Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Työskentelin sairaalassa, joka oli valmistunut muutama vuosi aikaisemmin ja aloin siellä saamaan erilaisia oireita hengitysteihin, iho-oireita, väsymystä, pääkipua ym. Tutkimuksissa ei löydetty mitään. Jatkoin työskentelyäni ja muutama vuosi ja minulla todettiin ammattinuha, jota TTL:llä ei pystytty toteamaan ammattitaudiksi. Jatkoin vaan töitäni, oireet koko ajan lisääntyivät ja pahenivat, työnantajani/työterveyshuolto jopa tietoisesti siirsi minut työskentelemään paikkaan missä tiedettiin olevan laajat kosteus-, home- ja sisäilmaongelmat, mutta pitivät minua siellä töissä "testinä" kuinka pärjään. Tämän jälkeen hakeuduin keuhkolääkärille. Hän aloitti massiivisen lääkityksen, jolla pärjään joten kuten. Oireilen silti jokapaikassa enempi ja vähempi, mutta eivät oikein usko minua, "päässä vikaa", sain loppuutilin työpaikastani kun kieltäydyin tekemästä töitä tiloissa, joissa oireilin. Siellä oireili muitakin, mutta kun "ammattilainen" kävi kierroksen tekemässä ja haistelemassa, niin ei voi tulla oireita. Nyt uusimmissa tutkimuksissa työpisteistäni on löytynyt pistäävä haju (fenoli) joka tulee märän betonin päälle liimatusta pvc-muovimatosta, kallistukset olleet pesuhuoneissa väärinpäin, vesi valuu huoneisiin ja käytäville (mattojen alle), ilmastointi puoliteholla yöaikaan ja tupakansavu levisi pitkin osastoa tupakkahuoneesta ja potilaiden vaatteiden mukana, olin kuin kala kuivalla maalla työpaikallani, ammattitaudiksi ei ole pystytty toteamaan!

Olen yrittänyt löytää puhdasta työpistettä, mutta joka paikassa oireilen, nyt olen sairauspäivärahoilla ja kunta maksaa kaikki lääkkeeni kun itsellä ei ole varaa. Tässä näkyy erittäin hyvin että näyttöä löytyy, mutta ei sitä joka ottaisi vastuun työtiloista ja niiden kunnosta. Kosteusvaurioista puhuttu vuosikymmeniä, mutta korjauksiin ei vaan ole ryhdytty, vaikka laki niin vaatii. Kun ei ole rahaa niin korjauksia ei voida aloittaa, valvonta on olematonta, korjaukset tehdään mutu-tuntumalla, vaikka kaikkia Suomen huippuasiantuntijoita käytetään apuna. Mikä on rakennusten omistajan vastuu ja mikä on Työsuojelun taso jos eivät puutu selvästi tiedossa oleviin ongelmiin - "pilaa hyvän yhteistyön, jos aletaan puuttumaan aktiivisesti". Sisäilmatyöryhmiä perustetaan ja niistä paasataan kuinka hyvin toimii, mutta päättäjät (rakennusten omistajat) eivät anna rahaa korjauksiin ja edes kunnollisiin uudisrakennuksiin vaan kaikki on sutta jo syntyessään.

Sairaaloissa on kyllä töissä terveydenhuollon ammattilaisia, mutta eivät ymmärrä homeista tuon taivaallista eikä niihin sairastuneiden kärsimyksistä.

Pyörittäjä, mies, 49v, Jyväskylä



Olen 59-vuotias toimistotyöntekijä Valtion laitoksessa. Minulla on diagnosoitu astma noin 4 vuotta sitten. Ne kaikki oireet löytyvät, mitä muiltakin tällä sivulla olevilta homepakolaisilta: väsymys, jatkuva ahdistus, huonot unet, nenä vuotaa, korvat kipeät, allergiat, useat antibioottikuurit viime vuosina, kortisonikuurit, jotka on aiheuttaneet diabeteksen pahenemisen ja 4 eri insuliinin ja 2 tabletin käytön sokeriarvojen tasapainottamiseksi. Minulla on yhteensä yli 20 lääkettä ja lisäksi astmaan 4 hengitettävää lääkettä. Tällä hetkellä olen työssä eristettynä parakkiin, jossa olen hyvin yksin. Työpaikkani on siirretty kokonaan parakkeihin. Mutta parakissa voin olla lähes ilman oireita. Ongelmat ovat tällä hetkellä kotona, samat oireet ovat alkaneet kuin aikaisemmin työssä. Nyt mietimme, miten jatkamme, kodista on tosi vaikeaa luopua ja tällä iällä ei viitsisi alkaa rakentamaan uuttakaan. Siitäkään ei voisi olla varma, että siellä voisi hyvin. Vielä rakkaampi kesämökki on jäänyt pois käytöstäni, koska siellä on hometta ja siellä käynnin jälkeen on monen viikon sairastaminen edessä.

Vaikka minulla on mennyt Kelan katto jo helmikuussa umpeen, niin lääkemenot ovat tosi suuret, aina kokeillaan uusia lääkkeitä, jotka eivät vielä kuulu Kelan korvauksen piiriin. Viime viikolla esimerkiksi sain insuliinin, joka maksoi minulle 190e/reilun kuukauden annos. Se on aika paljon köyhän toimistorotan ansiossa. Toivon voivani joskus vietää paremman päivän ja nauttia lapsenlapsistani ja ennenkaikkea ELÄMÄSTÄ.

Katkera, nainen, 59v



Aloitin lukion vuonna 2009. Olin onneni kukkuloilla, sillä pääsin haluamaani lukioon. Tätä onnea ei kestänyt kauan, kun useita poskiontelotulehduksia alkoi ilmetä ja viime jouluna lihasvärinää. On ollut vaikka mitä oireita, ripulia ja oksennusta. En tiedä, enää mitä pitää tehdä. Olen niin ahdistunut ja väsynyt koko ajan. Pitäisi varmaan vaihtaa koulua, mutta en tiedä. Vika vuosi lukiossa ja kirjotukset lähestyvät. Ei voi muuta sanoa, kun elämä on on ollut aika epäonnista. Auttakaa minua!!!! En halua enää olla kipeänä. Haluan olla terve, sillä se on minun suurin toiveeni!

Huolestunut tyttö, 19v, Helsinki



Olen altistunut työpaikallani (työhuoneessani) viemärikaasuille n. 10 vuoden ajan tietämättäni sitä. Sairastin erilaisia infektiotauteja jatkuvasti (flunssaa, nuhaa, poskiontelotulehduksia, korvatulehduksia, keuhkoputkentulehduksia). Infektiokierre paheni vuosi vuodelta, kunnes syyskuusta 2010 lähtien olin kerran kuussa antibioottikuurilla. Tammikuussa 2011 tapahtui täydellinen romahdus ja jouduin sairauslomalle. Työpaikalla tehtiin sisäilmatutkimus, jossa työhuoneestani paljastui runsas sädesienipitoisuus. Myös työpaikan kellarikerroksesta paljastui paha kosteusvaurio ja Stacybotrys chartarum hometta. Kellarikerroksessa sijaitsee luokkatiloja, joissa myös hengitin myrkkyjä keuhkoihini. Työhuoneeni korvausilma oli tullut naapurihuoneen alaslaskusta ja siellä olleesta tulppaamattomasta viemäriputkesta. Tilat remontoitiin 2000-luvun alussa ja siinä yhteydessä on tapahtunut tällainen aivan käsittämätön virhe. Olen siis ala-arvoisen rakentamisen ja korjausrakentamisen uhri.

Nyt elän epävarmuudessa siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Työterveyslääkäri on kirjoittanut lähetteen ammattitautitukimuksiin, mutta vakuutusyhtiö ei ole vielä suostunut antamaan maksusitoumusta. Joudun käyttämään astmalääkettä päivittäin. Näyttää siltä, että kukaan ei ole vastuussa siitä, että olen työpaikkani sairastuttama.

Elämäni on nykyisin rajoittunutta, sillä saan erittäin helposti oireita kaupoissa ja muissa julkisissa rakennuksissa ja yritän välttää niitä.

Työpaikan sairastuttama opettaja, nainen, 54



20v tyttönä aloitin työt sairaalassa. Ensioireita oli jatkuva turvotus, korvatulehdukset, nielutulehdukset. Nielurisat oli kasvanut uudestaan ja ne leikattiin toistamiseen. Kova yskä oli aina seuralaisena. 30-v sain ensimmäiset rytmihäiriöt. Pulssi alkoi olemaan jatkuvasti koholla. WPW-syndroomaepäilykin oli, mutta johtorataa ei löydetty. Sain betasalpaajat hillitsemään pulssia.Verenpaineet alkoi olla koholla, ja jatkuva räkätauti koko ajan päällä ja poskiontelotulehdukset.

35-vuotiaana alkoi selkä ja maha reistailemaan. Olin niin jäykkä lihaksista, että en pystynyt hengittämään kunnolla. Koko ajan oli olo kuin zombiella, ihme aivosumussa ja haukoin happea kuin kala kuivalla maalla. Seuraavaksi diagnisoitiin astma ja tuli epäily selkärankareumasta. Homeallergia prick-testissä. Ja lääkäri ihmetteli, olenko ollut puutarhalla töissä tai sahalla.

Olin vähän alle 40 v eli 20 v oli sairastamista takana, koko ajan pahentuen. Sitten rysähti kerralla. Sain jonkun oudon keuhkokuumeen, josta toipuminen vei monta kuukautta. Lisäksi kuumeilua oli ollut jo vuoden verran. Kaikki voimat oli pois, infektiolääkäri antoi diagnoosiksi kroonisen väsymysoireyhtymän. JA VASTA tuossa vaiheessa joku sanoi, että onko teidän sairaalassa kosteusvaurio. Kävin ammattitautipkl:lla tutkimuksissa, mutta työpaikkani ei suostunut antamaan rakennenäytteitä, joten en saanut mitään vastetta home-epäilyille. Vaikkakin sairaalassa koko ajan tehtiin miljoonaremontteja (tänään jo tiedetään ongelma). Työterveyslääkäri sanoi minun sairastavan masennusta ja että psykoosi iskee aina työpaikalla. Kävin useita kertoja kokeilemassa paluuta töihin ja 10 minuutissa oireet tuli päälle. Monesti sinnitelin pari päivää (Peffit esim. laski 200:n) ja yleensähän kokeilu loppui koviin myrkytytilaoireisiin. Ja siitä sitten taas toivutiin kotona kuukauden verran ja lähdettiin taas yrittämään.

Loppujen lopuksi kaikki tiet oli koluttu, KELAn päivärahat, työmarkkinatuet, vajaakuntoisena työnhakijana (vaikka virka oli). Ja olin edelleen yhtä sairas monine diagnooseineni ja lääkkeineni. Työnantaja kylmästi ilmoitti, sanotaanko me sinut irti vai sanotko itse. Olisin jäänyt aivan tyhjän päälle. Viimeisenä oljenkortena työnantaja imoitti että mee psykiatrille (vaikka olin sairastelun aikana käynyt monellakin ja aina tultu siihen tulokseen että alla ilmeisesti jokin harvinainen sairaus, jota ei vielä tiedetä).

Olinkin loppujen lopuksi luulosairas pahasti, kun "sairas-talo" -oirehdinta menee Suomessa psykolokiseksi sairaudeksi. Ei saa olla katkera, sanoi lääkäri, kun yritin hakea oikeutta myöhemmin, et ole ainoa.

Luulosairas, nainen 49v, Pohjanmaa



Huonepölylle olen ollut allerginen jo kauan.. lapsuudesta saakka. Ei mulle ikinä mitään testejä ole tehty. Sairastin koko lapsuusiän useita hengitystie-elintulehduksia ja reagoin mahallani kaikkeen. 16-vuotiaana minulla todettiin reuma. Aikuisiässä ensimmäinen kosteusvaurioasuminen tapahtui väliaikaisasunnossani äitini luona, olin raskaana. Kosteusvaurio paljastui vasta äitini myytyä talon pois. Vastasyntyneen lapseni kanssa muutimme kunnan pienkerrostaloon, jossa hyvin pian poikani alkoi sairastelemaan keuhkoputkentulehduksin ja sai infektioastman sekä allergisoitui lemmikkieläimillemme. Luovuimme eläimistä, terveystarkastaja totesi huimat kosteusarvot sekä hometta. Pyysimme kunnalta toista asuntoa, he pistivät vanhemman miehen asumaan homeasuntoon - kuulemma hän ei hajuista niin piittaisi. Paljon myöhemmin koko talo meni myyntiin, remontoitiin ja myytiin pois osakkeina.

Vähitellen poikani tervehtyi ja astmalääkettäkin tarvitsi vain harvoin. 2007 muutimme yhteen miesystäväni kanssa hänen omistamaan taloon. Hän oli remontoinut talon, käyttänyt tarkastuksen ennen pintojen laittoa, ostin talosta siivun. Pian muuton jälkeen reumani paheni, sain siihen biologisen lääkityksen solumyrkyn lisäksi. Poikani yski huoneessaan öisin, välillä käytettiin astmalääkettä porukalla. Avomieheni punajäkälä paheni ja hänen hengityksensä vinkui ja hän sairasti jatkuvasti keuhkoputkentulehduksia. Välillä haistoimme omistuista hajua keittiössä ja muiden mielestä vaatteemme haisi pahalle. 2010 aloimme remontoimaan takaoven ympärystää. Siitä tulikin hieman isompi juttu, levisi kuin jokisen eväät.

Muutimme evakkoon heti kun saimme sijaisasunnon. Sijaisasunnosta jouduimme muuttamaan pois selkäni romahduksen ja outojen hermostovaivojen invalidisoimisen takia. Olin erittäin vahvalla lääkityksellä pitkän aikaa. Sairasasuntoni oli äitini luona. Sekin oli homeasunto. Pääsimme nykyiseen asuntoomme 2010 marraskuussa, ja vointini parani huomattavasti. Haju- ym. yliherkkyydet ovat pahentuneet, ja usein olen haistanut tietyissä paikoissa täälläkin homeen hajun. Pystyn elämään toistaiseksi asian kanssa, en tiedä kuinka kauan. Muitakaan asuntoja täällä ei ole tarjolla meille.

Miten hometalomme kävi? Saimme sen tänä vuonna myytyä purkukuntoisena ja alihintaan. Itse emme saaneet remonttia varten rahoitusta järjestymään. Nyt olemme taistelleet huonon rahatilanteen takia ja hermostovaivani ovat nykyään jo keskushermoston vaurioita. Minua ei vieläkään ole kunnolla tutkittu...

Piia, nainen 38, Hollola



Altistuin homeelle monta vuotta ala-asteella ja siitä se alamäki alkoi kun nyt on terveys jo 21 vuotiaana aika huono. Homeesta annettiin koululle ja kaupungille ja muille tahoille valituksia monesti ja kun äitini laittoi lehteen asiasta juttua niin viimein sieltä alettiin heräämään tosin liian myöhään minun kannalta ajateltuna. En ole enää voinut olla huonossa sisäilmassa saamatta päänsärkyä, yskää ja ylipäätään huonovointisuutta. Ja lähes kaikista kemikaaleista saan samoja reaktioita. Koulussa en voinut puutyötunneilla olla kun sain aina pahoinvointia. Ja ihottumaakin on tullut mutta enpäs tiedä liittyykö homeallergia siihen mitenkään.

No nyt olen ollut työkkärissä ja saanut työharjoittelupaikan puutyöpajasta eli keskeltä puupölyä ja kemikaaleja niin minun oli pakko paikasta kieltäytyä ja hakea lääkärin todistus homeallergiasta ja kuten arvelin että ei sitä te-toimistoa moinen homeallergia kiinnosta ja kuukauden odottelun jälkeen tuli ilmoitus karensista. Eli minun olisi pitänyt ottaa palkaton työpaikka jossa terveyteni olisi huonontunut pölyn ja kemikaalien takia jo yhden päivän aikana. Ei näköjään lääkärin todistuksilla tee mittää vaikka tämän todistuksen antoi pätevä lääkäri joka tietää varsin hyvin sen koulun homeongelmat. Näin TE-toimisto pelasti yhden työttömän nuoren syrjäytymiseltä katkaisemalla hänen ainoan toimeentulonsa.

TE-toimiston sortama, Mies,



Työpaikkani muutti pahasti vaurioituneisiin työtiloihin. Sain heti silmätulehduksia, useita. Huoneessani tehtiin Salkinojan tutkimus, tutkimus kertoi huoneen olevan erittäin myrkyllinen, altistusaika 2vrk. Tein ilmoituksen työsuojeluviranomaisille ja kävin työterveyslääkärin vastaanotolla. Itse muutin pois toisiin tiloihin keskustellessani yksikköjohtajan kanssa. Tilasin uudet tietokoneet ja työvälineet koska vanhat olivat saastuneet. Silmätulehduksia ei ole enää ollut.

Mies 50+, Helsinki



Olen 43-vuotias opettaja. Kolmikymppisenä aloin homesairastamaan oltuani pari vuotta samassa työpaikassa missä aikanaan kävin koulua myös oppilaana. Astmadiagnoosin sain infektioastman pohjalta rajujen flunssien seurauksena, jotka eivät koskaan meinanneet parantua ilman pitkiä poissaoloja työtiloista. Useissa työpaikka Pef-mittauksissa sain tulokseksi 'epätyypillisiä astmaoireita'. Tuolloin en vielä tajunnut työterveyslääkärien diagnosoivan potilaita ns. työnantajaystävällisesti. Kärsin pahoista ihottumista, rajuista 3vrk migreenikohtauksista, kasvojen ja käsivarsien ihon oudoista lihaskivuista,jotka tuntuivat siltä kuin mustelmaa olisi painanut. Huimausoireet yhtäaikaisen ja pitkäaikaisen kuumeilun kanssa saivat minut vaihtamaan työpaikkaa. Seurasi lähes kolme lääkkeetöntä ja oireetonta vuotta.

Palasin (osin) remontoituun vanhaan työpaikkaani. Vuosi meni suht mukavasti. Sitten pahat ihottuma- ja astmaoireet ajoivat minut väistötiloihin. Nyt tilanne on sellainen, että oleskeltuani lyhyitäkin aikoja vanhoissa remontoiduissa tiloissa, saan todella pahaa hengenahdistusta ja kuumeilua..ihottuma on jatkuva seuralainen. Suunnitelmissa on jäädä piakkoin jollekin opiskeluvapaalle, ja etsiä uutta työpaikkaa. Työhalut ja itseni kehittämishalut ovat suuret - onhan tämä ikä urasuuntautuneille yleensä kulta-aikaa. Ensin vain täytyy koettaa parantua homeisissa tiloissa saamastani pahasta keuhoinfektiosta kunnialla.

Yritän aina etsiä myönteisiä asioita hankalistakin tilanteista:
Olen onnellinen kodistamme, ja erityisen kiitollinen sen rakentaneelle pariskunnalle, joka tajusi jättää liimaamatta muovimattoja betonilattiaan - itsekin olivat näet astmaatikkoja ja rakennusalan yrittäjiä. Heitä on myös kiittäminen kotimme sijainnista, kunnollisesta salaojituksesta, todella korkeasta kivijalasta, toimivasta sähkökäyttöisestä lattialämmityksestä, kunnollisista kaadoista,pitkistä kattolipoista ja jyrkästä katosta,jolta lumet tulevat itsestään alas rytinällä joka talvi. Myös ikkunapeltien vinoudesta olen hyvin kiitollinen,ja siitä, että kerran avatun ikkunan saa myös suljettua ilman kaupungin laitosmiehen teknistä avustusta. Miestäni kiitän hänen pitkäaikaisesta panostuksestaan kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan ilmastoinnin suodattimien puhdistuksesta ja suodattimien vaihdosta.

Itseäni kiitän siitä, että hankin ilmastoinninpuhdistuksen ja desinfioinnin ammattitaitoiselta yrittäjältä. Hyvin suunniteltu ja rakennettu talo sopii homevammaisellekin.

Laura, 43v, Pohjanmaa



Tulin just kaupungilta, taas löysit minut
kun kirjoitan tätä silmäni vuotavat,
eromme jälkeen olen usein humalassa sinut kohdattuani
teit pesän tupaani,
ilman lupaani
tunkeuduit sisääni,
vastoin tahtoani
kun kunnolla suutuit,
poltit ihoani
sait minut itkemään
monasti jalkojani heikotti,
päässäni jyskytti, happi tuntui loppuvan
käsittelysi jäljiltä
taistelin tajunnan menetystä vastaan
kun kuristit kurkkuani
toisinaan pahoinpitelit kasvoni turvoksiin,
nenäni ja ikeneni verille
eikä se riittänyt sinulle
vaan kajosit kaikkiin lapsiini
enkä pystynyt estämään sinua
minulla ei ollut keinoja suojella lapsiani sinua vastaan
sydämeni itki verta,
kun näin lasteni vuotavat silmät,
kuumottavat korvat
verta vuotavat nenät,
poltetun, punoittavan ihon
liikaa oli se
kun kajosit lasteni kurkkuun
monasti heillä henki vain pihisi käsittelysi jäljiltä
kun pakenimme luotasi pidit itselläsi ihan kaiken
jätit meidät alasti vailla omaisuuttaa, kotia
eikä sekään riittänyt sinulle
erostamme on pian kaksi vuotta mutta edelleen piinaat meitä
jahtaat meitä yllättävissäkin paikoissa
vasta nyt ymmärrän ettei sinusta voi erota

HELVETIN HOME

Maarit Valtonen, Jyväskylä (pojat 2v, 3v ja 16v)

1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun