Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Olen 19-vuotias naisen alku. Pienestä pitäen olen sairastellut lukemattomia korva- ja poskiontelutulehduksia. Nykyisin minulla on todettu pieni kuulonalenema toisessa korvassa, sekä pieni tinnitus, johtuen korvatulehduksesta. Äitini ihmetteli miksi olen koko ajan sairaana, hän itsekin oireili niiskuttelemalla ja silmien kirvelyllä. Kerrostalo oli vanha, rakennettu sodan aikana.

Kun pienenä osallistuin juoksukilpailuihin sain pitkäaikaisesta rasituksesta "rohinan", sillä nimellä pienenä valitin tunnetta äidille, tarkoitan sillä siis tunnetta kuinka suu kuivuu ja tuntuu että happea ei saa kunnolla otettua. Meillä oli kissa, joka haisteli paikkoja, lattioita kodissa. 14 vuotiaana kuukautiseni alkoivat, siitä lähtien minulla on ollut hormonaalisia ongelmia. Lihoin paljon, kyse ei ollut pelkästään aikuiseksi naiseksi kasvamisesta. Aknenkin "sairastin". Äitini itkee nykyisin kuinka ei ole tajunnut että jotain ongelmaa asunnossa oli. Asuimme talossa pitkään, muutimme sieltä vasta kun täytin 17. Seuraava kotimme oli rivitalo, rakennettu 80-luvulla. Siinä asunnossa aloimme kummatkin sairastella todella. Minä aloin lyyhistyä, (kutsun omaa olotilani huononemista sillä sanalla) talvella 2011. Ensin alkoi suolisto-oireet, ummetus, vatsakivut, turvotukset. Tutkimuksissa, ultrassa ja verikokeissa kävin, ei mitään. Seuraavaksi alkoi sanoinkuvaamaton väsymys, lihominen, hiustenlähtö, aineenvaihdunta oli sekaisin, söin lihoin riippumatta söinkö vai en. Yritin etsiä apua eri ruokavalioista, ei keliakiaa, ei laktoosi-intoleranssia. Tuloksetta, huono olo vain paheni. Suoli ei toiminut yli viikkoon. Uloste oli sulamattoman näköistä. Pääsin tähystyksiin, mitään ei löytynyt, refluksitauti löytyi happomittauksessa. Sitten alkoi pahin vaihe, kiitän Jumalaa tänäkin päivänä että selvisin siitä. Jouduin olemaan poissa opinnoistani koko viime vuoden, en jaksanut. Nukuin 12-14h, herättyäni olin todella väsynyt, sydän löi yli 110. Jos nousin rappusia hengästyin ja tuntui että keuhkoihin ei saa vedettyä kunnolla ilmaa. Painotan että olen urheillut koko ikäni, huonosta kunnosta ei ollut kyse. Muutuin todella vihaiseksi ja agressiiviseksi.

Vietin kaikki päiväni minkä ajan vain jaksoin koneella etsimässä vastausta. Sain kilpirauhaslääkityksen, vaikka viitearvot olivat normaalit. Syön tällä hetkellä e-pillereitä hormonitoiminnan tasaamiseen. Sitten soitimme ympäristöterveystarkastajalle. Hän löysi hometta ja kosteusvaurioita ympäri alakertaa. Pahin homepaikka löytyi kissamme ruokakaapin alta. Loppuaikana kissamme ei syönyt enää kuivaraksujaan. Heräsimme todellisuuteen ja lähdimme pakoon, irtisanoimme asunnon heti. Hävitimme kaikki huonekalut, vaatteet ja muun irtaimiston. Äitini sattui sanomaan tarkastajalle, että muutimme 2010 kyseisestä osoitteesta tähän rivitaloon. Tarkastaja oli käynyt kyseissä kerrostalossa muuttomme jälkeen, ja hän oli löytänyt jokaisesta huoneesta hometta. Tällä hetkellä istun omassa uudessa huoneessani, kodissa ei ole melkein mitään huonekaluja, mitä nyt on saatu ostettua rahoilla.

Kävin lääkärissä puhumassa koko elämäni läpi sairauksineen, pääsin vasta-aine kokeisiin. Halusin kirjoittaa tänne purkaakseni tätä oloa. En usko että minua samanlaista on olemassa, joka on elänyt 15 vuotta hometaloissa, kehityksestä lähtien. Aineenvaihduntani ei toimi oikein, enkä usko että se palaa ikinä kunnolla ennalleen. Sitten olen miettinyt tietääkö kukaan, onko olemassa ketään homelääkäriä, vai millä nimellä kutsuisin, kuka tietäisi mitä nämä 15 vuoden homeet, toksiinit ja myrkyt ovat tehneet aivoilleni, kehitykselleni ja sisäelimilleni, minulla on niin paljon kysymistä ja mietittävää. Koulu alkaisi huomenna, olen todella stressaantunut tästä sairastelusta ja väsynyt. Olen miettinyt saisinko sairauslomaa ja jatkaisin opintojani myöhemmin, vasta nyt 15 vuotta asuttuani sairaassa ympäristössä elimistöni voisi levätä, tietäisikö kukaan teistä, millä tavalla saisin "puhdistautua, onko olemassa hoitoja yms.? Olisin tuhannesti kiitollinen jos kertoisitte jotain mistä voisi olla apua.

Hope93, nainen 19v, Kuopio



Muutama kuukausi homeitiöiden kyllästämässä työpaikassa riitti nostattamaan hankalan kasvoihottuman, joka lomien ja pitkien viikonvaihteiden aikana parani ja työviikon kuluessa palasi ja paheni. Hyväkuntoisesta ihosta tuli arvaamaton ja hankala, allergiattoman ihmisen elämään oli ilmaantunut ehdottomasti vältettävä asia: jouduin myrkyllistä sisäilmaa pakoon, sairaslomalle viikkokausiksi.

Altistumiseeni liittyy monta onnenkantamoista: Kukaan ei epäillyt oireitteni syytä. Esimieheni toimi vastuullisesti yhteistyössä rakennuksen ylläpitäjän, työterveyden ja henkilöstöhallinnon kanssa. Työpaikalla alkoi remontti: märkä seinä purettiin, rakennus tutkittiin juurta jaksain. Työterveyslääkäri ja ihotautilääkäri kirjoittivat hyviä rasvoja, ottivat vasta-aine- ja allergiatestit löytämättä mitään poikkeavaa. Tapaamistemme ja ottamani päivittäisen kasvokuvasarjan (50 kuvaa) perusteella sain ammattitautiepäilylähetteen Työterveyslaitokselle. Oireetkin paranivat, kun olin kotona. Kaikeksi onneksi pääsin etuajassa palaamaan entiseen työpaikkaani, josta olin lähtenyt työlomalle kokeilemaan siipiäni. Siivet eivät kestäneetkään hometta ;)

Tiedän olevani super-onnekas, mutta tosiasia on, että olen altistunut. Kaksi kertaa olen saanut työpaikan ulkopuolella hurjan, laajan ihotulehdusreaktion kasvojen tai kaulan alueelle kosteusvauriorakennuksesta. Vaikeinta minun on kuitenkin hyväksyä se, että vaikka minua hoitaneet lääkärit pitävät oireideni aiheuttajaa selvästi osoitettuna, Työterveyslaitos nostaa kädet pystyyn. Sillä ei ole menetelmää, jolla voitaisiin osoittaa sisäilman ja iho-oireiden yhteys, joten se ei ota minua tutkimuksiin lähetteestä ja vakuutusyhtiön maksusitoumuksesta huolimatta. TTL:n kieltäydyttyä myös vakuutusyhtiö teki kielteisen päätöksen ammattitautiasiassa. Jos muutoksenhakulautakunta on samalla kannalla, en tiedä mitä teen. Tässä vaiheessa ammattitautistatus ei tunnu elintärkeältä, kun on vakituinen työpaikka ja siellä ei isompia oireita tule. Luottamus ihon terveyteen on kuitenkin mennyt. Tuskin uskallan enää vapaaehtoisesti vaihtaa työpaikkaa; homekouluja on paljon ja oirekynnykseni matalalla.

46 vuotta elin illuusiossa, että voin tehdä mitä vain ja oleskella missä haluan. Sitten löytyi yksi, mikä on vahvempi, mille en voi mitään, mitä täytyi paeta ja loppuelämän pelätä.

Mamma, nainen 46v, Hämeenlinna



Monesti olen aikonut kirjoittaa kotisivuillenne kokemuksistani, mutta pääasiassa huonon terveyden takia se on jäänyt tekemättä. Toisaalta 10 vuoden kärsimykset on työläs kirjoittaa lyhyesti. Sivujenne ansiosta olen kuitenkin saanut kokonaiskuvan sairaudestani - kiitos siitä. Tässä lyhyesti kohtalostani ja kokemuksistani.

Olen 37-vuotias opettaja. Kahden homekoulun jälkeen menetin terveyteni tietyiltä osin kokonaan. Toisaalta hyvässä kunnossa ollessani pystyn juoksemaan pitkiä juoksulenkkejä hyvään aikaan, mutta oireilujen alkaessa liikkumisesta ei tule mitään. Samaa kaksijakoisuutta kuvaa myös se, että en ole vuosiin sairastanut flunssaa, mutta menen nopesti huonoon kuntoon esim. tankatessani autoa (bensiinihöyryt). Sivujenne ansiosta olenkin ymmärtänyt sairastavani homemyrkkyjen lisäksi monikemikaaliyliherkkyyttä. Todennäköisesti se on aiheuttanut myös sen, että en pysty asumaan nykyisessä kodissani, joka on 2003 rakennettu omakotitalo (rakennettu erittäin huolella uusista rakennusmateriaaleista).

Monikemikaliyliherkkyys selittää hyvin myös monet oireilut viimeisen 3 vuoden aikana; olen vältellyt täydellisesti muihin tiloihin menemistä, mutta silti oireilen. Onneksi olen löytänyt yhden rakennuksen, jossa (teltan lisäksi) voin elää oireettomana. Tälläkin hetkellä vietän aikaani vanhempieni hirsimökissä kaukana perheestäni. Muutoin asun teltassa kotini pihalla. Tämä on toki perheellisenä (vaimo ja 6 lasta) todella raskas vaihtoehto, mutta oireeton olo on yhtä juhlaa vuosien kärsimysten jälkeen. Joka tapauksessa näen tässä vaihtoehdossa mahdollisuuden kaikille sairastuneille: rakentamalla mökin sopivista materiaaleista pystyy palautumaan (ainakin osittain) tästä invalidisoivasta sairaudesta. Olen nyt ystävien ja sukulaisten tuella rakentamassa itselleni mökkiä pihaamme.

Mökkierakko Limingasta, Mies



Oma homepakolaisuuteni sai alun yläasteelta.

Homeelle altistumiseni alkoi kouluaikoinani, etenkin yläasteella joka tuolloin kärsi käsittääkseni vakavista sisäilmaongelmista.

Minulla on mielikuva siitä, kuinka pahiten homeallergiset tai oireita saavat siirrettiin tiettyjen luokkatilojen opetuksesta kokonaan pois, koska he eivät kestäneet opiskelua kyseisissä tiloissa. Kaikki joilla ei ollut oireita, jatkoivat opetuksessa koko yläasteen ajan - itse näiden henkilöiden mukana. Aloin saada keuhko-oireita, jatkuvaa flunssaa, ihottumani paheni sekä keuhkoputkentulehdukset tulivat toistuvaksi seuralaisekseni. Asiaan ei oppilashuollossa tai terveystutkimuksissa kiinnitetty sen liiemmin huomiota enkä muista hometta syypääksi oiresiini otetun esille missään vaiheessa.

Homeelle altistuminen jatkui monivuotisessa työpaikassani.

Työskentelin kolmisen vuotta työpaikassa, jossa sittemmin todettiin paha homeongelma seinä- ja lattiarakenteissa. Koko kolmen vuoden ajan kärsin toistuvista keuhkoputkentulehduksista, jatkuvasta loppumattomasta flunssasta, ihottumasta sekä kasvojen toispuoleisesta puutumisesta ja kasvojen seudun voimakkaasta kutinasta. Tähän ei työterveydessä liiemmin puututtu tai ääneen homeoireita missään vaiheessa kuulleni epäilty.

Jouduin homepakolaiseksi myös vuokrakodistani.

Eräässä elämäni vaiheessa vaihdoin vuokra-asuntoa vanhemman puoleiseen luhtirivitaloon. Muistan asunnossa olleen tunkkaisen sisäilman, mutta ajattelin asian korjautuvan perinpohjaisella tuuletuksella sekä seinä- ja lattiapintojen huolellisella puhdistuksella. Näin ei käynyt. Keuhko-oireeni pahenivat, lisäksi voimakkaasta, migreenityyppisestä päänsärystä sekä repivästä yskästä tuli jatkuva seuralaiseni. Kasvoni alkoivat puutua toispuoleisesti yhä enemmän. Huomasin myös koirillani toistuvia silmätulehduksia ja oireita, joille ei tuntunut löytyvän kunnollista syytä.

Tässä vaiheessa tajusin, että kyse saattaa olla muustakin, kuin tuuletuksen puutteesta. Muutimme pikaisesti pois asunnosta uuteen, jossa oireet lievenivät ja osa poistui kokonaan.

Nyt olen homepakolaisena pysyvästi.

Nykyään en voi mennä asuntoon, tilaan tai rakennukseen, jossa on sisäilmaongelmia. Alan saada välittömästi oireita. Oltuani rakennuksessa tai tilassa jossa on hometta, tai altistuttuani homeelle jossain muussa yhteydessä oireilen useamman päivän ajan. Vitsailemme, että olen hyvä hometutka, joka pystyy ilmaisemaan varmuudella, onko jossain tilassa hometta.

Näitä tiloja ja rakennuksia on paljon. Liian paljon.

Henna Juvonen, nainen 27v



Työpaikkani sairastutti minut astmaan n. viisitoista vuotta sitten, samassa tilassa töissä ollut edeltäjäni sairastui myös joten kyseessä tuskin on sattuma. Siivoojat olivat kuulema pesseet lattioita liian väljällä vedellä, jolloin muovimatot kastuivat altapäin. Työpaikkani katossa sisällä myös kasvoi sieniä, kertookohan se rakennuksen kunnosta mitään? Oirehtimiseni alkoi aina kesäloman jälkeen kahden viikon kuluttua töiden alkamisesta laantuen aina lomien aikaan. Olin aina hyvin väsynyt, yskin lakkaamatta limaista yskää eikä astmalääkkeiden käyttökään tuonut tilanteeseen apua. Viimeisinä vuosina homerakennuksessa työskennellessäni heräsin öisin aamuyöstä yskimään limaa useaksi tunniksi, ja olin aamulla töihin lähtiessäni varsin voipunut; yskä ja limaisuus ei ole sairasloman syy, sehän on vaan astmaa. Kun yskii koko ajan ja keuhkot ovat täynnä limaa se väsyttää suunnattomasti ja kaikki arkiset asiat vaativat suurta ponnistusta. Flunssat kestävät kuukausia ja joudut olemaan miltei koko ajan puolikuntoisena töissä, tavallinen elämä alkaa pikkuhiljaa muistuttaa huippu-urheilua sillä elimistösi ei saa happea, niin kaikki liikkuminen pikkuhiljaa vaikeutuu ja lopulta sohvalla hengittäminen on ainoa asia mitä sairauden kourissa pystyt tekemään ja silloinkin keuhkosi vinkuvat kuin huonosti viritellyt risat palkeet. Muutkin oirehtivat rakennuksessa tavallaan, mutta itse taisin oirehtia pahiten, enkä tajunnut asiaa koska luulin kaiken johtuvan vaan pahenevasta astmasta. Olen nyt ollut vuoden ajan pois tuosta rakennuksesta ja kaikki oireet ovat helpottaneet, alan myös pikkuhiljaa kuntoutua elimistöni kokemasta rasituksesta eikä arki tunnu enää ylivoimaisen raskaalta elää. Toivottavasti ihmiset saatte itsellenne apua ennenkuin on liian myöhäistä, minä ainakin olisin pian kuollut rasitukseen, jos en olisi päässyt sairaasta rakennuksesta pois. Ihmisen elimistö toimii hapen avulla, kun hengittäminen loppuu, kaikki loppuu. Vaatikaa itsellenne hyvää hengitettävää ilmaa, ettette joutuisi kärsimään vuosikausia niinkuin minä kärsin.

Työastmaatikko, nainen 48



Toistakymmentä vuotta sitten menin terveenä uuteen työpaikkaani, jossa sairastuin sisäilmaongelmiin. Vuonna 2003 TTL ja altistus nenään ja keuhkoihin, ei ammattitautia. Lukematon määrä sisäilmaongelmaisia evakkopaikkoja,vesivahinkoja. Lisää astma- ja nuhalääkettä. Allergioita. Nyt etätyössä. Matka jatkuu...

Kassialman matkapäiväkirja, nainen 56v



Olin lähes 30 vuotta töissä päiväkodissa kosteusvauriorakennuksessa, jossa vedet valuivat useita kertoja katolta seiniä pitkin lattialle. Altistuin homeille seurauksena ensin lukuisat poskiontelo- ja myöhemmin niveltulehdukset. Monia muitakin oireita tuli kurkkukivusta ikenien särkemiseen. Rankin vaihe on ollut huomata, että myös ulkoilman normaalit homesienilajit ja siitepöly aiheuttavat oireita. Nenäliina kulkee aina mukana ja nokka tukkeutuu yhä öisin. Kemikaali- ja hajusteyliherkkyydet tulivat myös. Monet ymmärtävät, mutta osa niistä, jotka ovat itse sairastuneet, vähättelevät asiaa eivätkä usko homeita syyksi. Tsemppiä kaikille, jotka tätä lukevat ja hyvää syksyn jatkoa!

Tuulia, Nainen, 64 v



Ostimme aviomieheni kanssa vanhan omakotitalon. Tiesimme talon vaativan remontointia, mutta hometaloksi emme sitä arvanneet. Meille tuli hengitystieoireita, päänsärkyä ja väsymystä. Tutkimme asiaa asiantuntijoiden kanssa lisää, ja koko talo todettiin asumiskelvottomaksi ilman suurensuuria ja kalliita korjauksia. Pystyimme muuttamaan onneksi pois. Osan tavaroistamme pesimme, eivätkä ne enää haise. Nykyään kuitenkaan en esimerkiksi kykyne työpaikalla käymään tietyssä ravintolassa syömässä, koska siellä haisee home. Kirpputoreilla haisee usein home. Ystäväni talossa haisee home (toivon, että hänkin muuttaisi pois). Paikat, joissa en ennen reagoinut mitenkään, ovat nyt kamalia. Oksennus meinaa päästä ja on vaikea hengittää.

Nainen, 25 v



Muutimme keväällä 2007 kimppakämppään idylliseen puutaloon ystävieni kanssa Tampereella. Talo oli 30-luvun hirsitalo, joka oli remontoitu ilmeisesti päin seiniä vuonna 2000. Ehdin asua talossa lähes neljä vuotta, kunnes astmaoireilu ilmaantui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Aloin yskiä päivin ja öin. Sain astmadiagnoosin ja kortisonilääkityksen maaliskuussa 2011. Oireet kuitenkin vain pahenivat, ilma oli tunkkainen ja limakalvoja kirveli. Vuokraisäntä kiisti koko ongelman ja syyllisti meitä asukkaita. Muutin asunnosta pois kesällä 2011 ja oireet hävisivät parissa kuukaudessa.

Alkuvuodesta 2012 aloitin työt Helsingin kaupungilla sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Ongelmaa vähäteltiin ja salailtiin. Astmani kuitenkin paheni kuukaudessa niin, että en enää voinut oleskella rakennuksessa varttia saamatta astmakohtausta. Minut siirrettiin toiseen paikkaan, jossa myös oli mittavat sisäilmaongelmat. Lopulta irtisanouduin ja pääsin uuteen työpaikkaan. Herkistymiseni oli ehtinyt kuitenkin niin pitkälle, että en enää pysty olemaan uudellakaan työpaikallani. Minulle on puhjennut kemikaaliherkkyys ja useita allergioita. Ilmansaasteet, kemikaalit, hajusteet, siitepölyt ja homeet pahentavat oireita. Homeisissa rakennuksissa suuta ja poskionteloita alkaa kirvellä, henkeä ahdistaa ja tajunta hämärtyy.

Parhaillaan teen etätöitä kotona, jolloin pysyn jotakuinkin työkykyisenä. Entisenä perusterveenä minun on vaikea hyväksyä sitä, että altistus on syönyt vastustuskykyäni roimasti ja tarvitsen lukuisia lääkkeitä. Työterveyshuolto vaatii minulta PEF-seurantaa työpaikalla oireiden syyn osoittamiseksi, mutta varoittavien esimerkkien takia en aio suostua siihen. Mikään työ ei voi olla tärkeämpää kuin terveys. Toivon, että jossain vaiheessa toipuminen voi alkaa.

Homealtistus on oikeastaan mullistanut koko elämäni. Hengityssuojaimen käyttö ulkona sekä useissa sisätiloissa on minulle arkipäivää. Ystäviäni pystyn näkemään lähinnä ulkona ja kotonani, matkustella en uskalla. Olen suhteellisen nuori, ja tulevaisuus huolettaa. Kuitenkin olen onnellinen, että olen näinkin hyvässä kunnossa ja elämässä on edelleen paljon asioita, joista iloita.

Minusta on tullut homeongelmien "matkasaarnaaja" ja yritän omien kokemusteni vuoksi valistaa ihmisiä heräämään homeoireisiin ajoissa. Haaveilen terveestä talosta meren rannalla, mutta toistaiseksi en uskalla muuttaa pois nykyisestä asunnostani.

Julkaisen tarinan omalla nimelläni, sillä mielestäni sisäilmasairaudessa ei ole mitään hävettävää.

Janette Hannukainen, nainen 29v, Helsinki



Ensin haluan kiittää sivustostanne. Se on auttanut avaamaan silmäni. Vielä en voi kirjoittaa täydellistä tarinaa, sillä tarinani on kesken, se on vasta alkutaipaleellaan ja osittain avoin kysymys ja arvoitus. Olen juuri selvinnyt Kosteusvaurioremontista ja päässyt muuttamaan takaisin kotiini. Pettymykseni oli suuri kun betonipölyä oli levinnyt kaikkiin huoneisiin. En pysty siellä olemaan. Aikaisemmin en koskaan yhdistänyt oireitani mihinkään homeeseen tms. ilmaston mikrobiin. Homeen osuus tässä asiassa on kuitenkin alkanut mietityttämään. Olen sairastellut tosi paljon! Oireet ovat olleet juuri sellainen voimien poismeno/käsittämätön väsymys, päänsärky, tunne että olisin hengittänyt myrkkykaasua, sydänoireet, ihon kutina, jatkuva nenän tukkoisuus jne. Nyt olenkin yhtäkkiä havahtunut siihen tosiasiaan, että olen juuri tuossa asunnossa sairastunut! Soitin terveystarkastajalle, joka on sitä mieltä että remonttifirman pitää tulla siivoamaan jälkensä, koska jos minä nyt tavallisella imurilla lähden imuroimaan, ovat kaikki haitalliset mikrobit ilmassa ja aiheuttavat minulle terveyshaittaa! En tiedä, aikooko kukaan auttaa minua siivouksessa tai miten reagoi vuokranantaja kun olen hänelle lähettänyt sähköpostia jossa kerron, että pöly on levinnyt koko asuntoon. Tunnen itseni jo valmiiksi täysin naurunalaiseksi. Pelkään etten saa apua, eikä kukaan ota tosissaan. Terveyskekuksessakin on ruuhkaa ja olen odottanut aikaa sinne nyt yli 2 kuukautta. Olen kuitenkin näiden hengitys- ja sydänoireiden takia listan kärkipäässä ja lupasivat ajan lokakuulle. Alan olla jo melko varma, että oireiluni saattaa johtua homeesta. Mutta kuka sitä myöntää, että siellä mitään sellaista on ollutkaan? Tosin järki sanoo sen että on, sillä kuivausfirman mies kertoi kosteus ongelman alkaneen jo n.4 vuotta sitten (ennenkuin olen edes muuttanut asuntoon!) Lisäksi kuivatustyö kesti aika kauan ja lattian alusta oli ollut erittäin märkä. Olen masentunut ja en tahdo jaksaa tätä kaikkea! Ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni ja todella toivon että jostain löytyisi apua nimenomaan näihin erittäin vakaviin terveydellisiin oireisiin ja kroonisiin sairauksiin. Moni voi ajatella että "Äh, mitä sinä valitat? pientä pölyähän se vaan on!" mutta tämän kaltaisten kommenttien viljelijät eivät ymärräkään millaista myrkkypölyä tuommoinen kosteuvaurioremontin jälkeinen pöly on. Toivon kaikille voimia ja kiitän sivustosta!

Moldy, nainen 35



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun