Toivomme ministeriöltä, että sisäilmasta saataisiin ratkaisuja edistävää tietoa

Homepakolaiset ry:n toteuttaman kyselyn perusteella sisäilmaongelmista ja -sairastumisista saadaan viranomaisilta ja terveydenhuollosta huolestuttavan paljon ratkaisuja hidastavaa tai niitä estävää tietoa. Yhdistys toivoo sosiaali- ja terveysministeriön puuttuvan tilanteeseen ja pyytää lisäselvityksiä. Tänä syksynä käynnistyy Terveet Tilat 2028 -toimenpideohjelma, johon asia voitaisiin liittää.

Homepakolaiset-yhdistys järjesti toukokuussa 2018 kyselyn sisäilmaan liittyvästä viestinnästä ja tiedontarpeista. Kysely toteutettiin yhdistyksen teltalla Maailma kylässä -tapahtumassa, ja kyselylomakkeen täytti 99 henkilöä.

Kyselyllä haluttiin selvittää, saavatko ihmiset sisäilmaan liittyvissä kysymyksissä sellaista tietoa, joka auttaa ennaltaehkäisemään ja ratkaisemaan ongelmatilanteita ja pääsemään niiden kanssa eteenpäin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi asunnon sisäilmaongelman selviämistä tai työelämässä jatkamista sisäilmaoireista huolimatta.

Kyselyn vastaukset viittaavat siihen, että sisäilma-asioissa haitallista ja ratkaisuja estävää tietoa saadaan nimenomaan virallisen järjestelmän toimijoilta ja vastuuhenkilöiltä.

Ratkaisut viivästyvät, asiantuntemus puutteellista

”Saamme kentältä jatkuvasti viestiä, että sisäilmasta sairastuttaessa on vaikea saada sellaista tietoa ja apua, joka auttaisi selviämään sairauden kanssa tai kuntoutumaan siitä,” sanoo toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen Homepakolaiset ry:stä.

Kyselyyn vastanneista moni ilmoitti, että he ovat saaneet apua hakiessaan ratkaisujen kannalta haitallista tietoa nimenomaan viranomaisilta, terveydenhuollosta ja tilanteeseen osallisilta tahoilta, kuten rakennusten omistajilta tai tilavastaavilta.

Vastaajat nimesivät muun muassa seuraavat asiat haittaaviksi: Sisäilmaan liittyvistä oireista ei saatu tietoa silloin, kun vakavampi sairastuminen olisi vielä ollut ehkäistävissä, rakennusten sisäilmatutkimusten tuloksia oli hankala saada ja terveydenhuollossa annettiin terveydentilaa heikentävää neuvontaa. Ylipäänsä käyttökelpoisen tiedon saanti on kyselyn mukaan hidasta ja tietoa joudutaan etsimään sieltä täältä.

Pahimmillaan heikkotasoinen viestintä oli johtanut oireiden pahentumiseen ja kroonistumiseen, kun ongelmat tunnistettiin tai niihin kyettiin reagoimaan viiveellä tai ei lainkaan.

Vastaajat pitivät tiedonjakajien asiantuntemusta usein puutteellisena ja kokivat, että ennen neuvojen jakamista tiedontarjoajienkin olisi hyvä tuntea aihealue ja avunhakijoiden tilanne nykyistä paremmin.

Tietoa halutaan muttei saada viranomaisilta

Vastaajat kaipasivat tietoa etenkin oireiden ja sairastumisen hoidosta ja kuntoutumisesta sekä sisäilmaongelmatilanteiden käytännön ratkaisuista.

Vastaajat olisivat halunneet ratkaisuja edistävää asiallista tietoa nimenomaan terveydenhuollosta, julkisilta laitoksilta ja tilojen kunnosta vastaavilta.

Näiltä tahoilta tietoa ei kuitenkaan vastausten mukaan useinkaan saatu.

Sen sijaan vastaajat olivat saaneet auttavaa ja hyödyllistä tietoa vertaisilta, kokemusasiantuntijoilta ja järjestöiltä. Myös oman kokemuksen karttuminen nousi esiin ratkaisujen kannalta hyödyllisenä.

”On tarpeen lisäselvittää, mitä haitallista ja hyödyllistä tietoa nykyään eri tahoilta saadaan, ja tältä pohjalta kehittää ratkaisuja edistävää tiedon saantia”, sanoo Minna Pimiä-Suwal, kyselyn laatinut suunnittelija Homepakolaiset-yhdistyksestä.

”Tiedon saannin pirstaleisuus ja tätä kautta ratkaisujen estyminen tai hidastuminen vaativat lisähuomiota, etenkin kun sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden hoito- ja palvelupolkujen kehittäminen on nyt agendalla,” kertoo Pimiä-Suwal.

Homepakolaiset ry toivoo ministeriöltä lisäselvitystä

Nyt toteutettu kysely ei laajuudeltaan vielä riitä kattavien yleistysten ja johtopäätösten tekemiseen.

”Suuri osa vastaajista ilmoitti, ettei saa virallisten kanavien kautta hyödyllistä vaan jopa haitallista tietoa. Tämä on signaali, johon pitää tarttua”, sanoo Katja Pulkkinen. ”Ei ole kenenkään kannalta järkevää, että tilanteiden ratkaisu ja sairastumisten ennaltaehkäisy jumittuvat oikean tiedon saannin haastavuuteen. Sekä sairastuneet että heitä kohtaavat haluavat ratkaisuja.”

Homepakolaiset ry on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle, valtioneuvostolle ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, että tänä vuonna käynnistyvässä Terveet Tilat 2028 -toimenpideohjelmassa selvitettäisiin, millainen tieto edistää kuntoutumista ja tilanteiden selvittämistä. Ohjelmassa käynnistyy syksyllä 2018 laaja kysely kansalaisten sisäilmaan liittyvistä riskikäsityksistä. Yhdistys toivoo, että samalla selvitettäisiin eri tahojen tarjoaman tiedon hyödyllisyyttä nimenomaan ratkaisujen kannalta.

Raportti kyselystä: https://homepakolaiset.fi/viestintakysely/

Artikkeli on julkaistu myös STT-infossa tiedotteena.

Työkykyisten sisäilmasairaiden putoaminen työelämästä voitaisiin estää

Sisäilmasta sairastuneet menettävät työkykynsä liian usein siksi, että puutteet ongelman tunnistamisessa ja diagnooseissa sulkevat heidät ratkaisujen ja usein koko palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Avun puuttuessa monen tilanne kroonistuu ja kriisiytyy. Homepakolaiset ry. toivoo, että työelämän solmukohtiin aletaan kiinnittää nykyistä tarkempaa huomiota.

Keinot, joiden avulla sisäilmasairaat voisivat jatkaa työssä, eivät ole täysimittaisesti käytössä, kertoo uusi tutkimus.

Sisäilmasta eri tavoin sairastuneet ovat usein hyvin motivoituneita jatkamaan työssä. Oikea-aikaista tai koordinoitua apua ei kuitenkaan ole työkykyisille sairastuneille tarjolla, vaikka avun puuttuminen johtaa usein työelämäosallisuuden katkeamiseen.

Erityisesti sisäilmasairaille suunnatut työssä jatkamista tukevat palvelut ovat vielä riittämättömällä tasolla. Merkittävää on kuitenkin myös se, että sairastuneet eivät pääse osallisiksi olemassa olevistakaan palveluista. Lisäksi sairastuneita pallotellaan taholta toiselle, mikä kuormittaa myös palvelujärjestelmää.

– Onnistuneille työelämässä jatkamisen kokemuksille yhteinen piirre on se, että sairastuneet ovat saaneet heille räätälöityä apua. Sellaista, jossa on huomioitu kokonaisuus aina diagnoosista työympäristön rajoituksiin. Sairastuneet eivät useinkaan ole työkyvyttömiä, vaan työpaikkakyvyttömiä, eli soveltuvilla järjestelyillä aivan työkykyisiä. Tätä kokonaisuutta ei kuitenkaan nyt huomioida ja onnistumiset ovat harvinaisia, toteaa Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen.

Myös diagnosoinnin ja tukipalvelujen asiantuntemuksen tulisi Pulkkisen mukaan siirtyä nykyaikaan ja potilaiden todellisuuden tasolle. Terveyden ja työkyvyn säilyttämistä sekä työllisenä pysymistä estävät merkittävästi sisäilmasairastamisen kiistanalainen asema lääketieteessä ja työkyvyttömyyden määritelmä lainsäädännössä.

– On lukuisia esimerkkejä, joissa sisäilmasairaiden avuntarpeen aito tunnistaminen on pysähtynyt ”joko terve tai työkyvytön” -asetelmaan. Liian usein on myös kyseenalaistettu, ovatko terveytensä menettäneet ihmiset oikeastaan edes sairastuneet mihinkään. On kuitenkin niin, että ne sairastuneet, jotka ovat saaneet edes jonkinlaisen lääketieteellisen diagnoosin, ovat lopulta saaneet apua ja myös työllistyneet ”paperittomia” verrokkejaan paremmin, Pulkkinen kertoo.

Tutkimus kartoitti sairastuneiden työssä jatkamisen solmukohtia

Potilasjärjestöjen havaintoja tukee Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa valmistunut tuore palvelumuotoilun opinnäytetyö (ylempi amk-tutkinto), jossa selvitettiin kahdeksantoista sisäilmasairaan työllisyyden haasteita ja mahdollisuuksia. Minna Pimiä-Suwalin tutkimus tuo esiin uutta ja tärkeää tietoa siitä, millaisin edellytyksin sairastuneet pääsevät työelämässä eteenpäin, ja mitkä tekijät estävät sitä.

– Usein työllistymisyritykset kaatuivat kielteiseen päätökseen työeläkelaitosten tai Kelan taholta. Monet roikkuivat hakuprosesseissa vuosia tuloksettomasti. Jatkuvat väliin putoamisen ja poiskäännyttämisen kokemukset aiheuttivat turhautumista ja toivottomuutta, Pimiä-Suwal kertoo.

Yhteistä näillekin 18 kokemukselle oli vankka halu jatkaa työelämässä. Ratkaisut kariutuivat usein ymmärtämättömyyteen sisäilmasairastamisesta tai ongelman vähättelyyn. Useat sairastuneista riippumattomat tekijät estivät sisäilmasairaiden pyrkimykset pysyä työelämässä tai palata sinne.

Moni tutkimuksen kohdehenkilöistä oli myös täysin työkykyinen, kun heidän terveydentilaansa ymmärrettiin etsiä soveltuvia tiloja ja työjärjestelyjä. Tämä vaatii tukea ja osaamista joko omalta työympäristöltä tai työvoima- ja kuntoutuspalveluilta.

Sisäilmasairaus tunnistetaan usein liian myöhään, minkä vuoksi tilanteet pääsevät kroonistumaan.

– Työkykyiset sisäilmasairaat tulee tunnistaa. Heille ja heidän työyhteisöilleen tulee voida tarjota soveltuvaa tukea työllisyyden ylläpitämiseksi, sanoo Katja Pulkkinen.

Yhteiskunnan kannattaisi lisätä panostuksia tutkimukseen. Tähän mennessä kehitetyt ratkaisut sairastuneiden toimintakyvyn tukemiseksi ovat olleet irrallaan sairastuneiden tiellä olleista solmukohdista.

– Tämä tutkimus tuo tärkeän viestin siitä, että sisäilmasairaiden tilanne ja ongelman todelliset solmukohdat tunnetaan vielä heikosti. Ilman näiden solmukohtien tarkkaa tuntemista toimivia ratkaisuja on mahdotonta kehittää, Pulkkinen sanoo.

Lue lisää:

Tutkimus: Työhaluisesta väliinputoajaksi – Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta.

Pähkinänkuoressa: 10 kysymystä tutkimuksesta ja sisäilmasairauksista

Artikkeli on julkaistu myös STT-infossa tiedotteena.

Terveellisen rakentamisen markkinat ovat pian trendi – samalla virheinvestointien riski kasvaa

Terveellinen sisäilma on nousemassa yhdeksi lähivuosien trendeistä rakentamisessa, ja sisäilmasairaille sopivia tilaratkaisuja tarvitaan akuutisti. Ongelmaan tarttuminen on viisasta koko yhteiskunnan kannalta, mutta kääntöpuolena ilmiö vetää puoleensa toimijoita, joiden asiantuntemus aiheesta on puutteellinen. Rakennuttajien, rakennusten ostajien ja myös median olisi syvennyttävä aiheen laajuuteen nykyistä paremmin.

Sisäilmaongelmat ja niistä johtuvat sairastumiset ovat nousseet melkeinpä päivittäiseksi puheenaiheeksi julkisessa keskustelussa ja mediassa. Ongelmat huutavat ratkaisua, ja onkin nähtävissä, että sisäilman kannalta terveellinen rakentaminen on yksi rakentamisen isoista trendeistä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Yksittäisten rakentajien tekemä kehitystyö aiheen tiimoilta on ensiarvoisen tärkeää, mutta etenkin sisäilmasairaille kohdennetun rakentamisen markkinat vetävät puoleensa myös sellaisia toimijoita, joiden tietotaito sisäilmasairauksista ja näihin soveltuvasta rakentamisesta on vasta kehittymässä ja joilla on siksi puutteita riskien hahmottamisessa. Siksi on toivottavaa, että julkisessa keskustelussa ja mediassa syvennyttäisiin ongelmiin nykyistä huolellisemmin.

Homepakolaiset ry vetoaa, että sisäilmasairaille soveltuvaan rakentamiseen syvennyttäisiin aiheen edellyttämällä kriittisyydellä ja taustoittamisella.

– Mediassa menee läpi testaamattomiakin ratkaisuja, joiden kerrotaan ratkaisevan sisäilmasairaiden tilaongelmat. Näille ratkaisuille ja tuotteille on ollut yhteistä, että markkinoille lähdetään mainonta, ei tutkimus ja asiantuntemus edellä, sanoo Homepakolaiset ry:n toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen.

Osa tiedotusvälineissä esitellyistä ratkaisuista on ollut Pulkkisen mukaan lähtökohdiltaan selkeästi keskeneräisiä. Kun tällaiset kohteet sitten epäonnistuvat tavoitteissaan, juttujen funktio kääntyy sisäilmasairaita vastaan.

– Tällaisten keksintöjen myötä suuri yleisö voi alkaa pitää sisäilmasairaita kummajaisina, joiden tarpeet ovat mahdottomia toteuttaa. Ihmisille on syntynyt sekavia vaikutelmia, joista on noussut kysymys, miksi kokeilla mitään, kun mikään ei sairastuneille kuitenkaan kelpaa, Pulkkinen sanoo.

Yksittäisten kohteiden esittelyn sijaan tiedotusvälineiden tulisi Pulkkisen mukaan perehtyä sisäilmasairaiden tarpeisiin ja heille markkinoitujen rakennushankkeiden perusteluihin, ja seurata hankkeita ja aihepiiriä pidempään ja kattavammin. Ongelman laaja-alaisuus ja moninaisuus jää monesti käsittelemättä, ja käsitteistöltään vakiintumattoman aihepiirin uutisoinnissa syntyy helposti väärinymmärryksiä. Myös jatkojutut, joissa yksittäisten kohteiden toimivuutta seurattaisiin, ovat usein jääneet tekemättä.

– Rakennusalalla pääosa on vastuullisia toimijoita, ja sisäilmasairaille on löydettävissä myös toimivia ratkaisuja asunnoiksi sekä työ- ja opiskelutiloiksi. Kuitenkaan rakentajat, jotka kehittävät tällaisia ratkaisuja pitkäjänteisesti, eivät tyypillisesti ole julkisuudessa esillä.

Myös kuntien, rakennuttajien ja muiden ostajien vastuu korostuu, sillä virheinvestointien riskit kasvavat.

– Yhä useampi kunta on kiinnostunut sisäilmasairaille suunnatuista rakennushankkeista. Tämä nähdään vetovoimatekijänä. Olisi hienoa, jos kunnille olisi tarjota valintojen pohjaksi perusteltuja vaihtoehtoja, joiden riskit ja mahdollisuudet kyettäisiin erittelemään luotettavasti.

Pulkkisen mukaan jokseenkin villiksi muotoutuvilla sisäilmasairaille suunnatuilla rakentamismarkkinoilla olisi hyvä saada koottua tietoa ja kokemuksia nykyistä koordinoidummin. Tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. Eri tahojen, siis rakentajien, tilaajien, terveydenhuollon ammattilaisten ja sisäilmasairaiden, pitäisi myös päästä vaihtamaan kokemuksia ja tietojaan nykyistä tehokkaammin.

– Tällä hetkellä tieto onnistuneista ja epäonnistuneista ratkaisuista ei tule kootuksi mihinkään. Olisi hyvä saada aihetta esimerkiksi tutkimuslaitosten toiminnan piiriin. Liikkeelle voisi lähteä määrittelyistä, eli siitä, että alalle luotaisiin yhteinen käsitteistö, sanoo Pulkkinen.

Homepakolaiset ry puhuu sisäilmasta sairastuneille soveltuvasta rakentamisesta ja sen kehittämisestä Tampereella Rakennusfysiikka 2017 -seminaarissa 25.10.2017. Seminaarijulkaisusta löytyvä Homepakolaiset ry:n kirjoitus ”Kohti sisäilmasairaille soveltuvaa rakentamista – kehitystyön lähtökohtia” on luettavissa täällä.

Artikkeli on julkaistu myös STT-infossa tiedotteena.