Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Olen keski-ikäinen nainen, ei astmaa suvussa, aiemmin lievä heinänuha, joka oli iän myötä hiipumassa. Itselläni on tosin takana altistuminen useassa eri paikassa - kaikki valtion laitoksia - alkaen opiskeluajoista. Osa paikoista tiedettiin jo tuolloin kosteus/homepommeiksi, osan kunnosta olen saanut tietoa vasta jälkikäteen. Altistumista opiskelut mukaanlukien n. 30 vuotta. Varsinainen selkeä oireisto (päänsäryt, uupumus, silmä-, iho-oireet, lihas- ja nivelkivut, sekavuus ja huimaus, muistin heikkeneminen, hengitystieoireet, tulehdukset ympäri kehoa...) pamahti minulla päälle jouduttuani siirretyksi nykyisessä työpaikassani talon vanhempiin osiin 2010 lopussa - työhuonetta, johon muutin, oli remontoitu, samoin muitakin osia ko. tiloista aiempien ongelmien vuoksi. Puolen vuoden sisällä alkoivat oireet, joita en ensin osannut yhdistää tiloihin - kuvittelin vain että ikä tekee tehtävänsä, väsyttää ja on kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Lopulta marraskuussa 2011, vajaan vuoden päästä muutostani, pamahti eräänä aamuna töihin tultuani päälle massiivinen astmakohtaus, sekä voimakkaat iho- ja silmäoireet, nenäverenvuoto jne., kuin olisin joutunut johonkin myrkkykaasukammioon. Siitä alkoi oireilu, joka johti parissa kuukaudessa astman kehittymiseen. Työhuoneen vaihto ei auttanut, nyt en pysty olemaan koko rakennuksessa - myös aiemmat työtilat talon uudemmassa osassa aiheuttavat oireita.

Tällä hetkellä olen etätöissä, mutta saan oireita niin monessa paikassa (mm. työterveys, terveyskeskus, sairaala...) ja niin monesta tekijästä että päivän kuntoa on mahdotonta aamulla ennustaa. Kotona voin suhteellisen hyvin, ongelmiakin tosin on sillä mieheni on töissä samassa rakennuksessa jossa sairastuin ja hänen mukanaan kotiin kantautuu oireita aiheuttavia tekijöitä, varotoimista huolimatta. Elämä on melko rajoittunutta - täysin 'puhtaita' tiloja ei ole osunut kohdalle, sillä jos itse tilat eivät aiheuta oireita, muut ihmiset aiheuttavat, myös ulkona oireilen, säästä ja vuodenajasta riippuen. Astmalääkitystä ei ole saatu kuntoon, niistäkin olen lähinnä saanut lisäoireita. Olen kai kuitenkin 'onnekas' koska oireisiini kuuluu myös astma, olen päässyt terveydenhuollon piiriin siltä osin. Astmani työperäisyyttä selvitetään parhaillaan, mikä sujuu hankalasti sillä työnantaja/kiinteistöyhtiö eivät ole innokkaita toimittamaan tarvittavia tietoja ja dokumentteja. En tosin muutenkaan usko että että astmani (saati muiden oireiden) työperäisyys myönnettäisiin, vaikka se tulisi todettuakin.

Tutkija, nainen 46v, Kuopio



Olin terve ja vastavalmistunut opettaja 20 v. sitten. Muutamassa vuodessa alkoi oireilu. Koulujen vaihdot eivät auttaneet. Opintovelkaa oli vielä jäljellä. Keuhkoissa todettiin muutoksia, mutta ammattitaudin varmistamiseksi olisi tarvittu koepalanotto umpihomeisessa sairaalassa, jossa sain hetkessä pahoja hengitysvaikeuksia. Työnantajan taholta koin "kannustusta" jättää virkani. Asiasta puhuminen kiellettiin. Sain mielenterveysdiagnooseja ja yritin kuumeisesti löytää ehjää työpaikkaa. Nyt olen ollut 3v. sairauseläkkeellä mielenterveyssyistä. Perheemme tulot ovat siis edelleen pienet. Asumiseen on käytettävä niistä suurin osa, koska olemme rakennuttaneet kodin, jossa voin olla oireetta, jos kukaan hometiloissa käynyt ei tule käymään. Harrastuksissa yritän käydä kun jaksan ja vain uusissa rakennuksissa, mutta joskus saan mm.kurssikaverin homeenhajuisista vaatteista tai kirjoista oireita, mm. nenä valuu ja yskiminen ja äänen käheys alkaa. Se on ikävä muistutus elämänkestoisesta vammasta, joka tuli työnteosta. Mielestäni on väärin, että työpaikalla terveytensä menettänyt työntekijä ei saa korvauksia ja esim. erityisasumistukea.

Entinen ope, nainen 41v, uusimaa



Oireet alkoivat tammikuussa 2012 saunassa hegenahdistuksella ja fyysisen suorituskyvyn laskuna, epätavallisella väsymisellä, päänsäryllä. Viime kevään aikana tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset keuhko- ja sydäntautien erikoislääkärien toimesta ilman selkeää diagnoosia, oireet kesän ja kuukauden Espanjan loman aikana käytännössä hävisivät palaten syksyn mittaan takaisin. Hakeuduin jälleen keuhkotautien erikoslääkärin tutkimuksiin diagnoosina määrittelemätön astma. Ainut selkeä löydös oli happisaturaatioarvojen (SpO2) selkeä lasku normaaliarvoihin verraten. Normaaliarvot 97-99 %SpO2, itsellä 93-95 %SpO2 levossa, voimakkaan rasituksen jälkeen arvot laskivat 89-92 %SpO2. Selkeää SpO2:n laskua oli myös havaittavissa saunan jälkeen ja nukkuessa. Tämä happisaturaation lasku ilmeisen vähän tutkittu oire homealtistuksissa, alhainen happisaturaatio kuitenkin monia oireita kuten hengästymistä, väsymystä ja suorituskyvyn laskua selittäisi. Omalla kohdalla tilanne ja tutkimukset vielä vaiheessaan, mutta kehottaisin muita em. oireista kärsiviä pyytämään happisaturaatiotason mittauksia, tämä itselläni ainut kiistaton, selkeä löydös.

Sp02, mies 52, Keuruu



"Se" alkaa taas. Kolmannen lapsen kohdalla. Muutamaa kuukautta aiemmin koulunsa aloittanut innokas ekaluokkalainen päätyy viimeistään perjantaina koulusta kotiin kesken koulupäivän "huonon olon" vuoksi. Kolmannen kohdalla jo tiedän heti syyn. Ei tarvitse enää ihmetellä, tämä kaikki on jo koettu aiemminkin. Pohdin suorinta asiantuntijareittiä ja sitä keneen, miten, milloin otan yhteyttä. Pohdin myös sitä, miten jaksan. Meidän lapsia ei ole tarkoitettu suomalaiseen peruskouluun. Ei siksi, että oppimisessa olisi mitään vaikeutta, vaan siksi, ettei heidän kehonsa kestä sisäilmasairaita rakennuksia. He pienet, he niin epätyypillisen terveet lapset muutoin, sairastuvat koulurakennuksista.

12-vuotiaalla takana on 1,5-vuotinen lääkäriltä toiselle-rumba potilastapauksena, "jos joku keksisi jotain". Narkolepsiaepäily ja monta muuta ikävää tautia poissuljettuna todennetaan verikokein altistus sisäilman veemäiselle bakteerille. Takana on ruljanssi asiantuntijalta toiselle, joka päättyy äidin tekemään keittiödiagnoosiin ja yksityisklinikan tekemään testiin. Lapsi sanoo jossakin vaiheessa, että ottaa ihan minkä tahansa diagnoosin, kunhan vain joku osaisi jotain sanoa. Jos olisi diagnoosi, olisi ehkä myös lääke. Oirelista on parikymmenkohtainen. Epämääräinen. Epätyypillinen. Tyypillinen ei-mikään. Lapsi sanoo: kun kukaan lääkäri ei auta, niin äiti auta edes sinä. Tätä ennen atoopikko ja allergikkoekaluokkalainen valittaa ensikoulupäivästään lähtien migreenityyppistä päänsärkyä,iho on kutiavan ihottuman peitossa koko keholta. Hän yskii ja yskii, ääni on käheänä ja lämpö nousee aina pidempien lomien jälkeen. "Ei mitään ole. Sisäilmatutkimukset koulussa on tehty. Ihan tyypillinen tämän ikäisen rakennuksen sisäilma. Ei ole kuultukaan." Näitä vastauksia äiti saa kuulla rehtorilta, kouluterveydenhoitajalta, opettajalta. Kuitenkin kuulen, että opettajallakin on vakavia sisäilmaoireita...ja "mitään ei ole".

Kolmas, nuorin ja viimeinen lapsista, lähtee koulutielle. Nyt kolmen kuukauden kuluttua hän oirehtii samanlailla mystisen pahan olon tunteen oirein. Päänsärky, joka ei lähde särkylääkkeellä. Huono olo, väsy olo, ei maistu ruoka, vatsa kipeä.

Mä niin tiedän mistä on kyse, mutta samalla tiedän, etten oikein enää jaksaisi. En miltei jaksa taistella yksin tuulimyllyjä, jokapuolella sisäilmaproblematiikkaan liityviä ei-ei-ei -asenteita vastaan.

Hanna, 31, Kangasala



Sairastuin vaikeaan astmaan palattuani hoitovapaan jälkeen töihin. Altistuin homeelle, kosteuden aiheuttamille mikrobeille ja toksiineille. Omalta osaltani työterveyshuolto hoiti asian erittäin huonosti, lähinnä oli omaa hölmöyttäni, kun sairastuin ja käskettiin itse etsiä apua muualta. Vika oli kuulemma vain korvieni välissä, minä kuvittelin kaiken. Työpäivät menivät jatkuvassa flunssassa, yskässä ja kuumeessa. Työpäivän jälkeen "kaaduin" sohvalle potemaan migreeniä.

Lopulta löytyi yksityiseltä puolelta korvalääkäri, joka tunnisti oireeni ja aloitti astmalääkityksen. Hänellä oli aiemminkin käynyt potilaita kyseisestä työpaikasta ja hän ihmetteli kovasti, kuinka se työpaikka on edelleen olemassa vaikka sairastuneita on useita ja hänen mielestään valituksia oli jo tehty niin paljon, että kyseisen työpaikan olisi pitänyt jo muuttaa muualle ja rakennus purkaa.

Taistelin aikani työnantajaa ja työterveyshuoltoa vastaan. Väsyin, koska vika oli vain minussa. Käskettiin vaihtaa työpaikkaa, jos ei hommat kiinnosta. Sairaslomiakin oli kuulemma liian paljon ja nekin kyseenalaistettiin. Lopulta siis irtisanoin itseni. Turha taistella, kun vastassa on liian iso vastus.

Sain heti uuden työpaikan ja alkuun kaikki sujuikin hyvin. Nyt kuitenkin vanhat oireet ovat taas vallanneet elimistöni ja jatkuva sairastelukierre on päällä. Hiljattain kuulin, että tässäkin paikassa on sairastuneita useampia ja jokainen heistä joutunut lähtemään menetettyään terveytensä. Työnantaja vaan ei aio korjata tiloja, kun meitä yliherkkiä on vain muutama, joten vika on jälleen meissä.

En enää tiedä, mitä nyt teen. Todennäköisesti olen tällä kertaa sitkeämpi enkä irtisano itseäni vaan olen sairaslomalla niin kauan, että terve työympäristö löytyy.

Nämä molemmat työpaikat ovat terveydenhuoltoalan työpaikkoja. Työnantajana siis terveydenhuollon ammattilainen. Henkilökohtaisesti en enää voi kehua yhteiskuntamme terveydenhuoltoa, kun ei se pysty huolehtimaan edes omista työntekijöistään. Herää epäilys, millaista hoitoa maallikko saa, joka ei itse tiedä näistä asioista mitään vaan luottaa häntä hoitaviin henkilöihin.

HT, nainen 41v, Kangasala



Tarinani kertoo erittäin väsyneestä opiskelijasta, jonka elämä on muuttunut haastavaksi sisäilmaongelmien takia. Olen asunut kosteusvaurioituneessa asunnossa ja työskennellyt homeisissa työpaikoissa. Nyt olen muuttanut kuukauden sisällä kaksi kertaa, mutten vieläkään ole oikeasti löytänyt asuntoa jossa olisi hyvä asua. Kun puhun "hyvästä asumisesta" tarkoitan asuntoa, jossa olisi herätessä terve olo. Asunto jossa voisin oleskella tuntematta heikotusta. Tämän hetkisestä asunnostani herätessä oloni on nuutunut ja silmäni turvoksissa, silmänaluset mustana nukutuista tuntimääristä riippumatta. Samoin koko kasvoja turvottaa, poskionteloita kolottaa ja pientä huimaustakin on. Kyllä, pysyn elossa tässä asunnossa, mutta millaisia vaikutuksia altistumisella on pidempänä aikana? Asunnossa ei haise homeelta, sen takia sinne muutinkin.

Mutta, lattiana on lastulevyä. Asiaa tutkittuni huomaan netin olevan täynnä lastulevyn käyttöä varoittavista esimerkeistä. En vain jaksaisi itse huolehtia asunnon kunnosta, minusta se kuuluisi asunnon vuokraajalle. Huolehtia asuntoon hyvät materiaalit (ei sellaisia josta voi erittyä formaldehydiä) ja korjauttaa mahdolliset kosteusvauriot. Minkä takia minä, 22-vuotias opiskelija joudun itse ottamaan asioista selvää ja ajamaan omia terveyttäni koskevia asioita? Ei kuulosta toimivalta hyvinvointivaltiolta.

Edessä on varmaan taas uusi muutto, kolmas kuukauden sisään. Missä vaiheessa ehdin elää ja opiskella?

Todellista kotia etsimässä, nainen 22v, Helsinki



Olen ollut sairaana noin kolme vuotta. Muutimme perheeni kanssa pintakorjattuun Helsingin kaupungin rivitaloon alkuvuodesta 2010. Sairastuin kuukaudessa vakavasti. Alaselän kivut olivat valtavat, tuskin pääsin käymään vessassa. Yritin hakea apua terveyskeskuksen kautta. Mieheni hoiti 1,5 vuotiasta lastamme ja minua.

Oireet helpottivat, kun kesä tuli. Jaksoin kävellä noin kilometrin matkan kerrallaan, mikä oli valtavaa edistystä. Kun syksy tuli, lihaskipuoireet pahenivat taas ja jouduin vuoteen omaksi. Vatsani oli jatkuvasti kipeä. Sitten tulivat puutumisoireet; jaloissa, käsissä, kielessä. Kylmiä, liikkuvia väreilyjä ympäri kehoa, tajuttomuuden tunnetta. Pääsin sairaalan neurologiselle päivystyspoliklinikalle. Minulle annettiin tutkimusten jälkeen lähete fysioterapiaan...

Yritin TODELLA kuntoutua, tahdonvoimasta se ei ollut kiinni. Menin huonompaan kuntoon harjoittelusta. Sitten aloin samaan akupunktiota. Se helpotti todella kipuja, sillä kipulääkkeitä en allergian vuoksi voi käyttää. Lisäksi pidin magneettilevyjä selän kipukohdissa, jotka auttavat kipuun.

Vasta siinä vaiheessa kun mieheni ja lapseni alkoivat saada epämääräisiä allergiaoireita ja nielun/nenän verenvuotoja, aloin epäillä asunnon kuntoa. Kuukautiseni menivät myös aivan sekaisin. Löysimme olohuoneen seinän olevan niin märkä, että sitä pystyi kaivamaan kynnellä. Muutimme toiseen asuntoon kuukauden päästä, joka sekin osoittautui homeiseksi. Sitten muutto vastavalmistuneeseen asuntoon, jossa monikemikaalioireet alkoivat samantien. Kahden yön jälkeen nukuttuani hengityssuojan kanssa menimme evakkoon sukulaisten ja tuttujen luo. Nyt olemme asuneet 4 kk homeettomassa kodissa, ainakin luulen niin. Kaikista tekstiileistä luovuimme, kaikista imukykyisistä tavaroista. Lihaskivut ovat vähentyneet ja puutumisoireet ovat kadonneet. Kurkku on edelleen altis turpoamaan ja sinne tulee rakkulan näköisiä paiseita pienistäkin altistuksista. Syöminen ahdistaa minua nykyään, koska saan oireita riisistä, kaurasta ja kaikista ruoista missä on hometta tai kemikaaleja. En pääse liikkumaan oikein mihinkään oireiden vuoksi. Ystäviä ja sukulaisia on vaikea nähdä vaatteissa kulkeutuvien homeitiöiden ja kemikaalien vuoksi. Osaan silti olla kiitollinen, olen vielä hengissä. Miehenikin on homeallergikko, joten on helppo ymmärtää toista. Lapsen aion laittaa kotikouluun, en näe muuta mahdollisuutta.

Toivoa ja paranemista teille kaikilla, onnea pienistä iloista! Parempaa huomista!

Maria, nainen 30v, Helsinki



Tarinamme voi lukea kuvineen ja filmeineen osoitteessa: kiinteistokauppa@blogspot.fi

Marja-Leena, Nainen 59v, Akaa



Syksyllä 2011 poikani kärsi pitkittyneestä "flunssasta". Oireet alkoivat aina koulussa tiistain aikoihin ja hellittivät viikonloppuna. Kokeiltiin siirtää häntä toiseen luokkaan, ja oireet helpottivat, palaten kuitenkin entistä voimakkaampina. Lopulta oli vaikeaa löytää mitään luokkaa, jossa poika olisi voinut olla. Koskaan ei tiennyt, minkälaisia oireita tulisi milloinkin, harrastukset täytyi jättää, koska niiden harjoitukset pidettiin kouluissa ja muissa rakennuksissa, joissa poika sai oireita. Oireet olivat todella kovia: hirveä kurkkukipu joka tuntui tukehduttavalta, kova väsymys, outo €"sekava"€ olo, voimakkaat pää- ja lihaskivut. Kävi ilmi, että pahojen rakennusvirheiden takia koulurakennuksessa kärsittiin homeesta ja muista sisäilmaongelmista.

Keväällä 2012 oireet tulivat jo kotonakin eikä ollut mitään tilaa, ei kotia, ei koulua, ei mitään paikkaa, jossa oireita ei olisi ollut. Poika on homeelle altistumisen seurauksena yliherkistynyt tietyille huonekaluille, vaikuttaa siltä että tietyt puuhuonekalujen käsittelyaineet, takan hormin pinta-aineet ja mm. mdf-levyt aiheuttavat oireita. Nyt poika siirtyi pois omasta huoneestaan nukkumaan pieneen soppeen, jossa ei ole ko. huonekaluja lähellä. Oireet ovat lähes poistuneet ainakin kotona, toistaiseksi. Ei ole mahdollista mennä huonekalukauppaan kokeilemaan, minkälaiset huonekalut sopisivat, koska poika saisi niin paljon oireita joistakin huonekaluista ettei pystyisi niiden keskeltä erottamaan hänelle sopivimpia. Ulkona hän viihtyy hyvin, meillä oli teltta pihalla koko viime syksyn.

Homeoireisiin erikoistunut (!) kurkkulääkäri arveli, että koska pojan kurkkulöydökset eivät vastaa hänen kokemaansa kivun tilaa, hänen pitäisi vain €"rentoutua"€. Paras hoito ei tosin ole "rentoutuminen"€ vaan homeiden ja tiettyjen kemikaalien läheltä poissa pysyminen. Homepakolaisten kautta löysin artikkeleita tutkimuksista, joissa kerrotaan oireiden mahdollisesti aiheutuvan aivojen verenkierron ja/tai sähköisyyden häiriöistä, tämä sopisi hyvin yhteen oireiden kanssa, mutta yksikään lääkäri ei ole pystynyt tästä yhteydestä kertomaan. On kuin pojalla olisi sairaus tai yliherkkyys, jota ei €virallisesti ole olemassa -€“ yliherkkyys joka vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä hän voi elämässään tehdä. Tulevaisuus on avoin: missä poika voi opiskella, työskennellä, asua, elää? Joka päivä pelkään, että oireet palaavat entistä pahempina.

Tutkijanainen, 37v, Helsinki



Muutin 1960 -luvulla rakennettuun rivitaloon vuonna 2000. Oireiluni alkoi hiipien kakistelulla, varsinkin syksyisin oli yskää, silmien sidekalvotulehduksia, nenäverenvuotoja.Vuonna 2008 olin hyvin väsynyt, veto pois, painoa oli tullut kovasti lisää ja sain rytmihäiriöillä alkaneen sydänkohtauksen. Olin kaksi viikkoa sairaalassa ja minulle asennettiin tahdistin, epäiltiin sydänsarkoidoosia. Sanottiin, että minulla on laaja-alaisia vaurioita sudämessä... olin aivan ihmeissäni. Olin ollut siihen asti tavanomaisen terve 42v. Nainen. Kysyttiin myös olenko asunut kosteusvaurioisessa asunnossa. Kielsin, koska eihän sellaista kukaan halua ajatella. Rivariin, jossa asuin vuokralla, tehtiin laaja-alainen remontti vuosina 2003-2007. Sitten sadekesän jälkeen, 2012 aloin oireilla oudosti. Meni ääni, nenä rupesi vuotamaan verta yöllä nukkuessani niin, että piti soittaa ambulanssi. Hampaita vihloi, suu ja nenänielu kuivui älyttömästi. Tilasin sisäilmatestin omilla rahoillani,ja syy löytyi: purkkin alkoi kasvaa iso musta läiskä, jonka ympärille nousi valkoiset säteet. Laitoin jatkoanalyysiin, maksoi yli 100 e...tulos oli, että asunnostani löytyi sädesientä Streptomycestä, alternaria alternataa, rhodonrulaa, sporolopolomycesta, cryptococcusta. No tein pian päätöksen, ja hankin uuden vuokra-asunnon, nyt on olo kohentunut,ei väsytä enää... Aistin herkästi, jos jossain asunnossa on jotain outoa vivahdetta. Ihmiset ovat hyviä selittämään miksi täällä haiskahtaa tältä... Pääsin eläkkeelle oltuani sairasloman jälkeen kuntoutustuella, koska sydänsairauteni on arvaamaton, ja minulla on elinikäinen kammiotakykardia-alttius, sekä pysyvä tahdistin.

Tulppaani, nainen 46 v.



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun