Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Ala-aste ja ylä-aste homeessa. Oireilin molemmissa, ylä-asteella tosin jatkuvasti. Koko ylä-aste ajan joka toinen viikko antibioottikuurit poskiontelon tai keuhkoputkentulehduksiin, migreenilääkkeitä myös jouduin syömään kuin leipää. Lääkärit kohteli kuin paskaa ja käski syömään myös kofeiinitabletteja väsymykseen, heikotukseen ja yleiseen huonoon oloon. En myös tietenkään saanut nukuttua, sillä yskin keuhkoni pihalle ja nenä ja poskiontelot niin tajuttoman tukossa. Lääkärisetä antoi ison kasan unilääkkeitä 14-vuotiaalle tytölle.

Ollessani viimeistä vuotta ylä-asteella koulu purettiin ja pääsimme evakkoon. Peruskoulun jälkeen menin kauppikseen. Minun takiani aloitettiin tutkimukset. Koulussa oli myös hometta. Sain lääkäriltä todistuksen, jossa kielsi minun oleskelun kosteusvauriopaikoissa (paneeli kutosessa vasta-aineita). Etäopiskelin ekan vuoden loppuun. Etsin nuuhkimalla koulun, missä pystyn jatkaa opintoni loppuun ja vaihdoin kaupunkia. Valmistuttuani työpaikkoja on ollut yli 20, joista kaikista olen joutunut irtisanoutua homeen ja niiden aiheuttamien rajujen oireiden takia. Olen myös joutunut vaihdella kaupunkeja työpaikkoja etsiessäni. Kouluihin olisin halunnut vielä mennä, mutta en ole löytänyt sopivaa. Vaikea astma diagnosoitiin vuonna 2005, joka on mitä varmemmin ylä-asteelta lähtöisin ja sitä hoidettu vaan antibiooteilla.

Asuntoja myös olen joutunut vaihdella. Viimeisimmässä työpaikassani olin lähes viisi vuotta. Koko tämän ajan huonossa kunnossa. Tyhmyyttäni vain sinnittelin turhan pitkään. Koko työpaikka täysin susi. Irtisanoin itseni kun muukaan ei auttanut ja tilanne meni niin pahaksi, etten pystynyt enää olla minuuttiakaan kyseisessä paikassa. Olin sairaslomalla kolmisen kuukautta kun homeoireita tuli 61/100 ja myös keuhkoni ahtautui. En moneen kuukauteen pystynyt kävellä kuin mummovauhtia. Nyt olen siis työtön ja oloni on parempi. Tosin joudun vältellä kaikkia homeisia paikkoja eli toisin sanoen kaikkia rakennuksia.... Enpä tiedä mistä sitä töitä löytäisi, joissa pystyisi olla. Ei kivaa. Kämppäni tosin on hyvä, siitä kiitos.

Erittäin lyhyt kertomus 22 vuoden piinasta, nainen 29, Vaasa



Vanhin lapsistani sairastui jo 2003 ja sisarussarjan seuraava syksyllä 2010. Vanhimman lapsen sairaus on edennyt jo hyvin vaikeaksi hajuste- ja mikrobiyliherkkyyksineen sekä anafylaksia oireineen.

Molemmat lapset käyvät kotikoulua, vanhin jo vuosia. Tänä syksynä minut nimettiin lapsieni omaishoitajaksi.

Sairaiden lastensa hoitaja, nainen 43, Jyväskylä



Oli elämä, oli toivo, oli haaveet ja unelmat, tavoitteet ja pyrkimykset, oli mieletön yritys ja tekemisen meininki. Oli perhe, koti ja turvallisuus. Oli iloa hyvinvointia, pyrkimyksiä ja taistelutahtoa, ahkerat, tuottavat ja tunnolliset vanhemmat, kasvavat ja varttuvat iloiset ja viattomat lapset.

----Tuli vastaan hometalo-----

Jäljellä ei mitään, ei mitään, ei mitään. Jäljelle jäi taloraunio, ihmisrauniot.

Jos Suomi on näin epäreilu tälle asialle, niin, sanon vain, pitäkää tunkkinne.

Eräs yksityiskohta vain: Tuotimme verotuloja 70000 vuodessa, nyt olemme vain kustannus yhteiskunnalle. Emmekä ole varmastikaan ainoa tällainen perhe. Hyvä Suomi!

Tuhkana tuuleen, mies 45v



Pallomeri

Sormeni kaartuvat ympärillesi
kämmeneni lämmin, pehmeä pesä sinulle
sinä pieni, ymmärtämätön lintuni
älä räpiköi, olethan kotona
kylmä, varjojen maailma ottaa meihin etäisyyttä.

Se tapahtuu silloin kun pimeä etsii kuuta
eikä aurinko tahdo vielä nousta
se tunkeutuu uneeni, sydämeeni ja kehooni
avaa käteni, turvallisen kohdun, johon ei ole paluuta
ojentuneet sormeni vaalenevat jääpuikoiksi
juuri silloin menetän sinut yöhön pieni lintuseni.

Anteeksi, en pysty antamaan tarvitsemaasi suojaa
rakkaimpani, aarteeni
universumilla on sinulle muita suunnitelmia
en ole tarkoitus sinulle
käsissäni ei voimaa
sormeni, varjon puolella mustaa jäätä
auringossa punaisia muistoja.
Sulan rakkaudesta, joka pakenee
haihdun sumuksi, joka etsii sinua
leijun maahan, jossa kerään itseni
vielä kerran
puristun palloksi vieraissa kourissa
pallomereksi maailman oville.

Lintuni, sinä laulat, aina muualla,
murenen, hajoan.
enkä tiedä miten ne palat kokoaisin.

Olen vaikeavammainen reumaatikko. Puolisoni on henkilökohtainen avustajani,minulla työnantajana velvollisuus työsuojelun järjestämiseen. Muutimme vuosia sitten perintötaloon ja ensin tehtiin remonttia. Ihmettelin kyllä muuton jälkeen sairasteluamme; ihottumaa, kuumeilua..., talvi aina pahempi. Hoksasin,että meillä on sisäilmaongelma. Asumisterveysliiton avulla asiat alkoivat rullaamaan. Valitettavasti terveystarkastaja ei löytänyt hälyttävää. Toimitin puolisoni työterveyshuoltoon, jotta saisimme työpaikkakäynnin, suunnitelman ym. Puolisoni oli todella sairas. Itse olin tukehtua, oksentelin. Pettymys. Hoitaja alkutarkastuksessa kysyessään sisäilmaongelmista kesken lauseen (olin mukana) tiuskaisi: "Kyllä jokaisen ihmisen pitää hajuja sietää!". Sähköpostitse pyysin hoitajan kautta lausuntoa, selvitystä työterveyslääkäriltä, mutta ei noteerattu. Puolisoni lähettettiin keskussairaalaan, missä hän sai happirikastimen kotiin. Aloitimme korjaukset ja löytyi tukkimaton viemäriputki (kaasuja) lattian alta, kellari poistettiin ja ilmastointi laitettiin kuntoon. Minulle taas keskussairaalassa tiuskaistiin: "Me emme täällä välitä mistä ihmiset sairastuvat, me hoidamme vain oireita, emme paranna mitään!". Meidän "homeongelmat" laitettiin entisten sairauksien (vammojen) pikkiin. Valitimme Aluehallintokeskukseen ym. kohtelusta, mutta vastauksessa työterveyden kirjoista ei löytynyt merkintää ko homeasiasta, vasta kesk. sairaalassa. Voimme nyt paremmin korjausten jälkeen ja ravitsemushoidoilla.

Mixi, nainen 59v



Altistuin hometalossa pahasti homemyrkyille. Valitettavasti tein sen virheen, että muutin seuraavaksi juuri remontoituun asuntoon ja sairastuin melkein välittömästi monikemikaaliyliherkistymään. Uusista pinnoista (lattialakka, maalit, uudet kaapistot) lähti ns. voc- päästöjä johon homemyrkky oli altistanut reagoimaan. Jouduin ensiapuun kun henki ei enää kulkenut ja kova kortisonilääkitys päälle. Reagoin todella rajusti kemikaaleihin, hajusteisiin ja muihin ilman epäpuhtauksiin. Oli hengitysvaikeutta, limaa tuli paljon, verta keuhkoista ja nenästä. Limakalvot polttelivat koko ajan. Sain myös elohopeamyrkytyksen (amalgaamipaikat)eli myrkkyjen yhteisvaikutus ja elimistön ylikuormitus vaikutti tämän tilanteen puhkeamiseen. Oireeni olivat aivan karmeat ja kun sairaus ei sopinut astmaan sain erittäin ikävän leiman otsaani lääkäreiden taholta. Mitään ei tutkittu eikä mietitty enää kuin olinko psyykkisesti sairas. Jouduin kokemaan hyvin ikäviä ja traumaattisia asioita kun yritin löytää jostakin apua ja paikkaa missä olisin pystynyt toipumaan kun kotonani reagoin pahoin kemikaalipäästöihin. Olin täysin inhimillisen avun ulkopuolella, vaikka oli erittäin raju fyysinen sairaus päällä. Onneksi löytyi hyvä lääkäri yksityispuolelta joka pelasti tilanteeni. Tässä nyt toivutaan pikkuhiljaa, mutta edelleenkin oireilen tällä monikemikaaliherkistymällä voimakkaasti ja se rajoittaa elämääni aivan hurjalla tavalla. Asunnon etsimisessä on vaikeuksia löytää sellaista, jossa pystyn olemaan. Töissä ei voi olla. Sosiaalinen kanssakäyminen on romuttunut. Tässä on oman elämänsä vanki.

Lääkäreiden suhtautuminen tähän sairastumiseen on ollut aika ikävää. Näitä sairastuneita yliherkkyyksineen alkaa olla jo aika paljon ja silti moni joutuu kokemaan aikamoisia nöyryytyksiä lääkäreiden taholta ennenkuin joku osaa selvittää mistä oikeasti on kyse. Ihmisen psyyke joutuu tuossa aikamoiselle koetukselle ja jos ihminen lytätään lääkäreiden taholta vielä henkisesti, niin pahaa jälkeä siinä voi syntyä. Valitettavsti esim. tätä monikemikaaliherkistymää ei voi vielä todentaa lääkäreille millään testillä. Oireiden perusteella kylläkin voi jo tajuta mistä on kyse. Näitä monikemikaaliherkityneitäkin alkaa olla jo aika riittämiin, että voitaisiin jo alkaa uskomaan mitä se potilas kertoo oireistaan. Käsittääkseni muualla maailmassa tähänkin sairauteen suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin suomessa ja tietoa löytyy. Diagnoosinkin saaminen Suomessa on mahdotonta ja tämä vaikeuttaa sairastuneen elämää.

Häkkilintu, nainen 45



Aloin oireilla 80 -luvun rivitaloasunnossa kaksi vuotta sitten. Aluksi meitä syyllistettiin oireilusta (minä ja poikani oireilimme, mieheni ei), mutta lopulta asuntoon saatiin mittaukset ja kosteusvauriohomeita löytyi. Sain asunnossa voimakkaita oireita ja myös keskenmenon. Muutimme pois ja hävitimme osan tavaroista. Oireilen uudessakin asunnossamme. Pelottaa, mitä talvella käy, sillä nyt olen kesän ollut paljon ulkona ja pitänyt ikkunoita jatkuvasti auki. Etsimme uutta, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt.

Fragile, nainen 36, Pohjois-Suomi



Vuonna 2009 muutimme pois hometalosta, jossa onneksi olimme vain vuokralla. Tätä ennen olin sairastellut kaksi talvea ja viimeisen todella taukoamatta (flunssia, poskiontelotulehduksia, mahdotonta väsymystä, muistihäiriöitä). Astma minulla todettiin tuolloin 2009 ja keuhkosairauksien erikoislääkärin painavasta kehotuksesta vaihdoimme asuntoa. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on sittemmin diagnosoitu.

Tällä hetkellä en oireile kotona, mutta työpaikalla asiakaspalvelussa saan oireita (äänen käheys, kihelöinti limakalvoilla, tykytys poskionteloissa, "humalainen" olo, muistikatkokset, korvien kutina ja naksuminen) lukuisista asiakkaistamme.

Oireilen myös kaupoissa, teatterissa ja muissa julkisissa paikoissa, joissa on paljon väkeä, vaikka rakenteet olisivatkin kunnossa - todella usein ne eivät ikävä kyllä todellakaan ole. Lisäksi olen altistunut myös jossain määrin hajusteille. Luonnonhomeet saavat oloni syksyisin tosi huonoksi ja keväälläkin näistä oireilen.

Toinen poikani altistui myös samaisessa asunnossa ja joutui lopettamaan koulunkäynnin puoleksi vuodeksi, kun sai oireita myös koulusta. Nyt onneksi koulun vaihdon myötä hän on voinut jatkaa peruskoulua - ainakin toistaiseksi.

Altistuminen on vaikuttanut ja vaikuttaa todella kokonaisvaltaisesti ja koko ajan elämäämme. Joudun miettimään menojani tarkkaan: missä jaksan käydä, miten usein voin käydä tiloissa joissa oireilen, kuinka paljon kestän altistusta kerralla/peräkkäisinä päivinä jne.

Aina, kun lähtee kotoa pois, voi olla yllätyksiä vastassa!

Homekorva, nainen 41, Jyväskylä



Sairastuin itse työpaikkani kosteusvauriomikrobeista. Työskentelin hoitajana OYS:ssa (Oulun Yliopistollinen sairaala).

Työterveyslääkäriltä, omalta keuhkosairauksien erikoislääkäriltä, silmälääkäriltä, korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäriltä ja foniatrilta ('äänihäiriöiden erikoislääkäri') oli lausunnot, että työpaikkani aiheuttai jatkuvia keuhkojen tulehduksia (inflammaatio - ei infektioita), äänen käheyden, nenän tukkoisuuden ja allergisen nuhan sekä rajuja silmäoireita. Silti minut altistettiin kolmelle kostausvauriomikrobille, joita hengitin TTL:lla. Sain ammattitautidiagnoosin 2003. Tulin erittäin sairaaksi noista altistuksista 2003. Jouduin olemaan noin kaksi kuukautta kortisonikuurilla. Pitkiä luita särki ja kaikkia niveliä särki. Nivelien ja lihasten särky ei loppunut ja menin reumalääkärille tk-lääkärin kautta. Hän teki diagnoosin FIBROMYALGIA.

Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit väittävät etteivät oireeni ja sairastumiseni johdu työpaikkani kosteusvauriomikrobeista vaan "jostain muusta". Äänen käheyskään ei johdu homeista heidän mielestään, vaikka ääneni on palautunut lähes normaaliksi (laulaa en voi enää korkeaa sopraanoa) ja menee heti hometiloissa ihan käheäksi.

Muutaman kerran yskiessä äkillisesti jossain hometilassa, jonne menin vahingossa, tunsin hirveää kipua selässäni. Selkääni tuli prolapsi (välilevyn pullistuma) joka diagnosoitiin 2007. Siitäpä Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit riemastuivat, että selästähän se johtuukin tuo työkyvyttömyyteni eikä astmasta. Selän prolapsi leikattiin 2008 joulukuussa ja työkyvyttömyyseläkkeen sain 2004.

Astmani on todella hankala. En kestä edes samassa huoneessa olevia homekodeissa asuvia tai hometyöpaikoilla työskenteleviä henkilöitä. Opiskelin uuden ammatin 2004 (sosionomi, lapsi- ja nuorisotyö) ammatillisena kuntoutuksena. Opiskeluun liittyvässä työkokeilussa nenän limakalvot menivät ihan rikki, ääni oli ihan käheä ja keuhkot menivät niin huonoon kuntoon että jouduin kortisonikuurille. Ryhmässä (työharjoittelu homeettomassa päiväkodissa) oli kaksi homekotilasta ja yksi kesätyössä oleva nuori poika. Minulle on tullut myös hajusteyliherkkyys ja en kestä hajusteita enkä tupakansavua (saan rajun astmakohtauksen). Pidän eläimistä, mutta en voi olla samassa huoneessa, jossa on eläimiä tai vaikka koiran omistaja 'liian lähellä' että eläinepiteeli tulee hengitysteihini asti. Hajusteallergia ja eläinallergia ei näy iho- eikä verikokeissani. Olen ilmeisesti yliherkkä, mutta en allerginen. Ihotesteissä näkyy varastopölypunkki allergia (+) ja verikokeissa IGE +++ Streptomyces albus ("sädesieniallergia"). Varastopölypunkki viihtyy tiloissa, joissa on kosteusvauriomikrobja ja se syö niitä. Streptomyces albus on kosteuvauriomikrobi, joka on oikeasti kosteusvauriobakteeri, mutta sitä sanotaan 'sädesieni' nimellä.

Tulee kyllä mieleeni, että vakuutusyhtiö IF:n asiantuntijalääkärit tietävät paremmin miten puoltaa vakuutusyhtiön asiaa kuin minun asiaani, sillä he kumoavat aina minua hoitaneiden erikoislääkäreiden lausunnot. Omat lääkärini ovat hoitaneet minua vuosikaudet ja nähneet kipuni, yskimiseni ja kuunnelleet keuhkojeni vinkumiset ja rahinat, kuulleet käheän ääneni, nähneet punaiset, turvonneet äänihuuleni, nähneet kipeät ja punaiset silmäni, nähneet tähystyksellä äänihuulet ja rikkinäiset nenän limakalvot. Sitten vakuutusyhtiön lääkäri, joka ei ole minua koskaan nähnyt, kirjoittaa kumoavansa omien erikoislääkäreitteni lausunnot. Tämä on niin väärin.

Tulee mieleeni, että Vakuutusoikeuden erikoislääkärit saavat isot palkkiot kumoamistaan lausunnoista ja siksi raha on heille tärkeämpää kuin työpaikalla terveytensä menettäneen oikeusturva ja lakisääteinen tapaturmaeläke.

Saan työkyvyttömyyseläkettä, joka on paljon pienempi kuin lakisääteinen tapaturmaeläke. Työpaikka vei terveyteni, joten lakisääteinen tapaturmaeläke kuuluu minulle.

Pyysin Korkeimman Oikeuden valituslupaa ja Korkein Oikeus ei anna lupaa.

Onko oikein että työpaikka vie terveyden ja terveytensä menettänyt joutuu taistelemaan byrokratiaa (ja korruptiota???) vastaan Suomessa? Sain ammattitautidiagnoosin 2003 ja vieläkään en saa lakisääteistä tapaturmaeläkettä.

Onneksi nuo Työterveyslaitoksen tekemät, terveyttä vaarantavat altistukset edes lopetettiin. Näyttöä olisi minullakin löytynyt jo työterveyslääkärin, foniatrin, keuhkolääkärin, silmälääkärin, korva-nenä ja kurkkutautien erikoislääkäreiden ja oman kertomani mukaan sekä työkokeilujen lausunnoista (työkokeilun työnantaja) ja opiskelujen aikana sairastumisesta koulunlääkärin lausunnosta niin ettei koko vaarallisia altistuksia olisi edes tarvinnut tehdä.

Kaikki oireeni ja sairauteni on lääketieteellisesti mitattavissa ja näkyy ja kuuluu sivullisellekin. En voi mitenkään itse "keksiä" näitä sairauksia. Vakuutusyhtiön lääkäri kyllä voi näköjään minua näkemättä ja käheää ääntäni ja yskimistäni kuulematta noin vain kumota erikoislääkäreiden lausunnot.

Otin vihdoin tänä syksynä juristin ajamaan asiaani. Olen tapellut vakuutusyhtiö IF:n kanssa vuodesta 2003. Vien asiani myös EIT:lle (Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuin). Suomen vakuutusjärjestemä pitäisi laittaa uusiksi ja kaikki vakuutusyhtiöiden ketkut ja "ilkeysassistentit" (ne jotka keksivät miten voi kumota hoitavan lääkärin lausunnon) pitäisi laittaa pois vakuutusyhtiöistä.

Hilkka Nivukoski, 61, Oulu



Altistuin homeelle omassa asunnossani, kun taloyhtiö ei ruvennut korjaamaan kosteusvauriota. Vauriot alkoivat v. 2005 ja niitä ruvettiin korjaamaan v. 2008. Siinä ajassa minä sairastuin pahasti homeesta ja kaikki tämä aiheutti vain taloyhtiö kun ei korjannut kosteusvauriota heti. Olin ihan terve ihminen sitä ennen, kunnes sairastuin homeelle. Alussa oli silmien kirvelyä, kuumetta, yskää, väsymystä, jatkuva päänsärky, nenä- ja poskionteloitten turvotus, nenästä verta, tunne, että hampaat tippuvat, huimausta, pahoinvoitia, oksentelua, nivelsärkyä, sormien turvotus, en pystynyt kävelemään kun jalkapohjat olivat kipeät, humalainen olo, sydämen tykytys, jne. Minun ei tarvitse olla sellaisessa tilassa missä on home-kosteusvaurio kuin muutaman minuutin ajan, kun saan kovan yskän puuskan. hengenahdistuksen, oksentelua, humalainen olo. Olen joutunut kolme kertaa turvautumaan ambulansiin. Jopa ihmisten päällä olevat homeiset vaatteet aiheuttavat minulle oireita. Tämä on vaikeuttanut minun normaalia elämää tosi paljon. Olen joutunut hävittämään kaikki huomekalut, jne käytännössä katsottuna koko omaisuuteni. Tästä minun hometarinasta olisi paljon kerrottavaa miten minua on kohdeltu. Tässä vaan pienen pieni osa siitä. Pahin minkä minä itse koen tässä asiassa on minun terveyteni menettäminen.

Selja Räty, 54, Kuopio



Työskentelin yli 10-vuotta katutason toimistossa, jonka kellarissa oli paha homevaurio, jota ei silloin ymmärretty. Yskin yötäpäivää tukehtumisen partaalla vuosikaudet. Tuntui, että keuhkoni olivat repeämisen partaalla ja jatkuvassa tulehdustilassa. Juoksin tutkimuksissa ja kokeiltiin lääkkeitä toisensa jälkeen. Mikään ei auttanut, eikä minusta löydetty mitään vikaa. Paitsi ehdotettiin aina allergiaa. Mutta sen tason yskä oli niin konkreettista, että lääkäritkin olivat ihmeissään. Lopulta olin niin raivoissani lääkäreiden pään pyörityksiin, että heitin lääkkeet ja lääkäreiden ohjeet hevonkuuseen ja otin hoitoni omalle vastuulleni.

Lääkärini kielloista huolimatta aloitin juoksemisen yskimisestä huolimatta. Juoksin myös 20 asteen pakkasessa, joka oli ehdottoman kiellettyä. Ja yllätys yllätys, pakkasessa hengittäminen olikin hyvin kevyttä (en suosittele, sillä vaarallista astmaatikolle). Juoksin kesät talvet, opettelin myös luisteluhiihdon. Pakkasessa urheilu tuntui olevan parasta hoitoa. Kovat pakkastalvet olivat flunssavapaita ja yöyskä helpotti. Pudotin kotona sisälämpötilan +16 asteeseen. Myös talvella nukuimme koko perhe ikkunat auki. Kesämökillä vanha hirsiaitta oli ihan paras nukkumapaikka. Otimme myös koiran. Vaihdoin työpaikkaa. Rakensimme omakotitalon allergialiiton ohjeiden mukaan. Taloon ei tullut muovimattoja, ei muovimaaleja, ei lastulevyjä, eikä koneellista ilmanvaihtoa, vaan painovoimainen. Lisäksi taloon tuli varaava takka, avotakka sekä saunaan puukiuas. Ilmanvaihtokanavien lisäksi piipussa oli kaksi ilmahormia. Ja talo oli pesuhuoneita lukuunottamatta kokonaan puusta. Yritin järjestää kaiken elämisen mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Ruokatottumukset minulla oli valmiiksi jo terveelliset.

Juokseminen alkoi auttaa jo muutaman kuukauden kuluttua. Samoin huomasin, että joka aamuiset yskään tukehtumiset vähenivät kun laittoi heti herättyä villasukat jalkaan.

Olen ollut jo 15-vuotta täysin terve ja aina virkeä. Flunssia ei ole ollut vuosiin, eikä yskää. Mutta jos käyn rakennuksessa missä on kostea tuulettumaton alapohja tai tunkkainen kellari alkaa keuhkoissa voimakas poltto ja yskin monta viikkoa. Homealtistus on jäänyt, mutta akuutti vuosia jatkunut jonkinlainen keuhkojen tulehdustila on rauhoittunut.

Parantunut, Nainen 60v, Helsinki



1      2      3      4      5       6      7      8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun