Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20

Homevaurioita tutkivien asiantuntijoiden on helppo uskoa homeiden negatiivisiin terveysvaikutuksiin. Viimeistään siinä vaiheessa kun vauriotutkija sairastuu astmaan, hän alkaa käyttää aktiivisesti erilaisia suojavälineitä. Itsekin tyhmyyksissäni käytin hajuaistiani monta vuotta jäljittäessäni homevaurioituneita materiaaleja taloista. En vieläkään tiedä mitkä mikrobit minulle aiheuttavat terveyshaittoja, mutta joissain taloissa niitä tulee. Minä havaitsen varmimmin hometalon siitä, että kasvoja alkaa kirvelemään hetken oleilun jälkeen ja seuraavaksi nenä menee tukkoon. Yksi omituisimmista, mutta onneksi vähän harvinaisempi ilmiö, on voimien totaalinen katoaminen parin tunnin työskentelyn jälkeen. Vaikka kuinka on käynyt syömässä ennen kohteeseen menoa ja vetää energiapatukkaa naamariin, niin voimat katoavat kropasta. Totaalinen väsymystila. Joskus kotimatkalla on täytynyt pysähtyä nukkumaan tienposkeen, kun ei ole jaksanut ajaa autoa! Onneksi kuitenkin havahduin ajoissa suojavälineiden käyttöön ja olen selvinnyt pahemmilta sairauksilta. Näin ei asia ikävä kyllä ole kaikkien kollegoideni kohdalla, vaan osa on saanut elinikäisen astman, nuhan tai muun sairauden.

Juhani Pirinen
Juhani Pirinen, TkT
Ohjelmapäällikkö
Kosteus- ja hometalkoot



Aloitin luokanopettajan työt pääkaupunkiseudulla 2000-luvun alussa. Olin perusterve nuori nainen ja onneni kukkuloilla saadessani pian kaupungin viran. Tätä onnea ei kestänyt kauan, sillä työssäoloon yhdistyvä oireilu alkoi. Kesälomat olin terve, mutta lukuvuoden alkaessa alkoi myös sairastelu, joka paheni pikku hiljaa. Jatkuva kuumeilu ja kymmenet muut oireet veivät minut niin huonoon kuntoon, että työterveyslääkäri määräsi minut sairauslomalle ja työpaikan vaihtoon. Alkoi jatkuva koulunvaihtokierre, joka on kohdallani jatkunut jo vuosia. Tarpeeksi terveellistä koulua ei ole löytynyt, ja terveys on heikentynyt koulu koululta ja vuosi vuodelta. En voi ymmärtää miksi sopivaa työpaikkaa etsivän täytyy testata rakennusten kuntoa omalla kehollaan ennen kuin tilat on tutkittu käytössä olevilla tutkimusmenetelmillä ja homekoirien avulla. Kymmenissä rakennuksissa oleskelu "testimielessä" voi olla pahasti sairastuneelle hengenvaarallista, mutta tämä on kuitenkin ollut käytäntö minun ja monen muun sairastuneen koulutyöntekijän kohdalla.

Haluaisin tehdä työtä, mutta terveellisiä työoloja ei löydy, eikä mikään taho ota vastuuta sairastuneen toimeentulosta. Tajusin liian myöhään, että olen yhteiskunnalle arvokas vain terveenä. Toivon, että muut oireilijat tunnistavat riskin ajoissa ja vaihtavat työpaikkaa ja tarvittaessa kaupunkia, ennen kuin on liian myöhäistä.

38-vuotias luokanopettaja, Uusimaa



Altistuin homeille kerrostaloasunnossa 1990-luvulla. Siitä lähtien ovat yliherkkyysoireeni edenneet, aluksi pikkuhiljaa ja nyt kiihtyvällä vauhdilla. Olen jo aika vaikeasti sairas. Nyt 15 kuukauden aikana olen joutunut muuttamaan 7 kertaa. Oireita ovat mm. paheneva pänsärky ja pahoinvointi, kun oleskelen altistavassa tilassa. Myös hengenahdistusta on ollut ja toisinaan kurkussa tuntuu tukahduttavalta. Kahtena viimeisenä kesänä ja syksynä olen nukkunut parvekkeella makuupussissa. Talvella ovat ikkunat aina auki, myös kovilla pakkasilla. Parhaillaan suunnittelen lähtöä etelän maihin talvikuukausiksi, jotta voisin nukkua siellä parvekkeella. Olen sairastunut homeiden toksiinien aiheuttamaan kemikaaliyliherkkyyteen. Oireet ilmenevät myös tuoksuyliherkkyytenä. Saan oireita tuoreista lastulevyistä, muovimatoista, hajusteista ja luonnollisesti myös homeista. Sairaus on romahduttanut koko sosiaalisen elämäni.

Sairas mies



Missään tilastoissa ei ole minunkaan kärsimykseni, vaikka koko elämä on mennyt uusiksi ja olen vaikeasti vammautunut tämän sairauden vuoksi. Sisäilmaongelmat (koti, työpaikka & koulu) lopulta sairastuttivat minut niin pahoin, että jouduin lopettamaan työni ja asuminen ilman jatkuvaa vakavaa sairastelua ei onnistu lukuisista muutoista huolimatta. Koetan nukkua ulkona niin paljon kuin mahdollista. En ole löytänyt pysyvää kotia, sillä oireilen kaikkialla. Tämä sairaus rajoittaa elämää valtavasti, tai itse asiassa tuhoaa suurimman osan normaalista elämästä. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole saanut mitään apua miltään taholta, esim. taloudellista tai lääketieteellistä apua tai apua asumisjärjestelyiden kanssa.

Minä olin ennen aivan terve. Asunnostani löytyi mm. sädesientä ja märän betonin ilmaan höyrystämiä liimoja. Joudun nyt maksamaan sairasloma-ajan palkat takaisin työnantajalle, sillä KELA ei korvaa niitä vedoten siihen, että minulla ei ole varsinaista sairautta ja että oireet ovat epämääräisiä. Niin ovatkin, oireet ovat epämääräisiä, moninaisia, ja vammauttavia. Pahan altistuksen jälkeen saatan oksentaa, olla korkeassa kuumeessa ja niin kovissa nivelkivuissa, että kävely on vaikeaa. Mikä tämä on, jos ei sairaus?

Silti Suomessa 2011 olen virallisesti terve, ja ongelma on enintään korvieni välissä.

Nainen 33v.



Homekoulussa viisi vuotta. Työpäivieni aikana aloin kiinnittää huomioita jatkuvaan haukotteluun ja voimakkaaseen väsymykseen. Työmatkani 15 km kuljin autolla ja joka päivä kiitin luojaani, etten ollut nukahtanut rattiin tai ajanut kolaria. Iltapäivällä työpäivän päättyessä otsan ja kasvojen alueen särky oli jo alkanut ja levisi iltaan mennessä koko päähään. Särky ja voimakas uupumus kuljetti minut usein sohvan pohjalle. Sekavana ja tokkuraisena, huimausta lukuunottamatta piti myös valmistella seuraavan päivän työt. Viikonloput kuluivat itseäni elvyttäessä, maanantaina jälleen uusi annos hometta.
Lisäksi sitkeät ihottumat vaivasivat ja olivat tehdä minut hulluksi. Silmät kirvelivät, vuotivat ja punoittivat. Työpaikkalääkärissä käydessäni vastaus vaivoihin oli, että "näihin vaivoihin muuta keinoa ei ole kuin osiottaa sinulle ulko-ovea". Ikävää tässä oli myös se, että asiasta oli vaikea puhua muille. Oireet ovat välillä sellaisia, että alkoi jo epäillä omaa mielenterveyttäänkin. Kärsin ja olin hiljaa. Onneksi pääsin pois, muttä jälkensä jätti kuitenkin.

Koulussa Uusimaalla



Sairastuin teini-ikäisenä 60-luvun valesokkelirivarissa. Sain mm. toistuvia poskiontelon tulehduksia ja päänsärkyä. Asunnosta löytyi mm. sädesientä ja aspergillus-hometta. Uudessa talossa asuminen auttoi, kunnes erehdyin muuttamaan vanhaan. Tästä lähti muuttokierre, joka on jatkunut nyt yli 4 vuotta. Uudetkin talot vaikuttavat nykyään huonoilta, ilmeisesti koska ne rakennetaan niin nopeasti, että betoni jää märäksi pintojen alla. Silmä-, nenä-, kurkku- ja päänsärkyoireita sekä kuivia limakalvoja on vähitellen seurannut ajoittainen painon tunne keuhkoissa. Mies väsyi oireiluun. No, lapsia en ehkä uskalla tähän homekoulujen luvattuun maahan hankkia. Toivon, että säilytän työkykyni työpaikan muuttaessa eri rakennukseen ja löydän asunnon, jossa en pahasti oireilisi.

Olen pohtinut, liittyvätkö gynekologiset autoimmuunisairauteni myös siihen, että asuin jo 7-18-vuotiaana hometalossa. Limakalvo-ongelmien lisäksi minulla on diagnosoitu vulvodynia ja endometrioosi: molemmat vaivoja, joiden syytä tai parantamiskeinoa ei lääketieteessä tiedetä.

Nainen 30v.



Pari vuotta juoksin useilla eri lääkäreillä, mutta he eivät tienneet alkuunkaan, mikä on homman nimi. Kaikki vain kehottivat olemaan välittämättä koko oireiluista ja kertoivat, ettei siitä voinut olla haittaa. Todellisuudessa kohdalleni oli osunut peräkkäin pari sisäilmaongelmaista asuntoa. Sen seurauksena menetin niin terveyden, työuran, kodin kuin toimeentulonkin. Herkistyin niin pahasti, etten ole enää onnistunut edes asuntoa löytämään, jonka sisäilmaa sietäisin. Siksi olen joutunut olemaan viimeisen vuoden kodittomana. Kaikki viranomaistahot olen kiertänyt läpi yrittäessäni saada apua, mutta tilanteeni ei millekään viranomaiselle tässä maassa kuulu.

Tämä asia on Suomessa tabu ja sisäilmasairastuneet ovat modernin ajan leprasairaita. Meidät halutaan vain pois silmistä, eikä kukaan halua meidän olemassaolosta kuulla. Ja todellisuus on se, että sisäilmasairastuminen on tie rikkauksista ryysyihin. Itse menetin koko elämäni, rysähdin yhteiskunnan menestyneimmästä osasta kodittomaksi. Yhteiskuntakin menetti korkeasti koulutetun veronmaksajan lähes 30 vuoden työpanoksen. Miksi terveysviranomaiset, joiden tehtävänä pitäisi olla kansalaisten terveydestä huolehtiminen, vain ummistavat silmänsä koko ongelmalta?

Kysyy mies vailla tulevaisuutta



Tuolloin vielä kolmihenkinen perheemme muutti 80 -luvun taloon, jossa sairastuimme yhdessä yössä; kuumeilua, flunssaa, ihon kuoriutumista, voimakasta hengenahdistusta. Meillä kellään ei ollut koskaan aiemmin ollut mitään vastaavaa. Muutimme evakkoon ja meidän oli hävitettävä suuri osa irtaimistostamme. Muutamaa kuukautta myöhemmin muutimme kahteen kertaan kuntotarkastettuun uuteen asuntoomme. Toisen lapsen syntymän jälkeen laitoimme patterit päälle ja sitten alkoivat nivelkivut, päänsäryt, erilaiset keskushermostolliset ja kognitiiviset oireet. Voimakas uupumus oli jatkuva seuralainen.

Noin vuoden asumisen jälkeen muutimme jälleen evakkoon, maksoimme kahta asuntoa ja saimme onneksi lopulta kaupanpurun. Vaikka voimmekin nyt huomattavasti paremmin, niin silti perheemme oireilee jonkin verran lähes kaikissa sisätiloissa. Lamaannuttava uupumus on yleisin oire, jäsenet ovat raskaat, kaikki suoriutuminen vaatii ponnistuksia. Täysin puhdasta kotia emme ole nykyisestä asuntokannasta löytäneet, mutta onneksi vakavammat oireet tulevat takaisin vain harvoissa paikoissa. Uuteen taloon muuttaminen on huono neuvo; nykymenetelmillä rakennetut uudet talot ovat meille täysin sopimattomia. Lasteni tulevaisuus mietityttää, kuinka he pystyvät käymään koulunsa, opiskelemaan ja harrastamaan.

kun koko perhe sairastuu



Sairaassa työpaikkarakennuksessa useita vuosia jatkunut oireilu sairastutti minut hyvin vakavasti ja mahdollisesti pysyvästi enkä pystynyt enää edes asumaan asunnossani vaan jouduin muuttokierteeseen. Nykyisin tärkeintä elämässä on löytää asunto ja paikkoja, joissa on hyvä hengittää, koska ainoa lääke tähän sairauteen on välttää tiloja, joissa oireilee. Sisäilman myrkyt veivät lähes kaiken mitä minulla oli. Meni mahdollisuus tehdä töitä (ellei löydy puhdasta työtilaa) ja koko irtaimisto (huonekalut, nuotit, instrumentit, työkalut, materiaalit, muistot, vaatteet jne.). Harrastusmahdollisuudet väheni/katosi sisätiloissa (kuntosalit, kirjastot, teatterit jne. homeessa, uimahalleissa klooria...) ja myös ulkona, koska kosteat metsät ja rannat aiheuttaa myös oireilua.

Sosiaalinen elämä kärsii kun ei voi kyläillä eikä kutsua vieraita; oireet kun voi tulla siitäkin, että jollain on hajuvettä, asuu sairaassa rakennuksessa tai pessyt vaatteensa hajusteellisilla pesuaineilla. Viherpeukalolle on tuskaisaa, kun ei voi enää pitää kotona viherkasveja tai tuoda kukkia sisälle, koska oireilen niistäkin. Home- ja kosteusvauriot laukaisi minussa monikemikaaliherkkyyden joka tekee sen, että elimistöni reagoi tuhat kertaa herkemmin kemiallisiin yhdisteiisiin, tuoksuihin ja myrkkyihin verrattuna terveeseen ihmiseen. Tämä vamma rajoittaa elämää todella paljon ja tekee elämästä epäinhimillisen taistelun tavoitteena löytää paikkoja, missä olisi hyvä hengittää.

Hyvä hengittää, nainen 40+



IM MEMORIAM

Terveyteni oli minulle kultaakin kalliimpi.
Vain terveenä jaksoin tehdä työtäni antaumuksella,
paapoa perhettäni ja osallistua taloustalkoisiin.

Menetin terveyteni rakennuksessa,
jota työpaikaksi kutsutaan,
hengittämällä sen arveluttavaa sisäilmaa keuhkoihini.
Ei siellä välitetty työntekijöiden oireilusta,
ei silloin eikä nytkään,
uudet sairastuneet kolkuttelevat lääkärien oville.

Hukkaan valuivat ne koulutukseeni käytetyt
valtion varat ja otetut opintolainat.

Olinkin kallis menoerä tälle yhteiskunnalle.
Ja minkä vuoksi?
Siksi, että työsuojelupiiri ei valvonut ja
työnantaja ei noudattanut työturvallisuuslakia.

Meillä on turhaan hyvä työturvallisuuslaki.
Turhaan meillä on myös toimimaton työterveyshuolto.

Menetinkö terveyteni turhaan?
Menetin!


1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun