Sisäilman kemikaaleista keskusteltiin Berliinissä

Asiantuntijat useilta mantereilta kokoontuivat syyskuiseen Berliiniin keskustelemaan sisäilman kemikaaliriskien arvioinnista. Riskien hallintaan tarvitaan yhteistyötä ja uusia menetelmiä, konferenssissa todettiin.

(Indoor Air Toxicology 16-18.9.2018: International Conference on Risk Assesment of Indoor Air Chemicals).

Syyskuussa 2018 Berliinissä pohdittiin sisäympäristön kemikaalien terveysriskien arviointia, vertailtiin eri maiden tilanteita ja keskusteltiin kehittämistarpeista.

Konferenssissa käsiteltiin pääasiassa sisäilman kemikaaleja, lyhyesti myös homeita.

Kolmen päivän anti oli huima. Kymmeniä mielenkiintoisia esityksiä, osallistujia Euroopan maista, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta, joukossa tutkijoita, lääkäreitä, viranomaisia sekä teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Rakennettu ympäristö on muuttunut monessa maassa viimeisten vuosikymmenien aikana. Markkinoille on tullut hurja määrä erilaisia aineita, joita esiintyy niin rakennusmateriaaleissa kuin muissakin sisäympäristössä käytettävissä tuotteissa, esimerkiksi huonekaluissa ja kosmetiikassa. Rakennetun ympäristön ongelmat aiheuttavat monimuotoisia terveyshaittoja ja työtehon laskua.

Tämän muutoksen riskejä ja vaikutuksia terveydelle on onnistuttu arvioimaan puutteellisesti. Paljon erilaisia kehityskulkuja on kuitenkin käynnissä, joilla tilannetta voidaan kohentaa. Useissa maissa kehitetään aktiivisesti sisäilman kemikalisoitumiseen liittyviä riskinarviointikäytäntöjä. EU:ssa aihepiriin tärkeys on tiedostettu. Poikkitieteellistä tutkimusyhteistyötä rakennetaan aiheen tiimoilta.

Homepakolaiset ry osallistui konferenssiin, alla koosteemme konferenssin annista.

Tilaisuuden ohjelma

Konferenssikirjanen

”Sisäympäristön kemikalisoituminen on merkittävä ongelma, sekä uudet että vanhat aineet ovat tässä oleellisia.”
– Dorota Jarosinska, Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan ympäristö- ja terveyskeskus (ECEH).

Sisäilma vahvemmin päätöksentekoon

Konferenssi alkoi paneelikeskustelulla Sisäilman myrkylliset aineet ja päätöksenteko – mikä on poliittisten toimien tarve? (Toxic substances in indoor air: is there a need for political action?)

Nostoja keskustelusta:

• Maailman terveysjärjestössä (WHO) sisäilmalle ei ole laadittu omia toimenpideohjelmia ja tiekarttoja, vaan sisäilma-asioita käsitellään mm. kemikalisoitumiseen sekä elin- ja työympäristöön keskittyvien toimenpiteiden ja ohjelmien kautta, joissa ohjeistuksia ja tietopankkeja päivitetään myös sisäilmakysymyksiä huomioiviksi. Sisäilman kemikaalit nousevat WHO:ssa agendalle esimerkiksi järjestön tekemän kokonaiskemikaalikuorman arviointia (multiple exposures) koskevan työn kautta.
  Vaikuttaa siltä, että WHO:ssa on herätty sisäilma-asioihin enemmässä määrin vasta suhteellisen äskettäin ja että aiheen tärkeys on tiedostettu, mutta tarkemmat toimenpiteet ovat vielä jäsentymässä.

• Tutkimustietoa on tärkeä integroida päätöksentekoon ja riskinhallintatoimenpiteisiin huomattavasti nykyistä nopeammin ja tehokkaammin. Tutkijoiden tieto ei tällä hetkellä siirry käytännön toimenpiteiksi.

• Riskinarvioinnista tulee saada nykyistä kehittyneempää ja kattavampaa. Esimerkiksi kumulatiivisten riskien (altistuskertymä) arviointia on välttämätöntä kyetä kehittämään. Yhteisvaikutusten arviointi on yksi ensisijaisista kehitystarpeista (nyt aineiden vaikutuksia käsitellään yksi kerrallaan).

• Lainsäädännössä on aukkoja sisäilman riskien suhteen. Esimerkiksi EU:n kemikaaliasetus Reach ei huomioi rakennettua ympäristöä tarvittavalla tavalla.

• Eri maissa, luokituksissa ja suosituksissa pohjana on toisistaan poikkeavia tapoja arvioida riskejä. Esimerkiksi erilaisten viite- ja ohjearvojen laskeminen voi perustua eri sisäilmaluokituksissa ja maissa keskenään erilaisiin riskinarviointikertoimiin. Tilannetta olisi hyvä selventää ja vertailukelpoistaa harmonisoinnilla.

• Erilaiset vapaaehtoiset luokitukset voivat täydentää lainsäädäntöä sisäilmaan riskien hallinnassa, vaikka ne ovatkin aikamoinen viidakko. Vapaaehtoisten luokitustenkin tulisi kuitenkin olla keskenään vertailtavissa, eli niiden pohjana käytettyjen menetelmien olisi hyvä olla yhteismitallisia − nyt näin ei ole.

• Vaikka sisäilma on noussut keskusteluun EU-tasolla, ei unionissa ole tarvittavaa rakennetta sisäilmaan terveyshaittojen huomioimiseen. Komissiossa sisäilmalle ei ole esimerkiksi selkeästi yhtä sille sopivaa pääosastoa.

• Sisäilmassa esiintyviin kemikaalipäästöihin täytyy kyetä puuttumaan ketjun alkupäässä, esim. rajoittamalla niitä jo materiaalien valmistuksessa (source control), ei vasta silloin, kun ”myrkyt ovat jo talossa” (end of the pipe strategies).

”Onnistunut terveysriskien hallinta jo päästölähteen valmistusvaiheessa (source control) on myös ympäristöoikeudellinen kysymys. Kun päästöjä rajoitetaan ajoissa, eikä vasta ongelmien ilmettyä, taataan tasa-arvoisemmat sisäilmaolosuhteet kaikille ihmisryhmille.”
– Birger Heinzow (German Committee on Indoor Guide Values AIR)

Paneelikeskustelun lisäksi konferenssissa pidettiin kymmeniä esityksiä. Seuraavassa keskeisimpiä poimintoja.

Haastava tehtävä

Kaiken kaikkiaan sisäilman kemikaalien terveysriskien arviointi on haastavaa ja siihen liittyy paljon kehitystarpeita.

Dorota Jarosinska Maailman terveysjärjestön Euroopan ympäristö- ja terveyskeskuksesta (ECEH) kertoi, että WHO:ssa on arvioitu sisäilmaan liittyen riskejä esimerkiksi puun polttoon ja ulkoa kulkeutuviin hiukkasiin liittyen. Näistä aihealueista riskiarvioita on ollut mahdollista laatia. Sen sijaan tyhjän päällä ollaan rakennetun ympäristön kemikalisoitumisen suhteen.

Jarosinska kuvasi, että käytettävissä on toki paljon tutkimuksia ja tietoa yksittäisistä aineista, mutta etenkään yhteisvaikutuksia ja altistuskertymän vaikutuksia (kumulatiivinen altistuminen) ei ole pystytty kokonaisuutena arvioimaan millään tavoin. Juuri sitä kuitenkin tarvittaisiin, jotta riskien suuruutta voitaisiin suhteuttaa esimerkiksi muihin sisäilman epäpuhtauksiin (kuten radon tai passiivinen tupakointi).

Hän kuvallisti tilanteen näin:

Euroopan kemianteollisuuden järjestö CEFIC:n Ervin Annys taas kertoi, että teollisuudelle on haastavaa, kun sisäilmaa koskeva ohjeistus ja lainsäädäntö vaihtelee sisällöltään eri alueilla. Yrityksille useiden keskenään erilaisten lakikokonaisuuksien ja luokitusten huomioiminen on työlästä. Yhdenmukaiset, harmonisoidut kokonaisuudet tekisivät tuotekehityksestä ja eri alueilla toimimisesta helpompaa.

Valtava aineiden määrä haastaa riskinarvioijat

Sekä teollisuus että monet muut toimijat nostivat esiin kysymyksen: Miten näin moninaisesta kokonaisuudesta (lukuisia, aineita, materiaaleja, olosuhteita, yhteisvaikutuksia jne.) voidaan erottaa terveyden ja sitä kautta tuotteiden valmistuksen ja rakentamisen kannalta oleelliset aineet ja riskit?

Esimerkiksi EU-alueella on nyt unionin kemikaaliasetuksen (Reach) puitteissa rekisteröity yli 20 000 ainetta EU:n kemikaalivirasto Echan tietokantaan. Aineiden käytöstä rakennustuotteissa ja niille altistumisesta sisäilmassa on kuitenkin tietoa hyvin puutteellisesti. Kukaan ei tiedä, mitkä kaikki näistä tuhansista aineista ovat olennaisia sisäympäristössä, miten niille altistutaan ja miten niihin liittyviä riskejä pitäisi arvioida. Mitä aineita ylipäänsä tulisi nyt ensisijaisesti selvittää ja tutkia lisää?

Maria Uhl Itävallan ympäristövirastosta sanoitti varmasti monen muunkin paikallaolijan ajatuksen: Reachissä olisi suotavaa huomioida sisäilma-asioita nykyistä paremmin. Sitä kautta saataisiin yksi olennainen ratkaisujen osa riskinarvioinnin käyttöön.

Kokemuksia useista maista

Monen maan edustajat kertoivat esityksissään, miten heillä riskejä arvioidaan ja millaisia aineita ja millä pitoisuuksilla on nostettu rajoitusten sekä ohje- tai suositusarvojen piiriin. Kaiken kaikkiaan aineiden riskinarvioinnissa on paljon haasteita, eikä arvojen asettaminen ole millään tavoin yksiselitteistä. Maiden välillä on arviointiprosesseissa sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia.

Seuraavassa esimerkinomaisesti yleisluontoinen kuvaus Japanissa noudatetusta prosessista, ja tämän jälkeen lyhyemmin muutamia muita muissa maissa noudatettavia käytäntöjä.

Japanin esimerkki sisäilmaan liittyvästä riskinarviointiprosessista

Sisäilmaan liittyvät terveyshaitat ovat Japanissa yleistyneet merkittävästi. Kenichi Azuma Kindain yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kertoi, miten maassa on lähdetty tilannetta purkamaan.

Japanissa on kehitetty sisäilman kemikaalien terveyshaittojen hallitsemiseen oma prosessinsa. Japanissa on ollut viitearvoja joillekin sisäilman aineille ainakin 90-luvulta saakka, mutta niiden päivittämis- ja täydentämistyö on meneillään.

Prosessin ensiaskel on sen selvittämisessä, mitä sisäilmassa todellisuudessa esiintyy. Vuodesta 2012 tutkijat ja terveysviranomaiset ovat laajemmin mitanneet, mitä aineita sisäilmasta erityyppisissä rakennuksissa löytyy.

Esimerkiksi nämä aineet ovat tyypillisiä löydöksiä niin uusissa kuin jo käytössä olevissa rakennuksissa:

Sisäilmassa esiintyvien aineiden selvittäminen on kaiken arvioinnin pohja. Rakennuksissa tehdyt mittaukset ovat yksi mitattava asia, lisäksi selvitetään mm. irtaimistosta tai kodinhoitotuotteista aiheutuvia kemikaalipäästöjä (kaaviossa ”nationwide field surveys”) ja hyödynnetään aihetta käsittelevää tutkimustietoa.

Tältä pohjalta valitaan keskeisimmät aineet (priority list of chemicals), joiden vaikutuksia arvioidaan tarkemmin – tavoitteena on ohjearvojen asettaminen, jos sille havaitaan tarvetta.

Koko prosessi kaaviona:

Aineiden arvioinnissa hyödynnetään mm. tarkempia tietoja aineiden havaituista pitoisuuksista ja niiden oletetusta alkuperästä.

Kyseisten aineiden haittojen arvioinnissa käytetään aineista saatavilla olevaa myrkyllisyystietoa (lähteenä mm. toksikologiset tietokannat, toxicological databases). Alla muutaman aineen tunnettuja myrkyllisyysvaikutuksia eläinkokeista ja ihmisillä.

Prosessin perusteella on havaittu, että monet vanhoista viitearvoista olivat liian korkealla ja joukosta puuttui olennaisia aineita. Viitearvoja ollaan uusimassa mm. seuraavasti:

Prosessi on poikkitieteellinen ja vaatii eri alojen osaamisen yhdistämistä. Mukana on ollut mm. seuraavia asiantuntijoita:

Moni muu maa kuvasi tilaisuudessa omia vastaavia riskinarviointiprosessejaan. Tiedon vaihtamiselle eri maiden toimista, työkaluista ja menetelmistä koettiin tarvetta.

Tärkeimmät huomioitavat aineet – priorisointi

Kaikkien aineiden tarkempi tutkiminen ei ole mahdollista. Riskinarviointi on aikaa vievää ja vaatii resursseja. Monen viranomaisen ja tutkijan toimintaa rajoittavat mm. taloudelliset resurssit. Mitä aineita pitäisi riskien hallinnassa priorisoida?

Kanadan terveysviranomaisia edustava Vanessa Beaulac tiivisti, miten heillä kartoitetaan keskeisimpiä aineita:

• Ensin tutkitaan altistumista: maassa on toteutettu ja on käynnissä useita hankkeita, joilla selvitetään, mille sisäympäristöissä altistutaan. Sisäilmamittausten lisäksi Kanadassa, kuten monissa muissakin maissa, tehdään biomonitorointia, eli mitataan ihmiskehoista niistä löytyviä aineita ja altistumisesta kertovia merkkiaineita.

• Käytetään Risk21-työkalua
  a) altistumisen arvioimiseen (risk = tässä yhteydessä altistuminen, ks. seuraavat kuvat)
  b) aineen myrkyllisyyden ja haittojen arvioimiseen (hazard = aineen vaaraominaisuus, esim. myrkyllisyys).

• Verrataan erilaisia aineiden haitallista pitoisuutta kuvaavia viitearvoja altistumistietoihin.

→ Saadaan aikaan aineiden ”rankinglista”.

Eri maissa on päädytty eri menetelmien kautta hieman erilaisiin viitearvoihin, ja arvoja on myös eri maissa hieman eri ainekombinaatioille. Paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy. Tietoja täydennetään kaikkialla koko ajan, ja uusia aineita on monissa maissa tarkoitus lisätä listoille. Myös raja-arvoja ongelmallisiksi hahmotetuille pitoisuuksille päivitetään ja tarkennetaan tiedon lisääntyessä.

Tulokasaineet – tuntemattomat muuttujat kiinni tutkimusmenetelmiä yhdistämällä

Pawel Rostkowski Norjan ilmantutkimuslaitoksesta (Norwegian Institute for Air Research) puhui tuntemattomista ongelmien aiheuttajista.

Rostkowski kertoi, millaisin keinoin voidaan etsiä uusia sisäilman terveysvaikutusten kannalta olennaisia aineita, joiden merkitystä ei ole tähän mennessä tarvittavassa määrin osattu huomioida (emerging substances). Nykyisin tunnetut ja tutkitut aineet eivät nimittäin selitä sisäilmanäytteiden myrkyllisyyttä, hän alleviivasi. Siksi merkityksellisiä aineita pitää hakea tavoilla, jotka tuovat esiin myös ne aineet, joita ei osata kohdennetusti etsiä. Aiheesta puhuivat Rostkowskin ohella tapahtumassa useat muutkin tutkijat.

Nämä riskinarvioinnille uudet aineet voivat olla joko aivan uusia, vasta markkinoille tulleita aineita, tai rakennuksissa jo aiemmin esiintyneitä aineita, joita on opittu tunnistamaan ja mittaamaan vasta paljon niiden markkinoille tulon jälkeen.

Näitä aineita etsitään sisäilmasta kohdennetun kartoittamisen (targeted screening) lisäksi kohdentamattomalla aineiden kartoittamisella (non-targeted screening).

Nestekromatografilla ja kaasukromatografilla saadaan toisiaan täydentäviä tietoja tulokasaineita etsittäessä.

Sisäilmassa on siis paljon vielä tuntematonta, joka voi vaikuttaa rakennetun ympäristön terveyshaittoihin ja jota tulee selvittää lisää.

Rostkowski selvitti, että eri menetelmillä löydetään erilaisia aineita ja että myös eri laboratoriot löytävät keskenään eri aineita. Kaasu- ja nestekromatografi ovat menetelminä toisiaan täydentäviä, aineiden ominaisuuksien eroavaisuuksien vuoksi.

Monien tutkijoiden ja laboratorioiden osaamista sekä useita tutkimusmenetelmiä yhdistämällä sisäilmassa esiintyvistä terveyshaittoja aiheuttavista aineista on siis mahdollista saada nykyistä tarkempaa käsitystä. Rostkowski kertoi heidän löytäneen menetelmiä yhdistelemällä sisäilmasta yli 2000 yhdistettä. Näistä osa oli odotettuja löydöksiä, osa uusia tulokkaita. Vaikka aineiden kirjo oli suuri, mukana ei ollut kattavasti erityyppisiä aineryhmiä, esimerkiksi mykotoksiineja ei tässä vielä mitattu lainkaan.

Eri maissa sisäilmassa voi myös esiintyä eri aineita. Esimerkiksi kanadalainen pöly saattaa poiketa koostumukseltaan norjalaiskotien pölystä, mutta miten, sitä ei ole vielä selvitetty. Pölyhän toimii nimenomaan erilaisten kemikaalien sitojana ja kulkuväylänä elimistöön – yhtenä niistä.

Pöly altistumisen välittäjänä

Pölystä ja tuntemattomasta puhuivat myös monet muut tutkijat.

Tunga Salthammer (Fraunhofer Institut for Wood Research, Wilhelm-Klauditz-Institut WKI, Saksa) kertoi pölystä ja hiukkasista sisäilman terveyshaittojen välittäjänä. Sisätiloissahan altistutaan kemiallisille aineille niiden kaasumuodoissa, mutta myös merkittävässä määrin hiukkasten ja laskeutuneen pölyn välityksellä.

Altistumista näille eri muodoissa esiintyville aineille tapahtuu mm. ruuansulatuselimistön, hengitysteiden ja ihon kautta.

Näitä altistumisreittejä ja niihin liittyviä muuttujia ei kuitenkaan tunneta ja osata huomioida tarpeeksi kattavasti.

Michael Riediker, sveitsiläisen työterveys- ja ympäristöterveystutkimuskeskuksen johtaja (The Swiss Centre for Occupational and Environmental Health, SCOEH), mainitsi esimerkiksi, että VOC-mittaukset eivät aina anna oikeansuuntaisia tuloksia todellisesta altistumisesta, sillä joidenkin orgaanisten yhdisteiden kulkeutuminen ihmiskehoon hiukkasten välityksellä voi olla arvioitua suurempaa.

Altistumisreittejä sisäympäristön epäpuhtauksille on opittu tuntemaan vähitellen. Esimerkiksi pölyn ja partikkeleiden merkitys kuljettimena ei ole ollut aina selvä. Riediker esitti, että sisäilmassa(kin) esiintyvien hiukkasten hiilipinta on erinomainen sitomaan itseensä mm. erilaisia VOC-yhdisteitä, jotka ihminen sitten hengittää sisäänsä.

Riediker esitti, että mittalaitteiden kehittämisessä tulisi huomioida tämä, sillä liian moni laite mittaa VOC-päästöjä kaasuina sisäilmasta − partikkelivälitteistä altistumista huomioimatta.

Puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet

SVOC-yhdisteet nousivat esiin koko konferenssin ajan yhtenä aineryhmänä, joka on erityisen oleellinen tämän ajan rakennetun ympäristön riskinarvioinnissa.

SVOC on lyhenne sanoista semi volatile organic compound, eli puolihaihtuva orgaaninen yhdiste. Tällaisia ovat jotkin rakennusmateriaaleista ja irtaimistosta vapautuvat aineet, kuten monet ftalaatit (käytetään mm. muovinpehmenninaineina esimerkiksi lattiamateriaaleissa) ja palonestoaineet (käytetään mm. irtaimistossa ja eristemateriaaleissa).

”SVOC-yhdisteiden vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä. Tiedetään, että näitä aineita tulee nimenomaan sisäilmasta.”
– Carl-Gustaf Bornehag, Mount Sinain lääketieteellinen yliopisto, New York/Karlstadin yliopisto.

Tunga Salthammerin diassa kuvataan eri vuosikymmeninä sisäilmassa kiinnostusta herättäneitä aineryhmiä. 2000-luvulla erityisen paljon tutkittuja ovat juuri SVOCit, mutta myös mikrobit ja pienhiukkaset.

Aineet ihmisen elimistössä

Konferenssissa käsiteltiin myös aineiden siirtymistä sisäympäristöstä ihmisen elimistöön (bioavailability, bioaccessibility).

Sen lisäksi, että tunnemme puutteellisesti sisäilman koostumusta ja päästölähteitä, tutkimustarvetta on siinä, miten sisäilmassa oleville aineille viime kädessä altistutaan ja kuinka paljon aineesta siirtyy vaikuttamaan ihmisen elimistöön.

Wenjuan Wei Ranskan rakennetun ympäristön tutkimuskeskuksesta (Scientific and Technical Centre for Building, CSTB) käsitteli aihetta juuri SVOC-aineryhmän kautta.

SVOC-aineiden esiintymismuotoja sisäympäristössä.

Näiden yhdisteiden kulkeutumiseen elimistöön vaikuttaa moni seikka, esimerkiksi kuljettimena toimivan hiukkasen ominaisuudet ja huoneen lämpötila.

Kaiken kaikkiaan puolihaihtuvien yhdisteiden siirtymisestä (sisä)ympäristöstä ihmiseen tiedetään vielä puutteellisesti. Aineita siirtyy ihmiseen, mutta miten ja missä määrin?

Hengitystiealtistumista mallintavia laboratoriotutkimuksia (in vivo ja ex vivo) on tehty vain muutamilla SVOC-aineilla (kuten TCDD ja bentsopyreeni, ks. kuva). Tietoaukkoja on siis runsaasti. Wei korostaa, että olisi tärkeää nyt tutkia myös sisäilmassa esiintyviä SVOC-aineita, ja tutkimusta tarvitaan todenmukaista altistumista kuvaavilla pitoisuuksilla, huomioiden keuhkokudoksen toiminnot. Validoituja tutkimusmenetelmiä täytyy kehittää.

Kun ei kattavasti tiedetä, miten ja missä määrin sisäympäristön SVOC-aineet siirtyvät ihmiseen, niiden terveysriskien tarkka arviointi on luonnollisesti hankalaa.

Yhdessä eteenpäin

Konferenssiesitysten perusteella on selvää, että paljon työtä tehdään eri puolilla maailmaa, paljon opitaan ja koko ajan kehitytään, vaikka vaikean ja monimutkaisen aihekokonaisuuden edessä ollaan.

Sisäilman merkitys ympäristöterveyden osa-alueena on laajalti tiedostettu, ja tutkimusaukkojen täyttämiseen on kansainvälistä yhteistyöhalukkuutta.

Mutta, vielä se kaikkein oleellisin, kun puhutaan riskinarvioinnista.

Paradigman muutos tarpeen

Kolmipäiväisen konferenssin viimeisen esityksen piti altistumistieteiden (exposure sciences) ja sisäilma-asioiden konkari Carl-Gustav Bornehag (Mount Sinain lääketieteellinen tiedekunta, New York, ja Karlstadin yliopisto, Ruotsi).

”Meillä on olohuoneessa virtahepo”, tutkija sanoi.

Kemikaalien riskinarviointia – myös sisäilmassa – tehdään tarkastellen aineiden vaikutuksia yksi aine kerrallaan. Tällainen arviointitapa on peräisin menneeltä ajalta, jolloin kemikaaleille altistuttiin pääasiassa työelämässä, harvoille yksittäisille aineille, joiden pitoisuudet saattoivat olla korkeita. Järkevä lähestymistapa olikin tällöin arvioida juuri kyseisten yksittäisten aineiden riskiä niille altistuvien työntekijöiden terveydestä huolehdittaessa, Bornehag kuvasi.

Nykymaailmassa tällainen ei enää päde – ei sisäilmassa eikä arjessamme muutenkaan. Altistumme valtavalle määrälle erilaisia aineita, joiden yksittäiset pitoisuudet eivät yllä entisaikojen teollisuustyöntekijöiden altistustasoihin. Sen sijaan kokonaiskuorma voi olla monin verroin suurempi.

Tämän kuorman kokonaisvaikutusten arviointia ei ole tähän asti osattu tehdä, minkä vuoksi riskit ovat todennäköisesti merkittävästi aliarvioituja. Bornehag arvioi, että tämänhetkisen tiedon mukaan nykyinen tapa tarkastella vain yhtä ainetta kerrallaan aliarvioi riskejä 1−100-kertaisesti.

Sisäilman terveysriskien arviointiin ja niiden hallitsemiseen tarvitaan siis paradigman muutos.

Riskinarviointia on jo nyt jossain määrin mahdollista tehdä kokonaisvaltaisemmalla tavalla, josta Bornehag kertoi tarkemmin. Tällaiset kokonaisvaltaiset mallit sisältävät paljon oletusarvoja ja epävarmuuksia, joita pitää vielä tarkentaa, tutkia ja selvittää lisää, mutta niillä päästään yksittäisen aineen tutkimiseen perustuvaa arviointia lähemmäksi todellista, monimutkaista maailmaa ja aineiden yhteisvaikutuksia. Riskinarviointi tulee jatkossa vääjäämättä siirtymään kohti yhteisvaikutuksen ja kokonaiskuorman sisältävää arviointia.

Nelivaiheinen malli kemikaalicocktailin kokonaisvaltaisempaan riskinarviointiin.

Bornehag myös sanoitti ääneen viimevuosien ehkä positiivisimman kehityskulun sisäilmatutkimuksen saralla:
Sisäilmatutkijat ja altistumistieteilijät (exposure scientists) ovat löytäneet toisensa, ja paljon yhteisprojekteja on työn alla.

Tutkimusjulkaisuja kokonaisvaltaisemmasta riskinarvioinnista on siis lähivuosina odotettavissa.

Lue myös: Tutkimustietoa sisäilmasta.