Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Olin perusterve, liikuntaa harrastava 19 -vuotias nuorukainen kun aloitin ammattikorkeakouluopintoni Jyväskylässä 27.8.2012. Ensimmäiset viikot sujuivat ilman ongelmia - tutustuttiin luokkatovereihin tutoreiden johdolla ja vähitellen siirryttiin opintojen pariin. Minua kiinnosti kielten opiskelu, joten ilmoittauduin ranskan kielen peruskurssille, joka järjestettiin jo etukäteen tiedetyssä nk. "homesiivessä". Menin kuitenkin tunnille, enhän minä silloin ajatellut että se minulle mitään aiheuttaisi. Olin kuitenkin väärässä.

Noin viidentoista minuutin jälkeen viittasin opettajalleni - en saanut happea, silmät kuivuivat sekä ärtyivät, päässä heitti ja olo muuttui oudoksi. Sanoin, että minun on pakko päästä pois luokasta, että tarvitsen happea. Toinen tyttö teki samoin, hänellä oli astmalääkkeet. Ulkona olo helpottui, kotona otin antihistamiinia jota käytinkin seuraavat pari päivää. Silmäoireetkin katosivat. Palasin normaaliin päivärytmiin, mutta pian tajusin että jokin oli vinossa - jokin oli muuttunut. Eräänä aamuna heräsin järkyttäviin huimaus-, pahoinvointi-, vilunväre-, hikoilu-, päänsärky- ja nivelkipuoireisiin. Silloin en niitä vielä sisäilmaan osannut yhdistää, ajattelin että ehkä minulla oli flunssa. Lähdin aamulla kouluun. Muistan päivitykseni facebookiin, kun kummastelin että mikä ihme mua vaivaa. Olo oli ihan kauhea, hyvä kun pystyssä pysyi, oksetti.

Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon ja kävin siellä yleislääkärillä. Multa otettiin verikokeita, toteutettiin tutkimuksia - mitään ei löytynyt. Sain buranapaketin käteeni, muutaman päivän sairaslomaa ja lepoa - lääkäri sanoi, että eiköhän se siitä. No ei se siitä. Sairasloman jälkeen palasin kouluun oireiden ollessa yhä osa arkipäivääni. Opinnot etenivät miten etenivät - sairaslomia sairaslomien perään, joskus en edes viitsinyt kyseisiä lappuja hakea - olinhan jo opiskelijaterveydenhuollon vakioasiakas.. harmi ettei siellä jaeta alennuksiin oikeuttavia bonuspisteitä. Sitten tehtiin ensimmäinen löydös: TSH -hormoni, jota aivolisäke erittää kilpirauhasta varten oli 9,11, kun yläraja on 4,2. Yleensä terveillä se on kuitenkin 0,3 - 0,5 luokkaa. Se oli siis selvästi koholla, mutta T4V ja T3V olivat normaalit. Tilannetta jäätiin seuraamaan. Lääkäri epäili huimausoireiden syyksi niska-hartiaseudun jumeja ja asentohuimausta. Kun yhtä oiretta hoidettiin, tuli perään toinen uusi. Olin kuin oirekierteessä, lääkärit pyörittelivät silmiään - testitulokset toisensa perään negatiivisia, mutta poika valittaa? Onko hän stressaantunut? Hullu? Mieleltään hieman vajaa? Sitä miettivät useat lääkärit, kun katson potilasrekisteritietojani jotka sain terveysasemalta pyynnöstä. Sain niskaan useaan otteeseen kortisonipiikkejä ja olin buranakierteessä. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Sitten tuli lisää oireita: migreeniä ja käden puutumis- ja lihaskipuja, käden tärinäoireita, näköhäiriöitä, epileptisiä oireita. TSHta mittailtiin, se oli yhä koholla - mutta kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu, koska lääkärien mielestä oireet eivät sopineet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kävin psykiatrilla, joka totesi stressiperäiseksi. Lääkäri myös kyseli lapsuuden traumoista.. mitä h.... ttiä? mä ajattelin.

Omasta aloitteestani jäin pois koulusta. Oireet helpottuivat hieman ja mikä huvittavinta: myös TSH lähti laskuun. Siinä vaiheessa opiskelijaterveydenhuollossakin havahduttiin. Sain lähetteen yksityiselle erikoislääkärille Mehiläiseen - kävin sisätautien erikoislääkärillä, joka otatti varmuuden vuoksi pään- ja kaularangan magneetin. Mitään ei löytynyt, määrättiin fysioterapiaa. Omasta aloitteesta varasin ajan allergologian erikoislääkärille, joka otatti IgG -vasta-aineet. Koholla, 340. Eli kolminkertaiset. Otettiin myös yleisimpien homeiden verikokeet, ne oli negatiiviset. Koulussa oireilivat myös henkilökuntaa ja muita opiskelijoita, joten teetettiin sisäilmatutkimukset - TADAA, homettahan sieltä löytyi! Hain sairaspäivärahaa kuudella A-lausunnolla, B-lausunnolla, verikokeilla, erikoislääkärien lausunnoilla - KELA hylkäsi silti kaikki. En kuulema ole kyvytön tekemään nykyistä työtäni, eli opiskelemaan vaikka en rakennuksessa pysty olemaan.

Nykyään tilanteeni on niin huono, että oireilen kaikkialla voimakkaasti - kaupassa, kotona, julkisissa rakennuksissa, kouluissa, virastoissa. Siis aivan kaikkialla. Kävin tutustumassa Seinäjoen ammattikorkeakouluun, sillä Next Step! messuilla kuulin heidän ständillään, että heillä olisi aivan tuliterä pääkampus - Frami. Kuukausi sitten rakennettu, 18 miljoonan euron rakennus sairaalatason ilmastoinnilla. Hitsi, täähän kuulosti liian hyvältä ollakseen totta - jep, niinhän se kuulosti. Kävin eilen SeAMKlla ja koulu oli upea sekä ihmiset mukavia - erittäin moderni, ilman tunsi kiertävän. Mutta noin parin tunnin oleskelun jälkeen sain jälleen rajuja oireita. Vilunväreitä jotka alkoivat yläkehosta ja etenivät alas, huimausta, pahoinvointia ja päänsärkyä. Miten tää on mahdollista?

Haluaisin kuitenkin opintoni tehdä loppuun. Pitääkö minun vain purra hammasta ja voida päivä päivältä huonommin? Kannattaisiko minun kokeilla hengityssuojainta? Pelkään vain että vaikka saisin opintoni 3,5 vuodessa valmiiksi, olenko sen jälkeen niin sairas, etten voi olla enää missään? En haluaisi tästä enää huonommaksi muuttua. Oireilen myös julkisissa liikennevälineissä. Käytin tätä kirjoittaessani läppäriäni, jolla kirjoitin myös eilen paluumatkallani junassa. Minua huippaa kokoajan. Onko koneeni imenyt itiöitä? Olen 19, pian 20-vuotta täyttävä nuori. Elämäni on raunioina. Lyhyessä ajassa kaikki meni vessasta alas. Mitä teen? Mielellään puhuisin kohtalokavereiden kanssa, turhauttaa olla yksin. Ystävät eivät usko, lääkärit pyörittelevät silmiään, jopa oma perhe kääntää selkänsä - kuvittelen kuulema kaiken.

Joni, 19v, Jyväskylä



Olen 47-vuotias nainen itä-suomesta, altituin homeelle työpaikalla. Työskentelin silloin päiväkodissa , jossa sain oireita nenäverenvuotoa, yskää, nuhaa, silmienkirvelyä, kävin monissa tutkimuksissa ja eihän ne myöntäneet, että siellä on sädesinihome, eikä todettu ammattitaudiksi. Siirryin toiseen paikaan päiväkotiin työskentelemään, siellä oli hometta haistoin sen ja niin tehtiinkin remppa keittössä oli hometta, eipä auttanut, saan edelleenki oireita ja minulle puhkesi astma vuosi sitten. Nyt työskennellesäni saan kovia yskänpuuskia ja pahoinvointia, täytyy ottaa avaavaa joka helpottaa hetken, töistä lähtiessäni tunnen kun puen päälle ulkovaatteet miten minua puuskutta, kotona ollessani ei ole mitään oireita. Minulla on todettu nivelrikko oikeassa polvessa, ja tiissä huomasin, kun olen sitä pakottaa, kotona viikonloppuna ei ole mitään pakotusta. Nyt olisi edessä siirto ilmeisesti toiseen päiväkotiin, joka on edelleen homeessa, en tiedä mitä tehdä tämä asian takia, tuskastun.

Kirsi, nainen, Itä-Suomi



Asuin 2000-luvun alussa rintamamiestalossa, joka oli "muovitettu", joiltain osin. Homeongelmat alkoivat heti kun talvi tuli. Perintönä asumisesta minua voi käyttää home"koirana", koska hometiloissa 20 min. oleskelu tuottaa epämiellyttävän olon keuhkoissa. En tiedä mitä homelajeja tunnistan, mutta hyvin tuntuu toimivan. Asunnon osto on muodostunut ongelmaksi, kun mistään ei taida löytyä kohdetta, johon uskaltaisi muuttaa johtuen riskirakenteista tai epäilyttävistä hajuista.

Kurkkukipu, mies 40v, Kuopio



Homeet elämässä :kotona ja töissä

Joskus yhdeksänkymmtäluvun puolivälissä muutin lapseni kanssa kunnan vuokrataloon. Olimme asuneet siinä 1/2 vuotta ja olimme sairastuneet molemmat pitkäaikaisiin nuha/poskiontelovaivoihin. Henkeä ahdisti sekä yleisvointi oli jatkuvasti väsynyt. Pyöräily ei onnistunut ahdistusoireen vuoksi jne. Siitä alkoi minun taistelu, kun halusin tietää miksi terveet ihmiset menevät pysyvästi näin huonoon kuntoon. Lääkäri ei löytänyt mitään vikaa ja epäili, että minulla on stressi elämäntilanteestani (olin työtön). Itse olin eri mieltä, koska työttömyys oli minulle vain välivaihe, josta menisin eteenpäin löytämällä sopivan kolutuksen. Lopulta pyysin otattamaan meitä IgG vasta-aineet. Molemmilta löytyi samoja homeita ja kun olin työttömänä niin silloin oli selvää, että homeet löytyisivät asunnosta. Siitä alkoi noin kolme vuotta kestänyt helvetti, kun yritin saada kuntaa tutkimaan asuntoa. Lopulta tutkitutin sen itse, mutta kunta oli leimannut minut häiriköksi ja lyöttäytyi rakennuttajan kanssa yhteen. Tämä toi tutkijansa ja yritti kumota niitä tuloksia, joita siitä talosta jo oli saatu. Jos kunta olisi ottanut järjen käyttöön, olisi sillä ollut mahdollisuus asettaa rakennuttaja vastuuseen tekosistaan. No, mielummin siis leimattiin asukkaat ja rakennuttaja selvisi tilanteesta näppärästi. Kunta teki kosmeettttisia parannuksia rakennukseen, jonka seinävillat kasvoivat kaikenlaista homekoktailia. Asunnon lattiasta löytyi sädesientä ym. Betoni oli vettynyt ja lattia aina jääkylmä. No, siitä sitten pikkuhiljaa muuton jälkeen vointi koheni. Astmalääkitykset jäivät pois noin 1.5 vuotta sen jälkeen. Lapselleni jäi pysyvästi nuha. Onneksi mielenterveys säilyi, siinä kyllä apuna oli kaikki se tieto mikä kasvoi selvittämällä kosteusvaurioiden syitä sekä talosta löytyneiden mikrobien terveydellisiä vaikutuksia. Kaikkein järkyttävintä oli se miten viranomaiset yrittivät kyykyttää asukkaan täysin. Terveystarkastajan raportit olivat puutteellisia, koska kunnan viranomaiset olivat päättäneet vaientaa "valittajat", käyttämällä siihen törkykeinoja. Sääli niitä asukkaita, jotka ovat siellä meidän jälkeen yrittäneet asua.

Nyt sitten olen sairastunut uudelleen, nyt vain työpaikassani ja täytyy sanoa, että peli on samanlaista kuin 15 vuotta sitten. Työnantaja yrittää peitellä asiaa ja laittaa syy vain yhden yliherkkyyden piikkiin. Tehtiin suoraan ilmoitus lääninhallitukseen työsuojelupiiriin asiasta, nyt oireet muuttuneet allergisiksi hengitystieoireiksi ja oireet vakavia.

Homenokka, nainen, Mikkeli



Suomessa on asunnoissa huono ilma. Minulla puhkesi munuaisvaivat ja diabetes kun olin asunut homeisessa opiskelija-asunnossa pari vuotta. Kotona oli aina huono olo.

Kumar, 29v, mies



Olemme parikymppinen pariskunta. 2,5 vuotta sitten muutimme omaan kotiin. Siitä alkoikin ainainen nenän vuotaminen ja ainainen väsymys. Vuosi meni ennenkuin tajusin, ettei se voi olla normaalia. Sitten alkoi lääkärikierre, tutkittiin kaikki mahdollinen, mitään ei löydetty. Sen jälkeen mukaan tuli hengitysvaikeudet ja ihottumat. Tutkittiin lisää, eikä mitään. Nyt taistelen kaikkien edellämainittujen vaivojen lisäksi myös sydänvaivoista, jotka varmaankin johtuvat taasen stressistä. Ympärilläolevilta ihmisiltä on turha odottaa myötätuntoa, ei tätä kukaan ymmärrä. Apua ei tahdo saada, kukaan ei tiedä mitä tehdä. Edelleen tässä pohdin, mitä seuraavaksi ja sairastun lisää. Terveystarkastaja kävi tsekkaamassa paikat ja se jäi siihen. Pois tarvisi päästä, mutta autoonko sitä muuttaisi. Enpä olisi osannut kuvitella että elämä voi olla tälläistä helvettiä jos tässä iässä.

Piia, 20v



Usko mennyt kaikkeen

Olin sairastunut homeista ja sisäilmamyrkyistä kolmella eri työpaikallani ja kymmenessä kodissani. Yritin etsiä sopivaa paikkaa asua, sillä kaikissa asunnoissa joihin muutin, sain vakavia oireita, kuten lamauttavia vatsakipuja, oksennusta, keuhkojen polttoa ja keuhkoputkentulehduksia, huimausta ja äärimmäistä väsymystä.

Eräänä päivänä sain viestin, josta olin suunnattoman onnellinen. Pääsin asumaan Hengitysliitto Helin asuntoon Tuusulaan. Minulle sanottiin, että asunto on juuri sopiva homesairastuneelle ihmisellle. Tuntui että vihdoin pääsen turvaan ja saan hengittää ilman pelkoa.

Seurasi kauheat kuukaudet, kun aloin vähä vähältä tajuamaan omista oireista ja naapureiden kokemuksista, että talo on meille vaarallinen. Aloin oireilemaan todella rajusti ja voimakkaasti. Teetimme omakustanteisesti tutkimukset sisäilmasta ja saimme niistä syyn oireiluluuni.

Olin lamaantunut ja shokissa. Olin pitänyt Heliä tahona joka ajaa hengityssairaiden asiaa. Mutta nyt se suositteli minulle asuntoa, siitä huolimatta, että heillä on tieto niiden epäkunnosta.

Onko tässä maassa tahoa, johon voisin näissä asioissa luottaa?

Lannistettu, nainen 36v



Olen 60- vuotias nainen. Toimin 24-vuotta perhepäivähoitajana. 2000 luvun alussa lopetin työt lomautuksen takia. Sen jälkeen kiertelin kaikki kunnan koulut, olin siivoojana, keittiöilla, avustajana, ap-ip tätinä ym, missä vain tarvittiin. Ja koulut oli siinä kunnossa, kun olivat.

Minulle alkoi tulla erilaisia oireita, päänsärkyä, kuivaa hakkaavaa yskää. Yskää saattoi olla 2x talven aikana ja se kesti n. 2 kk. Söin monet antibioottikuurit. Joskus auttoi, joskus ei. Astma kokeita tehtiin ja lääkkeitä kokeiltiin. Lääkäri totesi lopuksi, ettei sinulle saa astmaa tekemälläkään. 2005 valmistuin koulunkäyntiavustajaksi ja pääsin päiväkotiin, eskariryhmään. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen oireeni pahenivat ja lisääntyivät.Yskä, päänsärky, lihas-särky, silmät turposivat, ja iho-oireita tuli. Kun kyselin esimieheltä, onko täällä jotain ongelmia sisäilman kanssa, hän kielsi. Mutta kun työntekiöiden oireet vain lisääntyivät oli pakko ryhtyä tutkimaan. Löytyihän sieltä sitten Aspergillus versicolor, Trichoderma ja Penicillium. Meille työntekijöille kerrottiin, että pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niistä ole vaaraa. Remonttiakin tehtiin. Seiniä maalattiin, läpivientejä tukittiin ja laitettiin suuri ilmastointilaite.

Työntekijöitä kehoitettiin, ettei saa puhua kenellekään niistä ongelmista. Kun iho-ongelmani paheni, menin yksityiselle ihotautilääkärille. Hän totesi oireiden syyksi hometoksiinin tai homeallergian. Vein tämän lääkärinlausunnon työterveys lääkärille, joka ei oikein tykännyt asiasta, mutta suostui kirjoittamaan lähetteen ammattitauti tutkimuksiin. Lähete oli saneltu maaliskuussa ja kun ei vielä toukokuussakaan kuulunut mitään aloin kysellä lähetteeni perään. Lähete ei ollut vielä lähtenytkään.Vaadin toimintaa. Kesäkuun alussa paperini olivat perillä. Tuli kesälomat ja vasta elokuussa pääsin tutkimuksiin. Mitään ammattitautia ei kuulemma ole osoitettavissa. Ihotautilääkäri sanoi ihomuutosten olevan lähinnä urtikariaa. Keuhkopolilla käyn edelleen. Astmatutkimukset ovat vielä kesken.

Viime kesänä minulla oli myös tajuttomuuskohtaus ja rytmihäiriöitä. Niitä on tutkittu, mutta ei mitään vikaa löytynyt.

Nyt maaliskuun alusta jäin osa-aika eläkkeelle ja teen puolet normaalista työajasta viikossa,n.2,5 pv. Koin että jotain on tehtävä, koska oireet vain jatkuu ja pahenee, eikä kukaan tunnu ottavan tosissaan.

Homemummu, 60v, Laihia



Olen altistunut makuuhuoneen ikkunan kosteusvauriolle ja homeelle vuosia. Olen nyt odottanut terveysviranomaisten käyntiä kolme kuukautta. Minulla on ollut lukuisia oireita vuosia, joita lääkärit ovat ihmetelleet, kunnes infektiolääkäri totesi että olen altistunut homeelle. Minulle on tullut monikemikaaliyliherkkyys, joka pahenee koko ajan. En voi olla samassa tilassa ihmisten kanssa, joilla on hajusteita tai vaatteet pesty hajusteisella pyykinpesuaineella. En voi enää oleskella asunnossani paria päivää kauempaa. En voi myöskään käydä töissä. Elämästä on tullut helvettiä. Ihmiset ympärilläni eivät sitä ymmärrä, sillä heidän on helppo hengittää. Olen saanut kuulla, että kuvittelen ja aiheutan sillä yskän ja hengenahdistuksen. En voi oleskella tuttavieni luona, sillä kaikkialla haisee kemikaalit. Olen joutunut asumaan sukulaisteni mökillä sekä vuokramökeillä. Onko elämä elämisen arvoista ilman elämän perusedellytystä - happea.

Tintti, nainen 41v



Tuttuja ovat omakohtaisesti koettuna homeista kärsivien kanssakulkijoiden oireet: poskiontelot jatkuvasti tulehtuneet, silmätulehdukset, valtava väsymys, iho-oireet, jotka puhkesivat psoriakseksi. Valtavat kolmoshermo- ja nivelsäryt, vapina, todellisuudentajun hämärtyminen, muistikatkokset, kohonnut verenpaine ja sydämenrytmihäiriöt jne. Allergisuuden laajentuminen koskemaan kaikkia hajuja ja mausteita ja vaikeus löytää paikkaa, jossa voi olla: kaikki on tuttua minulle. Olen ollut koko opettajaurani lähes 30 v. homeisissa tiloissa. Osasta tiloja olimme päässet pois vasta sen jälkeen, kun työsuojeluviranomaiset ovat käskeneet siirtyä muualle, koska tilat menevät käyttökieltoon, jos ei lähdetä. Suurimmalla osalla meillä on astma, minulla tosin tämä toinen oiresikermä, luultavasti jatkuvasti pahenevana. Lisäksi työyhteisömme jäsenillä tuntuu olevan erilaisia syöpiä tavanomaista enemmän.

Työnantaja ei ole koskaan tunnustanut ongelmia, eikä myöskään työterveyshuolto. Työterveyslääkäri on tylyttänyt useita kertoja, vaikka en ole ollut edes sairauslomaa pyytämässä. Oireista, jotka viittaavat sisäilmaongelmiin, ei vain saa työterveylääkärille puhua.

Kiinteistöt ovat valtavan ison bisneksen kohde ja väline ja yleensä niissä ovat mukana insinöörit. Ja heille ei sovi mennä sanomaan mitään negatiivista rakennuksista, vähättely, mitätöinti on varmaa. Olenpa ollut tilaisuudessa, jossa kiinteistöstä vastaavan yhtiön insinööri on käynyt työhuoneiden roskiksilla ja löytänyt sieltä banaaninkuoria ja läksyttänyt meitä, että ei ole ihme, jos siäilma on pilalla, kun banaaninkuoret pannaan työhuoneen roskikseen eikä viedä käytävän biojäteastiaan. Siinä me sitten satapäinen opettajajoukko kuuntelimme läksytystä korvat luimussa.

Mutta teille opiskelijat, jotka ette voi olla koulun/oppilaitoksen tiloissa, kokeilkaa pyytää opettajilta ns. itsenäisen opiskelun tehtäviä, jolloin voitte rajoittaa koululla tai oppilaitoksessa oloa. Koulujen rahoituksen takia on tärkeää, että keskeyttämisiä ei tule, jolloin koulut ja opettajat voivat tehdä tehtäviä teille itsenäistä opiskelua varten. Minun työpikallani on ollut ja on edellenkin sisäilmaongelmia ja todella nykyisin jo nuoret oirehtivat rajusti. Melkein joka ryhmässä on 1-2 opiskelijaa, jotka kärsivät sisäilmasta. Yritän pitää aina luokan ikkunaa auki, itsekin ko. tiloista kärsivänä ymmärrän opiskelijan tilannetta ja yritän löytää sisäilmasta kärsiville vaihtoehtoisia tapoja opiskella muualla kuin koulun tiloissa.

Opettaja, nainen 63v



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun