

– Mineraalikuidut aiheuttavat hengitystieoireita sekä ihon ja silmien ärsytysoireita. Kun hiukkaset saadaan ilmasta pois, tilanne paranee nopeasti.

Ongelma on myös rakennusten epätiiveys. Ilmanvaihdon ollessa alipaineinen sisäilmaan tulee epäpuhtauksia rakenteista, esimerkiksi vaurioituneista eristeistä, tai alapohjan kautta maaperästä asti.

– Liittymät, joista tulee vuotoilmaa esimerkiksi alapohjasta tai muista rakenteista, pystytään yleensä korjaamaan nopeasti, mikäli muita ongelmia ei ole. Ensimmäisenä kohteissa aina tarkistetaan, minkälainen ilmanvaihto on, toimiiko se ja onko se tasapainossa, Mäkiranta sanoo.

Salossa panostetaan uudisrakentamisen laatuun

Salossa sisäilma-asiat tiedostetaan myös uudishankkeissa. Esimerkiksi LVI-suunnittelussa ja materiaalivalinnoissa otetaan huomioon sisäilmastovaatimukset ja uuteen sisäilmastoohjeeseen on linjattu, että rakennusterveysasiantuntijan on oltava mukana tekemässä suunnitteluohjeita.

– Myös valvonta pyritään hoitamaan hyvin. Tarkoitus on, että sisäilmasto on lähtökohtaisesti hyvä, Mäkiranta kertoo.

On tärkeää rakentaa jo lähtökohtaisesti rakennuksia, joilla on pitkä elinkaari.

– Mielestäni ei kannata tehdä liian vaikeita ja uniikkeja ratkaisuja, joista ei ole kokemusta. Mieluummin kannattaisi tyytyä siihen, että on selkeät ratkaisut, jotka ovat sisäilmaltaan toimivia, Mäkiranta pohtii.

Lopuksi Mäkiranta tiivistää vinkin ja terveiset kuntien sisäilmatyötä tekeville.

– Meillä Salossa pidetään tärkeänä, että kunnalla on paljon omaa osaamista, asiantuntijoita ja riittävästi tekijöitä. Asiantuntijoitaa tarvitaan, kun suunnitellaan uutta ja korjataan vanhaa. Hyvä tiimityö ja viestintä ovat tärkeä osa sisäilmatyötä, Mäkiranta summaa.

Lue lisää Salosta:

Sisäilma-asiat Salon kaupungissa

Kirsi Mäkirannan Rakennusterveysasiantuntija (RTA) -opintojen opinnäytetyö: Salon kaupungin sisäilmastomallin ja sisäilmasto-ohjeen kehittäminen

Pienhiukkasten vaikutusmekanismit (THL): Pienhiukkaset ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma

Lue lisää muista kunnista:

Vantaa pääsi eroon yli 100 kiinteistön sisäilmailmoitusjonosta

Hyvinkäällä toimitaan nopeasti, kun tiloissa oireillaan

Kunnan sisäilmaongelmissa yhteistyö on valttia – Sisäilma-asiantuntijat kertovat työstään kunnissa

Artikkelikuvassa luminen Salonjokiranta, kuva: Salon kunta

Tutkimustietoa sisäilman mikrobeista

Myytti: Terveyshaittaa ei ole, jos tutkimuksissa ei löydy mitään

Miksi terveyshaitan todentaminen on haastavaa?

”Useimmissa tapauksissa terveysviranomaisilla ei ole keinoja kartoittaa sisäympäristöjen altisteita ja täten ennustaa terveysvaaraa tai -riskejä ongelmarakennuksissa.” ¹

Moni rakennus, jossa ihmiset oireilevat tai sairastuvat, todetaan puhtaaksi. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei niissä voisi olla terveyshaittaa. Mittausmenetelmät ja tietämys sisäympäristön terveyshaitoista ovat vielä puutteellisia.

Syitä, miksi terveyshaitta ei aina näy mittauksissa:

1. Mitataan vain kosteutta

Kun kosteusmittarilla todetaan pinta kuivaksi, saatetaan tarkemmat selvitykset jättää tekemättä. Kosteus voi olla syvemmällä rakenteissa tai kokonaan haihtunut, mikä ei poissulje mikrobikasvuston tai muun sisäilmahaitan olemassaoloa. ”Vaikka homevaurio olisi kuivunut, sekin on terveydelle vaarallinen”. ²
Lue lisää.

2. Otetaan vain ilmanäytteitä, ei materiaalinäytteitä

Ilmanäyte ei ole ensisijainen mikrobihaittaa epäiltäessä, vaan materiaalinäytteet. Sisäilmanäyte ei aina viesti kohonneista itiöpitoisuuksista, vaikka talossa olisi selvä homevaurio.³

3. Näytteiden tulkintakaan ei ole aina selkeää

Esimerkki: Stachybotrys on märässä viihtyvä tertiaarivaiheen kosteusvaurioindikaattori. Stachybotryksen itiöitä todetaan äärimmäisen harvoin ilmanäytteissä. Se on hidaskasvuinen ja jää maljalla runsaassa kasvustossa helposti muiden alle ja siksi toteamatta.⁴ Stachybotrys ja Chaetomium ovat hidaskasvuisia ja voivat kasvualustoilla jäädä nopeammin lisääntyvien sienten alle.⁵

→ Viljelymaljoilla myös tapahtuu yllätyksiä. Esim: samalle maljalle joutuneena hometalojen Bacillus amyloliquefaciens tuottaa amylosiini-myrkkyä ja tappaa sillä hometalosta tulleen Chaetomiumin, jolloin Chaetomium ei näy näytteessä. Näytteissä saattaa myös olla pesäkkeenmuodostuskyvyttömiä mikrobeja, jotka kuitenkin sisältävät solumyrkkyä.

→ Pesäkkeitä muodostamaton mikrobi ei näy viljelyssä, vaikka se on kyvykäs tuottamaan ilmaan toksiineja.⁶

4. Ei oteta näytteitä ollenkaan

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus velvoittavat terveydensuojeluviranomaista ja terveyshaitasta vastaavaa tutkimaan asunnon, jos terveyshaittaa on syytä epäillä esimerkiksi oireilun perusteella.⁷ Silti ei ole itsestäänselvyys, että sekä rakennuksen omistaja että terveysviranomaiset ryhtyvät selvittämään asunnon terveyshaittaa rakennuksen käyttäjän ilmoittaessa oireilusta tai että sen selvittämiseen käytetään tarkoituksenmukaisia ja kattavia tutkimusmenetelmiä.

5. Itiöpitoisuudet vaihtelevat päivittäin ja huoneittain

Jos näytteenottoaika on lyhyt, siinä eivät näy sen ulkopuolella tapahtuneet purkaukset. Kun pidennetään näytteenottoaikaa, saadaan epäsäännöllisetkin purkaukset kiinni.⁸

6. Ei mitata mikrobitoksiineja

Sairaissa rakennuksissa mikrobeja vaarallisempia saattavat olla niiden osat tai esimerkiksi mikrobien tuottamat myrkyt, toksiinit. Aihetta tunnetaan puutteellisesti. Mikrobitoksiinien mittaamiseen ei ole viranomaishyväksyttyjä menetelmiä, eikä vielä tunneta kattavasti, millaiset pitoisuudet terveyshaittoja aiheuttavat.

Näin ollen ei ole myöskään olemassa virallisia toimenpiderajoja toksiinien määrille. Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeissa annetaan suosituksia, kuinka sisäilman mikrobivaurio todetaan. Näillä ei kuitenkaan välttämättä ole yhteyttä ihmisten kokemiin terveyshaittoihin, sillä niissä ei tule esiin esimerkiksi, tuottavatko kyseiset mikrobit toksiineja.

7. Ei huomioida bakteerien vaikutusta

”Tulehdusvasteiden aiheuttamiskyvystä päätellen bakteerien osuutta hometalo-ongelman yhteydessä on aliarvioitu”.⁹ Bakteerit eivät myöskään aina näy mikroskopoimalla tai viljelyssä; ne jäävät mikroskopoidessa helposti piiloon sienikasvustojen alle, ja viljelyssä tietyt bakteerikannat ja sienet toimivat toisilleen antagonisteina eli estävät toistensa esiintulon viljelyssä.⁴

8. Mikrobien yhteisvaikutuksia ei pystytä vielä huomioimaan

Kun erilaisia mikrobeja kasvaa yhdessä, ne kilpailevat elintilasta ja niiden haitalliset ominaisuudet voimistuvat. Tällöin ne voivat erittää erityisen tehokkaita toksiineja. Tämä selittää osaltaan sen, miksi sisäilmassa suhteellisen pienetkin mikrobipitoisuudet voivat aiheuttaa oireita. ^{10, 11, 12}

Esimerkki: kaksi tyypillisesti hometaloissa esiintyvää mikrobia, homesieni Stachybotrys chartarum ja bakteeri Streptomyces californicus muodostavat usein yhteiskasvustoja. Ne voimistavat toistensa vaikutusta, jolloin jo pienet pitoisuudet aiheuttavat merkittävän suuren vasteen altistetuissa soluissa.⁹ Streptomykeetit voivat tuottaa valinomysiiniä, ja vaikka Stachybotrys itse ei tuottaisi myrkkyä, sekakasvustona streptomykeettien kanssa se voi olla myrkyllinen. Stachybotryksesta murenevia betaglukaanihiukkasia voi kertyä keuhkoihin, jos sen seuralaisen tuottama valinomysiini pysäyttää keuhkoputkia puhdistavien värekarvojen toiminnan.^{9, 10}

WHO toteaa raportissaan, että juuri löydökset mikrobien yhteisvaikutusten voimistamasta mikrobien myrkkytuotannosta viittaavat siihen, että on erityisen tärkeä keskittyä yhteisvaikutusten tutkimiseen.¹¹ ”Yhteisaltistus tietyille mikrobeille tai niiden tuottamille yhdisteille on todennäköisesti merkittävä oireita pahentava tekijä, jolloin ”määrää tärkeämpi seikka hometaloaltistuksessa voi olla paikalla elävä lajisto ja niiden ympäristöolot”⁹.

9. Ei huomioida mikrobin kasvualustan vaikutusta mikrobin myrkyllisyyteen

Mikrobin myrkyllisyys riippuu kasvuoloista ja rakennusmateriaalista. Esimerkiksi Streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se tuhoaa tehokkaammin elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on tuhovoimaltaan vähemmän tehokas. ”Tämä selittäisi, miksi pienetkin pitoisuudet voivat tietyssä talossa johtaa terveyshaittoihin, kun taas suuret itiömäärät muissa sisätiloissa tai ulkoilmassa eivät aiheuta oireita”.^12b

Jo erityyppisissä kipsilevyissä on eroja niiden pinnalla kasvavien mikrobien myrkyllisyydessä: ”Vertailtaessa kuutta erityyppistä kipsilevyä havaittiin, että sekä mikrobikasvu että mikrobien aiheuttamat tulehdusvasteet vaihtelivat suuresti sekä mikrobilajin että levytyypin mukaan.”¹³

10. Ei mitata endotoksiineja ja betaglukaaneja

”Näistä voisi olla apua erityisesti selvitettäessä yleisoireita ja nivelsairauksia.”⁵

11. Ei osata huomioida rakentamisessa käytettyjen kemikaalien vaikutuksia rakennuksen käyttäjien terveyteen

Rakennusaineiden sisältämät aineet ovat vielä terveydensuojelussa uudehko alue. Rakennusaineiden sisältämille kemikaaleille on käytännössä hyvin vähän rajoituksia. Rakentamisessa saa käyttää mm. neurotoksisia, karsinogeenisia ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Osan aineita terveysvaikutuksista on kattavaa näyttöä, osaa ei ole edes tutkittu läheskään kattavasti. Kemikaalien haittavaikutuksia hahmotetaan yhä paremmin, ja tutkimustietoa karttuu tällä hetkellä aiheesta nopeasti.

Siihen, että tämä tieto päätyy keskusteluun rakennusterveydestä ja tulee sisällytetyksi rakennusten ja sisäilmasta oireilevien ihmisten tutkimusmenetelmiin, on kuitenkin vielä paljon matkaa.

Asumisterveysasetuksessa terveysperusteisia toimenpiderajoja on tällä hetkellä vain kouralliselle aineita, vaikka rakennusmateriaaleissa käytettyjen kemikaalien kirjoa lasketaan tuhansissa, ellei kymmenissä tuhansissa kemikaaleissa. Yhteisvaikutuksia ei tunne kukaan. Terveyshaitan arviointimenetelmien ja rakentamisen todellisuuden välillä onkin vielä iso kuilu.

12. Mittaukset on suoritettu/analysoitu puutteellisesti

Esimerkiksi materiaalinäyte ei anna oikeaa tulosta, ellei sitä oteta juuri oikeasta kohdasta.

• Kaikkia mittauksia ei ole tehty. Kaikissa kunnissa terveystarkastajilla ei esimerkiksi ole käytössä VOC-mittauslaitteita. Kosteusvaurioissa syntyy aineita, joita emme tunne ja joiden mittaamiseen ei ole menetelmiä, tai rakentamisessa käytettyjen kemikaalien joukossa on terveyshaitoiltaan tuntemattomia aineita. ”Toistaiseksi ei tiedetä tarkasti kaikkia oireilun aiheuttajia (esim. mikrobien osat, niiden aineenvaihduntatuotteet, kostuneiden materiaalien päästöt, jne.) kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa.”¹⁴

• Ei ole huomioitu mineraalikuituja. Mineraalikuitujen lähteitä ovat esimerkiksi lämmöneristemateriaalit ja akustiikkalevyt. Mineraalikuidut mm. rikkovat limakalvoja ja tekevät niistä alttiimpia sisäilmaan mikrobikasvustoista vapautuville aineille. Myös pelkät mineraalikuidut aiheuttavat ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä ja keuhkovaurioita. Kosteat mineraali- ja lasivillat emittoivat mm. alifaattisia ja aromaattisia aldehydejä, kuten bentsaldehydiä ja ketoneja.¹⁵ Sisäilman kannalta ongelmallisia voivat olla erityisesti kierrätyskuiduista valmistetut selluvillat. Näiden tyypillisiä epäpuhtauksia ovat mm. ftalaatit, boorihappo, liuottimet, kuidut, VOC-emissiot, tetradekaali, heptaani ja heksaani.¹⁵
  
• Mahdollista on myös, että löydetään terveyshaitta, mutta sitä ei tulkita terveyshaitaksi. Esimerkkitapauksena asunto, josta löytyi yläpohjan sisäverhouslevystä runsaasti eri homeita (+++ Aur, hiivat, Pen, A sydowii, bakt +++), mutta ”löydöstä ei katsottu terveyshaitaksi, koska home oli sisäverhouslevyn ulko- eikä sisäpinnalla.”¹⁶
• Toimenpiderajat kosteusvaurioaltisteille eivät kuvaa terveyshaittaa. Monissa rakennuksissa oireillaan, vaikka toimenpiderajat alittuvat. Jos rakennuksessa oireillaan, viitearvojen alittuminen ei ole peruste todeta rakennusta terveyshaittaa aiheuttamattomaksi. Kuitenkin ohjearvoja on käytetty tähän tarkoitukseen.

”Sisäilmaongelmien aiheuttajat voivat olla piileviä, minkä vuoksi niitä ei aina tavoiteta käytettävissä olevilla mittausmenetelmillä. Ihminen on hyvä ja herkkä ’mittari’, joka aistii sisäympäristöön vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset.”¹⁷

Lue myös: Tutkimustietoa.

Lähteet:

1. Karjun siittiöt huonepölyn ja -aerosolin myrkyllisyysmittarina. Tiivistelmä tutkimuksesta Boar spermatozoa as a biosensor for detecting toxic substances in indoor dust and aerosols Toxicology in Vitro. Pekka Salin. 2010.

2. Työterveyslaitos varoittaa rakentajia: Homeet yhtä suuri vaara kuin asbesti!  Seppo Korhonen, Rakentaja-lehti 24/1/2007.

3. Hometalo ja terveyshaitan toteaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, internet-sivu.

4. Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle tutkimushankkeesta 94281 ”Uudet fysikaaliset, solubiologiset ja biokemialliset menetelmät työpaikan mikrobiologisen pilaantumisen analysointiin”. Salkinoja-Salonen Mirja, Andersson Maria, Koljalg Urmas, Mikkola Raimo, Peltola Joanna, Vuorio Riitta. Mikrobiologian julkaisuja 45 / 1999.

5. Home ja terveys – Kosteusvauriohomeiden ja hiivojen terveyshaitat. Tuula Putus, 2010.

6. Mikrobitoksiinit sisätiloissa. Mirja Salkinoja-Salonen, Helsingin Yliopisto, Sisäilmastoseminaari, Dipoli, Espoo, 18.3.2009.

7. Terveydensuojelulaki, terveydensuojeluasetus sekä nk. asumisterveysasetus ja tämän soveltamisohjeet.

8. Solumyrkyllisiä aineita työpaikkailmassa Mirja Salkinoja-Salonen, Raimo Mikkola, Maria A. Andersson, Harri Alenius, Sampsa Matikainen, Pekka Salin, Stiina Rasimus Helsingin Yliopisto, Elintarvike‐ ja ympäristötieteiden lts (mikrobiologia), Työterveyslaitos, Immunotoksikologian kärkitutkimusyksikkö, Helsinki, Inspector Sec Oy, Haukipudas. Sisäilmastoseminaari 17.3.2010.

9. Inflammatory and Cytotoxic Potential of Selected Moldy House Microbes In Vitro (Kosteusvauriotaloista eristettyjen mikrobien aiheuttama sytotoksisuus ja inflammatoriset vasteet in vitro). Kati Huttunen. Kuopion yliopisto, Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta Toksikologia 2003.

10. Homeista viis, ongelmatalossa sairastuttaa toksiini. Mari Heikkilä. Tiede-lehti 6/2009.

11. WHO guidelines for indoor air quality: dampness and mould. WHO 2009.

12. Interactions between Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum can induce apoptosis and cell cycle arrest in mouse RAW264.7 macrophages. Penttinen, Pelkonen, Huttunen, Toivola, Hirvonen. Toxicology and Applied Pharmacology Kuopio 2005.

13. Microbial growth on plasterboard and spore-induced cytotoxicity and inflammatory responses in vitro (Mikrobikasvu kipsilevyllä sekä itiöiden aiheuttamat tulehdusvasteet ja solukuolleisuus in vitro). Timo Murtoniemi. Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta, Biokemia, Kuopion yliopisto 2003.

14. Kosteusvauriotyöryhmän muistio; kosteusvauriot työpaikoilla.Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:18. Suomaa, Pekuri. 2009.

15. Terveen rakennuksen evoluutio, Anne Aikivuori, Tutkimusraportti, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Espoo, 2001.

16. Asukkaiden terveyshaitat ja toksisuus pintapölyssä. Tuula Putus, Sisäilmastoseminaari 2009.

17. Sisäympäristöongelmien ratkaiseminen kunnissa ohje toimintatavoista sisäympäristöongelmia hoitaville ryhmille ja henkilöille. Suomen Kuntaliitto. Helsinki 2010.

18. Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Jukka Ruukki Tiede-lehti 7/2003.

 

Palaa myyttien pääsivulle.

Joel, 35, graafinen suunnittelija

”Loin itselleni etätyön ja palasin työelämään.”

Alla kuvaamme Joelin tarinan vaiheet altistumisesta sairastumiseen ja tilanteeseen löytyneisiin ratkaisuihin.

1. Altistustausta ja sairastumisen eteneminen

Joelin ala- ja yläaste olivat ns. homekouluja. Joel sairasti kouluaikanaan paljon angiinoja ja keuhkoputkentulehduksia. Jatko-opintonsa Joel suoritti sisäilmaongelmaisessa oppilaitoksessa ja kärsi väsymyksestä, virtsatietulehduksista, äänen lähdöstä sekä kävi läpi nielurisaleikkauksen.

Noin 30-vuotiaana Joelilla oli samaan aikaan sisäilmaongelmainen työpaikka ja asunto. Tänä aikana hän kärsi pistelystä ja puutumisista raajoissa, kuumeilusta, oksentelusta, luu- ja lihaskivuista ja epämääräisistä virtsatievaivoista. Hänellä oli myös kipua silmiä liikuteltaessa. Kaikkia näitä oireita esiintyi ongelmatiloissa, oireet helpottivat ulkona ja lomilla. Tällöin Joel alkoi ymmärtää sairastelun yhteyden sisäilmaongelmiin.

2. Kriittinen piste ja oirekuva

Oireiden moninaistuminen johti lopulta nopeasti varsinaiseen ”kamelin selän katkeamiseen”. Oireita aiheuttivat monenlaiset ympäristötekijät, homeiden ja rakennusmateriaalien lisäksi esimerkiksi tekstiilien ja elektroniikan kemikaalit. Joelin olo oli koko ajan kipeä ja voimaton. Resonointi ympäristötekijöille johti hankaluuteen löytää sopivia tiloja niin asumiseen kuin työntekoon.

Lopulta oireet olivat hyvin rajuja: alaraajojen tunnottomuudesta koviin luukipuihin, nokkosihottumaa altistuksessa sekä repiviä yskäkohtauksia. Vakavin oire oli tiettyjen kemikaalien ja homeiden aiheuttama verivirtsaisuus. Altistukset aiheuttivat myös ärtymystä.

Alaraajojen oireet kroonistuivat: aktiivista liikuntaa haittaava kipu ei enää lievittynyt silloinkaan, kun muut oireet hellittivät. Lisäksi Joel herkistyi muutamille ruoka-aineille, kuten viljoille. Langattomilla yhteyksillä työskennellessään hän alkoi saada kovaa päänsärkyä. Erilaisia tuoksuja Joel sieti ongelmitta.

3. Kuntoutumisen pääkohdat

Keskeisin kuntouttava tekijä Joelilla oli muutto pois sisäilmaongelmaisesta asunnosta ja työpaikalta. Tämä vaikutti välittömästi terveydentilan kohentumiseen. Oireet kuitenkin palasivat hyvin nopeasti takaisin monenlaisissa tiloissa, mikä johti muutaman vuoden asunnottomuus- ja muuttokierteeseen. Joel teki edelleen töitä, joita hän työn luonteen ansiosta pystyi tekemään etänä missä milloinkin.

Kun ratkaisua asunto- ja työtilaongelmiin ei löytynyt ja sairastaminen jatkui, Joel lähti toipumisjaksolle ulkomaille. Hän karsi ympäristöstään kaiken oireita aiheuttavan (hänelle oireita aiheuttavat homeet ja kemikaaliryhmät sekä siirtyi langallisten yhteyksien käyttöön). Lisäksi Joel lepäsi sekä muutti ruokavalionsa lopettaen kokonaan viljojen syönnin. Näillä toimenpiteillä kokoaikainen oireilu päättyi ja sietokyky alkoi vähitellen kasvaa.

Vältettävien altisteiden skaala on pienentynyt ja oireet tulevat paljon aiempaa pidemmällä viiveellä, mikä on kohottanut toimintakykyä ratkaisevasti. Jalkojen kivuista johtuvia ongelmia helpotti jonkin verran tukipohjallisten hankkiminen.

Matkan varrella Joel on saanut apua myös probiooteista. Lisäksi hän on käynyt paljon erilaisissa tukihoidoissa, kuten akupunktiossa ja osteopatiassa.

Muutamien asioiden kanssa Joelin tulee olla todella tarkkana, sillä etenkin virtsatieoireet tulevat edelleen nopeasti takaisin. Onneksi niiden aiheuttajia on mahdollista välttää, koska Joel on oppinut, mikä juuri näitä oireita aiheuttaa.

4. Toimintakyky nyt

Joel käy tällä hetkellä kokopäivätyössä. Työ on yhdistelmä etätyötä ja työskentelyä terveessä rakennuksessa sijaitsevassa työhuoneessa, joka on sisustukseltaan ja välineistöltään räätälöity sisäilmasairaalle soveltuvaksi. Sairaus ei haittaa Joelin työntekoa.

Tilanteen vakautumista estää, ettei Joelilla edelleenkään ole omaa pysyvää kotia. Liikunnan harrastamisessa on myös rajoitteita jalkakipujen vuoksi.

Joel elää muutoin melkein normaalia elämää. Oireet tulevat välittömästi enää hyvin harvoissa paikoissa ja Joel pystyy olemaan erilaisissa tiloissa pidempiä aikoja kerrallaan. Asiointi lähes kaikissa tiloissa on mahdollista sellaisella aikajänteellä, mitä normaalissa työ- ja sosiaalisessa elämässä tapahtuu.

5. Tulevaisuus

Joelin tulevaisuus näyttää hyvältä aiempaan tilanteeseen verrattuna. Hän tarvitsisi kuitenkin apua asuntotilanteensa järjestämiseen ja asiantuntevampaa terveydenhoitoa vakavampien oireidensa selvittämiseen, mutta näitä ei ole saatavilla.

---

Sisäilmasairaus on monimuotoinen. Joel on yksi yhdeksästä kuvaamastamme tyypillisestä tapauksesta. Lisää esimerkkejä sairauden eri vakavuusasteilta: Palaa monimuotoinen sisäilmasairas -etusivulle.

Monimuotoinen sisäilmasairaus

Sisäilmasta sairastuneet tarvitsevat sinua – Löydä oma tapasi auttaa

Myytti: Kosteusmittari kertoo, onko rakennuksessa hometta

Mitä kosteusmittari todellisuudessa kertoo?

”Pintakosteudenosoittimella ei voi määrittää todellisia kosteuspitoisuusarvoja.”¹

”Rakennus ei enää välttämättä ole kostea, kun sisäilmaongelma havaitaan, vaan riittää, että rakennus on joskus ollut kostea.”²

Rakennusten todellisiin ongelmakohtiin ei päästä käsiksi pelkillä kosteusmittauksilla, joita tehdään runsaasti muun muassa asuntokauppojen yhteydessä.

Kun oireilusta rakennuksessa ilmoitetaan, saattaa käydä niin, että paikalle tulee henkilö kosteusmittarin kanssa ja toteaa, että ongelmaa ei ole, sillä rakenteet ovat kuivat. Esimerkiksi vanhoihin homevaurioihin ei aina osata kiinnittää huomiota ilman oikeita analyysimenetelmiä. On esitetty, että lähes puolet rakennusten vanhoista kosteusvaurioista jäisi kokonaan huomaamatta ja siten myös korjaamatta. ³

Kosteusmittari mittaa rakenteen pintakosteutta. Jotta kosteutta saadaan mitattua syvemmältä, mittaus tulee luonnollisesti suorittaa syvemmältä rakenteesta. Tällöinkin mittari mittaa kosteutta vain kyseisestä kohdasta. ”Kosteus- ja homevauriot voivat olla rakenteiden sisällä ja niitä voi olla vaikea paikallistaa, mutta ne aiheuttavat silti haittaa rakennusten käyttäjille”.⁴

Mikrobit voivat elää kuivassakin

Asunnossa voi olla sekä homeita että muita kosteusvaurioaltisteita, vaikka se olisi täysin kuiva. Kosteus on voinut haihtua, mutta se ei tarkoita, että mikrobikasvusto materiaalista olisi poistunut. Useat mikrobit kestävät kuivumista ja pystyvät elämään kuivassakin materiaalissa.⁴

Homeita voi alkaa kasvaa märässä materiaalissa jo muutamassa päivässä, ja tämä kasvusto jää materiaaliin, vaikka se kuivuisi. Jotkut mikrobit alkavat kuivuessaan erittää entistä myrkyllisempiä aineenvaihduntatuotteita. Vaurion kuivattaminenkaan ei tällöin auta. Monet mikrobit päästävät runsaasti itiöitä ilmaan vasta, kun materiaali kuivuu.⁵

Pinnallisen kosteusmittauksen lisäksi on siis tehtävä syvempiä rakennetutkimuksia todellisten ongelmien selvittämiseksi.

”On syntynyt virheellinen käsitys, että esimerkiksi rakenteita kuivatessa tai desinfioitaessa homeet ja bakteerit katoaisivat. Kuollut materiaali ei kuitenkaan paljastu perinteisin maljaviljelymenetelmin, joita yleisesti käytetään kosteusvauriosaneerausten seurannan analyysitekniikkana. Keskeistä on käyttää oikeaa analyysimenetelmää ongelman selvittämiseksi. Piiloon jäänyt vioittunut materiaali voi toimia myrkyllisten päästöjen lähteenä vielä kymmeniä vuosia”.³

 

Lähteet:

1. Kosteusmittaus. Tarja Merikallio.

2. Sisäilman ammoniakki suomalaisissa asunnoissa. Kaisa Hiltunen, Helsingin kaupungin
ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2000.

3. Kuivunut kosteusvaurio voi yllättää ikävästi. Bengt Wessén, Salla Tuulos-Tikka, Kemia-lehti 7/2010.

4. Majvik II -suositus ”Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely”.
Suomen Lääkärilehti 7/2007.

5. Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Jukka Ruukki, Tiede-lehti 7/2003.

 

Palaa myytit pääsivulle.