Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Sairastuimme mieheni kanssa täydellisen kauniisti mutta puutteellisesti remontoidussa asunnossa. Hometta ei voinut nähdä; se oli rakenteissa. Muutimme pois, valitettavasti vielä pahemmin homeiseen asuntoon, jossa pystyimme viettämään kolme vuorokautta oireidemme mennessä sietämättömiksi. Silmät tulipunaiset, vaikeita päänsärkyjä, valohäiriöitä silmissä, kipua keuhkoissa, rytmihäiriöitä ja ripulia.

Minulla todettiin alkanut endometrioosi. Yli vuoden ajan minulla oli ollut myös selittämättömäksi jäänyttä suhinaa korvassa sekä kohonnut verenpaine.

Puhdasta kotia oli helppo ja vaikea etsiä. Hajuaistin terästyttyä eläimelliseksi haistoi vaikka mitä. Osassa asunnoista pelkkä vierailu laukaisi vaikean oireilun. Yksi hyvä asunto löytyi muutaman kymmenen niitä katsottuamme. Saimme sen, ja paranimme nopeasti tosi paljon. Minulla korvasuhina loppui viikossa, verenpaine laski, ja viiden kuukauden kuluttua endometrioosista ei ollut jälkeäkään.

Kummallakin meistä silmät ovat jääneet hyvin herkiksi homeille; matkailussa on haasteensa. Minulla myös vatsa menee helposti sekaisin homeisissa tiloissa, ja rytmihäiriöt muistuttavat itsestään. Pystymme kuitenkin asioimaan jokseenkin kaikkialla. Molemmat tekevät ison osan töistä kotona, ja se on ollut pelastus.

Menetimme katastrofissa melkein kaiken omaisuutemme; se oli laitettava pois, sillä siitä sai oireita. Uudet huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tekstiilit, harrastusvälineet... Hätämajoituksineen ja kaksine muuttoineen menetimme useita kymmeniä tuhansia. Lisäksi uutta tavaraa on vaikeaa hankkia, sillä kemikaalien vuoksi moni hankinta kuitenkin osoittautuu poispantavaksi.

Tulevaisuus pelottaa. Työkuvioiden vuoksi tiedossa lienee muutto muualle, ja pelkkä ajatus on kauhea. Miten ihmeessä löytää asunto, jossa voi olla sairastamatta? Pelkään todellista homepakolaisuutta; sitä, että muuttaa muuttamisen jälkeen voimatta koskaan jäädä minnekään.

Rakennusprojekti siintelee unelmana mielessä, mutta sekin vaikuttaa lähinnä epätoivoiselta tässä modernissa maailmassa.

Ai niin, lääkärit osasivat sanoa homeista sen, että ne saattavat aiheuttaa allergiaa ja hankalia hengitystieoireita. Meidät on testattu, emmekä ole allergisia homeille. Myrkytykseltä se tuntuikin.

Toistaiseksi turvassa, nainen 37, Sveitsi



Kertomus ympäristökeskuksen toiminnasta:

Muutama vuosi sitten ostin uuden asunnon. Ilmanvaihdossa ja ilmastoinnissa alusta asti ongelmia. Huono, tunkkainen ilma, tupakanhaju pääsee rakenteista läpi, oireilu sama kuin kosteusvaurioisessa asunnossa.

Silmien turvotus, kasvojen turvotus, yskä, kaulan turvotus, liman kertyminen poskionteloihin, nenäverenvuodot, lihakset kipeänä. Asunnossa oireilee lapseni ja ystäväni.

Ympäristökeskus käy asunnossa useamman kerran. Joka kerta väittävät asioitten olevan ok, vaikka toteavat tuloilmaventtiilissä rakennuspölyä ja jotain tahmeaa kuten yksi paikalla ilmoitti.

Asunnon vaadittavat tulo- ja poistoilma-arvot raportoitu ja YMK niistä tietoinen, mutta joka mittauksessa mitattu 30 % alemmat. Paikalla ollut todistajia, jotka oireilevat asunnossa. Jatkan sinnikkäästi ympäristökeskuksen kanssa asiointia ja minut laitettaan pitämään hajupäiväkirjaa missä ilmoitan minuuttien tarkkuudella mikä asunnossa haisee ja milloin, mitkä ovat oireeni jne. Hajupäiväkirjaa kuuliaisesti pidettyäni ympäristökeskus ei reagoi hajupäiväkirjaan mitenkään, ei oireisiin (mitkä olen voinut myös valokuvilla osoittaa) vaan ohittaa koko asian. Otan jatkuvasti yhteyttä asiassa ympäristökeskukseen ja vaadin että asuntoni ilma pitää tutkia ja ilmanvaihdon voimakkuus pitää säätää asunnon vaaditulle tasolle. Joka kerta kun asuntoon tullaan mittaamaan, arvot ovat alemmat kuin vaaditut arvot. Mutta aina YMK ilmoittaa, että on ok. Vaadin, että terveystarkastaja vaihdetaan. Asuntoa tulee tutkimaan 2 muuta ymk:sta. Toteavat tupakan pääsevän asuntooni. Ilmoittavat, että se on terveyshaitta ja suosittelevat, että tuloilmaventtiilit puhdistetaan ja että mahdolliset rakennevuodot tutkitaan, jotta asuntoon ei pääse tupakan savua.

Asunnossa seinän välissä todettiin vesivuoto. Asuntoon tuli ymk:n johtava ympäristötarkastaja toisen ympäristökeskuksen tarkastajan kanssa ja mittasivat kosteutta 92 % seinässä. Raportissa totesi, ettei mitään ongelmaa kaikki arvot ok ja ilmanvaihto kunnossa. Oireiluni jatkuu edelleen.

Lapseni sai yhden yön jälkeen asunnossani vietettyään seuraavat oireet: nenä tukossa, pää kipeä, yskä ja kaula tukossa. Hän sanoi, että tässä asunnossa on todella jotain vialla.

Vaadin ymk:lta, että asia on hoidettava. Miksi tuloilmaventtilejä ei velvoiteta puhdistettaviksi tai seinän välissä olevaa vesivuotoa korjattavaksi. Ymk ilmoittaa vaan, että he katsovat, että asia on heidän puoleltaan päätöksessä.

Oireet jatkuvat.

Talon ilmanvaihdossa on paljon ongelmia. Joillakin vetää ja jotkut eivät saa ilmaa tai kuuma tai muuten huono ilma. Ratkaisu! Ilmanvaihdon voimakkuutta lasketaan 30 %! Eli vieläkin alemmaksi vaikka jo nyt alle vaadittujen arvojen. Vaadin Ymk:ta tulemaan asuntoon. Vain toisen tuloilman arvot mitataan ja yhden poistoilman arvot ovat ainoastaan 2 l/s. Todettiin myös, että ilmanvaihto yöllä n. 30 % alempi. Ymk tarkastaja kirjoitti mittaustuloksia ja peitteli niitä. Vetäsin muistiinpanot esille ja kuvasin jokaikisen, mistä selvisi myös se, että yksi poistoilmaventtiili toimi täydellisen alhaisilla arvoilla. Ymk tarkastaja yrittää piilotella muistiinpanojaan, etten kuvaisi niitä ja sanoo, että asiasta tulee raportti. Sanoin,että jostain kumman syystä en luota enää ymk:n viranomaisiin, joten nauhoitan koko käyntinne ja otan jokaikisestä muistiinpanostanne kuvan. Ymk tarkastaja alkaa hermostua, mutta edelleen yrittää piilotella muistiinpanoja. Hankin asuntoon ilmanpuhdistajan koska oirehdin niin voimakkaasti. Ilmanpuhdistin päällä lähes 24 h/vrk. Ainoastaan, kun olen poissa saatan sulkea laitteen tai jätän sen pienimmälle teholle poissa ollessani. 1 kk:n kuluttua kysyn, missä raportti asunnon ilmanvaihdon tarkastuksesta viipyy. Olen lähettänyt kuvat myös ilmanpuhdistimesta, missä näkyy punaisella valolla kun laite aistii epäpuhtauksia. Valo on punaisella lähes koko ajan.

Raportissa ymk kirjoittaa: Asunnon ilma ja ilmanvaihto kunnossa.

Terveys vain itselle tärkeä, viranomaisille ei, nainen 40 v.



Olemme 30 -vuotias pariskunta. Asuimme vuokralla kiinteistössä, jossa oli tapahtunut vesivahinko. Asia salattiin meiltä aluksi. Kun pitkän sairastelun jälkeen hoksasimme kysyä asiasta, tämä myönnettiin, mutta korjaustoimiin ei haluttu ryhtyä. Otimme yhteyttä ympäristöviranomaisiin. He tekivät mittaukset huoneilmasta ja velvoittivat asianomaiset korjauksiin. Korjaukset tehtiin kuitenkin vain välttävästi -ja vastoin säädöksiä. Homeista ainesta mm. imettiin asunnon lattiaan tehdystä aukosta täysin suojaamattomasti. Myöhemmin saimme kuulla ympäristöviranomaiselta, että asunnossa ei missään nimessä olisi saanua asua korjausten aikana. Altistuimme korjausten aikana siis vielä pahemmin homeelle. Tästä on seurannut kohta kymmenen vuoden sairastelu monine oireineen ja yliherkkyyksineen. Meille molemmille, aiemmin terveille nuorille aikuisille on myös kehittynyt krooniset autoimmuniteettisairaudet. Vetoaisinkin nyt kaikkiin VUOKRANANTAJIIN, KIINTEISTÖNOMISTAJIIN ym:

Jos asunnossanne asuvat ihmiset oirehtivat ja kertovat siitä teille, ottakaa se vakavasti. Harva meistä laittaisi myrkkyä lähimmäisen ruokaan ja voisi elää sen kanssa puhtaalla omallatunnolla. Homealtistuksen seuraukset ovat todella vakavia. Home sairastuttaa ihmisen rankasti ja peruuttamattomasti.

Lopuksi haluaisin kertoa asioista, jotka ovat auttaneet meitä oireidemme kanssa. Avantouinti on hyvää lääkettä särkyihin ym. Liikunta ylipäätään helpottaa oloa. Sitä kannattaa harrastaa, vaikka tuntisi itsensä kipeäksi. Venyttely, jooga, pilates, uinti ym. lempeä liikunta toimivat silloinkin, kun tuntuisi olevan voimia vain makaamiseen. Nenähuuhtelukannu (saa esim. apteekeista) puhdistaa limakalvoja ja helpottaa oloa; kannattaa käyttää aamuin illoin. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat auttavat jaksamaan: riittävästi unta, kasvispainotteista, monipuolista ruokaa ilman lisäaineita. Sokeri jayltiöpäisten hiilihydraattien, sekä transrasvojen välttäminen auttaa asiaan. Vihreä tee helpottaa nuutunutta oloa. Piikkimatto lievittää särkyjä ja rentouttaa kehoa sekä mieltä kokonaisvaltaisesti. Pienet torkut (2-20min ) auttavat jaksamaan. Lyhytkin uni auttaa kehoa&mieltä palautumaan uskomattoman paljon. Kannattaa malttaa lepäillä ja puuhailla pienissä erissä, oman jaksamisen mukaan mieluummin kuin väkisin uuvuttaa itseään. Huolista, kivuista, sumuisesta päästä jne. huolimatta ei kannata eristäytyä itsekseen. Harrastuksista, ystävistä ym. kannattaa pitää kiinni&asioista puhua.

Tehdään homeasiat julkisiksi, nainen 31 v



Olemme asuneet mieheni kanssa neljä vuotta opiskelija-asunnossa. Näistä neljästä vuodesta viimeiset kaksi on ollut minulle yhtä sairastelua. Olen jatkuvasti yskäinen ja nuhainen. Väsymys vaivaa alati, ja kuumeilen muutaman kuukauden välein. Astma ja allergiat testattiin eikä mitään löytynyt. Olen sairastanut poskiontelontulehduksen, ja viimeisimpänä ovat tulleet nivelsäryt. Oireeni hellittävät aina kun menen vanhempieni luokse kyläilemään.

Asunnossamme on outo ominaishaju, ei se tyypillinen perunakellarin aromi, vaan toisenlainen vahva ja tunkkainen. Lisäksi ilma vaihtuu huonosti ja kylppäri tuntuu aina kostealta. Meillä ei ole varaa etsiä yksityisiltä markkinoilta tervettä vuokra-asuntoa, eikä opiskelija-asuntofirma anna meidän vaihtaa toiseen asuntoon, koska meillä ei ole näyttöä nykyisen asuntomme terveyshaitoista. Kuten eräs minua hoitanut lääkärikin totesi: "sisäilmaongelmia on niin vaikea todentaa".

Toivon sydämestäni, että syksyllä valmistuva mieheni saisi töitä, jotta pääsisimme pois tästä loukosta. En jaksa olla jatkuvasti sairaana.

Salla, nainen 24v



En löydä enää mitenkään kotia joka sopisi minulle. Olen altistunut homeelle, ehkä stachybotrykselle ja sädesienelle. En pysty olemaan enää missään ilman vakavia oireita. Asun ulkona ja koska minulle on puhjennut myös voimakas kemikaaliyliherkkyys, en löydä enää edes sopivaa telttaa käyttööni. Olen koittanut asua autossakin, mutta tulin sielläkin kipeäksi. Saan pahoja oireita nyt jo myös ulkoilman homeista, esim. lihasnykinöitä, kipuja ja vatsakramppeja. Hakiessani apua tilanteeseeni lääkäriltä, minut suljettiin psykiatriselle osastolle.

nimimerkki puhki, mies 33v, Itä-Suomi



Sairastuin työpaikkani kosteusvaurioiden takia kemikaaliyliherkkyyteen. Taloustilanteeni vuoksi jouduin työskentelemään oireissa viikkoja kunnes löysin uuden työn, sillä sairaudesta ei saanut sairauslomaa. Tuona aikana sairaus kroonistui, ja oireet muuttuivat invalidisoiviksi. Lisäksi aloin oireilla monelle eri aineelle, esim. hajusteille. Sain tuskallisia ja vaikeita oireita, mm. päänsärkyä, voimakasta huimausta, hengenahdistusta ja tajuttomuuskohtauksia busseissa, kaupoissa tai virastoissa.

Olen nyt ollut 10 vuotta kemikaaliyliherkkyyden invalidisoimana. Tuohon aikaan on sisältänyt kemikaaliyliherkkyydestä johtuvaa työttömyyttä, kodittomuutta ja pahaa velkaantumista. Olen joutunut asumaan erossa perheestäni vuosia. Lähes kolme vuotta olin asunnoton, sillä en löytänyt asuntoa, jossa en saisi sietämättömiä oireita. Yövyin lähinnä parvekkeilla. Hankin lapsilleni pysyvän asunnon, jotta koulussa käynti onnistuisi. He yöpyivät siellä kahdestaan, sillä olin yksinhuoltaja.

Töissä ajauduin ensin etätöihin. Sitten taloyhtiö teki rutiini remontin asuintaloni kaikissa kylpyhuoneissa. Sen jälkeen en enää kestänyt kotini sisäilmaa. Kodittomana yritin tehdä etätöitä kirjastoissa, mutta sain oireita asiakkaiden hajusteita ja jouduin poistumaan. Lopulta jäin työttömäksi.

Minulla oli välillä kolmekin asuntoa kokeilussa ja lisäksi lapsille pysyvä asunto. Jokaisesta asunnosta pyörivät laskut. En pystynyt saneeraamaan asunnoista sisäilmaltaan minulle siedettäviä, vaan jouduin hankkimaan uusia ja uusia asuntoja. Tilanne oli toivoton. Hain leipää leipäjonosta ja lainasin rahaa kaikilta mahdollisilta tahoilta.

Lopulta löysin pienen asunnon, jossa saatoin nukkua sisällä, kun ikkuna on raollaan. Lapseni olivat varttuneet. Asustan nyt yksin kopperoni lattialla. En kestä enää uusien huonekalujen päästöjä, joten minulla on vain patja lattialla.

Kaaduin pari vuotta sitten pahasti, jonka seurauksena vammauduin ja sain pienen työkyvyttömyyseläkkeen. Maksan siitä lopun ikääni velkoja, jotka kemikaaliyliherkkyys minulle toi. Olen täysin syrjäytynyt. Olen yleensä aina yksin, sillä en kestä ihmisten tuoksuja. On enää yksi ruokakauppa, jonka sisäilmaa kestän lyhyen aikaa.

Olen yhä syvästi järkyttynyt siitä, että työpaikan sairaasta sisäilmasta voi vammautua näin pahasti ja lopullisesti ilman, että yhteiskunta puuttuu asiaan ja auttaa sairastunutta mitenkään.

Tuhottu elämä, nainen 50v



Altistuin homeelle usean vuoden ajan, vähitellen oireeni menivät niin pahaksi että osasimme epäillä hometta ja kyllä sitä löytykin sitten tutkittaessa. Perheestäni vain minä sain vakavia oireita, niin vakavia, että korjaus ei enää auttanut asiaa, vaan minun oli pakko muuttaa pois. Tuntuu siltä kuin saisin lähes kaikissa sisätiloissa nykyään oireita. Elämä on täysin hajalla tällä hetkellä, koska saan oireita työpaikalla, (joudun ilman apua lopettamaan työni), enkä pysty asumaan missään perheeni kanssa. Olemme yrittäneet löytää asuntoa missä en saisi oireita, emme vielä ole onnistuneet. Minulla on pieni tytär, jota haluaisin hoitaa!

Mistä löytää sellainen asunto, joka on hyvä ja kuitenkin edullinen, koska emme ole rikkaita?

Olen kokeillut monia eri allergiallääkkeita. Niillä saa jotkut oireet kuriin, mutta sitten tulee uusia. Seuraavaksi on ehdotettu sydänlääkitystä, betasalpaajia, unilääkkeitä... Onko kukaan saanut apua jostain? Ulkona olen terve ja verikokeissa. Onko lisämunuaisten uupumisen hoito auttanut ketään?

Oikeasti tarvitsen apua!

Tarvitsen apua, nainen 40v, Varsinais-suomi



Minun hometarinani alkoi vuosia sitten. Olin eräässä yrityksessä töissä 20 vuotta ja kuvittelin työhöni tyytyväisenä meneväni kyseisestä paikasta onnellisena eläkkeelle. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olimme kantaneet vuosia ämpäreitä paikkoihin joista vesi tuli sisään rakennukseen norona. Emme asiaa sen enempää ajatelleet, ihmettelimme toki syytä moiseen. Sitten pikkuhiljaa alkoivat oireilut. Jokapäiväiset päänsäryt, huimauskohtaukset, nenästä vuotava kirkas neste. Kunnes neljä vuotta sitten oireet pahenivat. Alkoi nivelsäryt, äänen käheys, muistikatkokset, oksettava olo, valtava väsymys, kutiseva ihottuma ja muita oireita. Arvelin kaiken tämän olevan seuraus työpaikan ilmanlaadusta sillä kotona ja muualla olin täysin oireeton. Ąäni palasi aina työpaikalta pois tultuani. Otin asian puheeksi esimiehieni kanssa ja he nauraen sanoivat minulla olevan flunssan. Mentiin jopa niin pitkälle, että huhut puhuivat työuupumuksesta. Työterveyslääkärikäynnit olivat yhtä tuskaa sillä jonain päivänä hän uskoi minua ja toisena kyseenalaisti kaiken. Toki hän sanoi, ettei psyykeessäni ollut mitään vikaa kun kerroin homesairaiden luokittelusta psyykkisesti sairaiksi. Pitkän sairasloman jälkeen ja useiden lääkärilläkäyntien, työpaikkapalavereiden jälkeen minulle annettin potkut. Tässä vaiheessa oli toki tehty työpaikalla erinäisiä mittauksia ja varastopunkki-imurointia. Näitä mittaustuloksia ei kuitenkaan koskaan näytetty ja varastopunkkitestauksen pilasi työpaikalla tehty suurimurointi juuri ennen testausta. Minulla todettiinkin allergia kolmelle varastopunkille. Ja me sairastuneethan tiedämme, että varastopukit elävät homeista, syövät sitä. Vuosi minun jälkeeni joutui viisi muuta lopettamaan sairastuttuaan. Ja viime syksynä tunnusti työnantaja vihdoin työpaikalla olleen homeita, sieniä... Toki aina puhutaan viitearvoista ja turvallisuusrajoista. Meille jo sarastuneille ei ole mitään rajoja, sillä ainakin minä reagoin pieneenkin määrään hometta. Nyt näin syksyllä taas koetellaan jaksamista sillä ulkona on paljon homeita. Elämä on hyvinkin rajoittunutta kun ei voi mennä minne vaan ja jos kerran joutuu vahingossa tilaan jossa on hometta niin ääni menee samantien ja alkaa pahimmassa tapauksessa neurologiset oireet eli tärinä ja voimattomuus. Pahimmassa tapauksessa minut joudutaan kantamaan ulos, vaatteet joutuvat piimäpesuun ja kerran on jopa auto jouduttu desinfioimaan. Onneksi minulla on ymmärtäväinen perhe ja puhdas koti, näin ei ole kaikilla. Voimia kaikille ja haleja. Meitä on monta ymmärtäjää <3

P-M, nainen 48, Porvoo



Ensin sairastui koira. "Allerginen reaktio", totesi patologi kudosnäytteestä. Mutta mille? Seuraavaksi sairastuin minä. Jatkuvia ylähengitystietulehduksia ja yskää. Lapsetkin sairastivat. Jaksottaista kuumeilua, korvatulehduksia ja muita infektioita. Mies valitti, että kotona pää tuntuu sumealta ja eikä pysty keskittymään mihinkään. Karmea totuus paljastui kun lääkäri osasi epäillä kodin sisäilmaa oireittemme aiheuttajaksi.

Tutkimukset alkoivat. Kävi homekoiraa, insinööriä, näytteenottajaa. Löytyihän sitä vikaakin, kemikaaleja ja hometta. Muutimme epätietoisina pois. Miten koti voi yhtäkkiä muuttua näin epäterveelliseksi paikaksi?

Kotimme paljastui korjauskelvottomaksi. Talot tehdään yleensä kestämään ainakin 50 vuotta. Miten oli mahdollista että meidän oli pilalla 7 vuoden asumisen jälkeen?

Alkoi toisen vähemmän kosteusvaurioituneen talon saneeraus. Loppujen lopuksi kaikki muu vaihdettiin paitsi katto ja osa runkoa. Puhdasta väistötilaa ei löytynyt, joten valitsimme vähiten huonon. Koko pitkän vuoden, jonka remontti kesti, yritimme tulla toimeen väistötiloissa. Ikkunat auki asuen ja mahdollisimman vähän kotona oleskellen. Se oli virhe. Olisi pitänyt muuttaa, vaikka telttaan, koska homeisessa väistötilassa hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys alkoi antaa ensi oireitaan.

Talon valmistuttua olimme jo siinä tilanteessa, että perheemme oireili pienistäkin hajuste ja kemikaalimääristä.

Vanhemman pojan esikoulu alkoi. Oireilu koulussa muuttui sietämättömäksi. Henkeä ahdisti, pyörrytti ja oksetti. Todettin astma ja kemikaaliyliherkkyys. Lapsi jäi pois esikoulusta.

Saatiin lääkärintodistus jossa todetaan, että pojan opetus täytyy hoitaa ilman lisäaltistamista tuoksuille ja kemikaaleille. Muut lapset ovat käyneet koulua nyt viikon. Kaupunki edelleen miettii miten se järjestää lapsemme perusopetuksen. Lapsi kysyy päivittäin: Opinko koskaan samoja asioita kun muut?

Home ja kemikaalialtistus on romuttanut terveytemme pysyvästi. Vienyt meiltä kodin ja irtaimiston. Tehnyt meistä sosiaalisesti vammaisia pakottaen elämään eristäytynyttä elämää. Ainoa mitä voimme enää tehdä on hyväksyä tosiasiat ja yrittää elää niiden kanssa.

Usein havahdun miettimästä asioita. Millainen tulevaisuus on lapsillamme? Missä he käyvät koulunsa? Opiskelevat? Työskentelevät? Pystyvätko koskaan normaaliin elämään? Tämä painajainen seuraa aina mukana.

Laura, nainen 42, Jämsä



Ikävä esimerkki siitä, miten taloyhtöissä tehdään kosteus- ja homevaurioita pelkällä piittamattomalla asenteella:

http://asunto-vs2.blogspot.fi/2012/07/viisasteluita.html

Elina, nainen 36v, Helsinki



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun