Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Asuin 2/2011-10/2011 välisen ajan Lahden Talojen rivitalossa Ahtialassa. Oireet alkoivat parin kuukauden asumisen jälkeen. Tyttäreni oireili ylivilkkaalla virtsarakolla ja kuumeilulla. Itselläni verenpaine nousi iltaisin/öisin voimakkaasti ja sain sydämentykyttely -kohtauksia. Mitään ei näkynyt verikokeissa eikä sydänfilmeissä. Hengittäminen tuntui työläältä. Aamuisin oli tosi tukkoinen olo. Yleisoireena oli älytön väsymys. Kesällä oli niin voimaton olo, että hyvä että jaksoin kävellä bussipysäkille. Outoja oireita olivat lämmönsäätelyn toimimattomuus, jäsenten puutumiset ja todella huono olo. Koko kesän juoksin lääkäriltä lääkärille, jotka vaan pyörittelivät päätään. Yksi kesäksi sijaiseksi päässyt nuori lääkäri kehotti ottamaan yhteyden terveystarkastajaan. Pyysin terveystarkastajan kotiimme, jonka tuloa sai kesälomien vuoksi odotella vielä kuukauden ja tuloksia toisen kuukauden. Lopulta asunnostamme/ makuuhuoneestani löydettiin mm. toksista versicolor-hometta runsaasti. Yritimme saada väliaikaista asuntoa. Kävimme katsomassa tilalle tarjottua asuntoa, jossa oli myös kylpyhuone homeessa selkeästi. Joten jouduimme odottamaan asuntoa vielä pari viikkoa. Kysyin myös sosiaalivirastosta apua, mutta en saanut.

Asuntoyhtiö hommasi muuttoauton, muuttomiehet ja matot sain pesulaan. Muuten kaikki vaatteet ja tavarat oli jaksettava pestä itse tai heitettävä roskiin. Vieläkin on joutunut heittämään kankaisia vaatteita ja tavaroita roskiin. Nyt oireet eivät ole täysin ohi, mutta kuitenkin parempi. Edelleen väsymys on sekä minun että 6-v tyttäreni yleisolotila. Minulla oli jo muuttaessamme asuntoon hajuyliherkkyys, joka paheni asumisesta tuossa homeasunnossa. Nyt minulla on vaikeuksia kulkea bussilla ja käydä ostoksilla ruokakaupassa kemikaalien hajujen vuoksi. Pahin on se, että minun on todella vaikea löytää työtä, jota voisin tehdä. Opiskeluakin rajoitaa se, etten kestä ihmisten parfyymeja, huuhteluaineiden löyhkää vaatteissa ja kalan hajua ilmassa. Nyt etsimme meille tervettä asuntoa omalla sisäänkäynnillä, koska yhteissisäänkäynti ei tule hajujen vuoksi kyseeseen. Omat tavarat siinä myös kärsi. Paras olisi kun voisi heittää kaikki kankaiset tavarat pois ja ostaa uudet tilalle. Sänky höyrytettiin kuumalla höyryllä, mutta se haisee edelleen, joten en siinä kykene enää nukkumaan. Tulisi todella kalliiksi hankkia kaikki uudet vaatteet, sänky ja sohvat. Se olisi silti parasta tässä tilanteessa. Mutta mistä työtön/ tuntityöntekijä yksinhuoltaja rahat niihin saisi?

Minni 1968, nainen 43v, Lahti



Vuonna 2003 aloin yskiä keväisin ja syksyisin, yskä ja äänenkäheys kestivät aina 3 kuukautta. Olin verovirkailija ja tarvitsin työssä ääntäni, joten jouduin olemaan aina tuon kolme kuukautta sairaslomalla. Sairastin monia poskiontelotulehduksia, punkteerattiin, menetin vasemmasta korvasta kuulon muutamaksi kuukaudeksi, kuumeilin, alilämpöilin. Kävin keuhkolääkärillä, jolta sain diagnoosiksi tuottamattoman yskän. Keväällä 2005 oireiden alettua sanoin työterveyslääkärille, etten poistu vastaanotolta, ennenkuin tiedetään mistä nämä jatkuvat yskä- ja äänenkäheys johtuvat. Silloin alkoi työpaikalla Pef-puhallukset kahden viikon ajan kahden tunnin välein, sieltähän se syy löytyi; astma. Astma diagnoosin sain toukokuussa 2005, syksyllä syyskuussa olin jo Työterveyslaitoksella poliklinikalla tutkimuksissa mahdollisesta ammattiastmasta. Siellä lääkäri totesi, ettei ammattiastmaan viittaavaa löydy. Kyitenkin minut kutsuttiin jo joulukuussa TTL:n potilasosastolle ammattitautitutkimuksiin. Sieltä pääsi aina viikonlopuksi kotiin. Erehdyin käymään työpaikallani ennenkuin juna lähti Helsinkiin. Osastolla jatkuivat Pef-puhallukset, ihmettelivät miksi ne on niin huonot, missä olen käynyt. Minut laitettiin kotia kahden viikon sairaslomalle Prednisolon-kuurin kera. Tammikuun 2006 puolessa välissä tutkimukset jatkuivat. Minut altistettiin lääkesuojassa Aspergillus Fumigatus -uutteella. Ammattitauti tuli, mutta terveys meni. Äänenkäheys kesti altistuksen jälkeen toista vuotta, ja vieläkin helposti ääneni käheytyy. Olen käynyt puheterapeutilla, foniatrilla, voice massagessa. En antaisi ikimaailmassa enää tehdä minulle altistuskoetta. Nyt en oireile enää pelkästään homeille, mukaan on tullut kaikki tuoksut, hajut, savut, pakokaasut,kumi, katupöly. Tytär luopui ratsatuksesta ja jalkapallosta oireiluni vuoksi. Mieheni joutuu vaihtamaan vaatteet töistä tullessaan. Yleisillä kulkuneuvoilla en pysty matkustamaan, minulla on auto, johon ei tule tupakoitsijat eikä hajuveden käyttäjät. Työterveyslaitoksella käynnin jälkeen olen ollut neljä puolikasta päivää työssä työkokeilussa keuhkolääkärin valvonnassa, keuhkolääkäri keskeytti kokeilun astmaoireiden pahennuttua. Työnantaja (valtio) ei voinut irtisanoa minua, vaikka olin vuosia sairaslomalla. Nyt olen ollut lokakuusta 2009 asti työkyvyttömyyseläkkeellä. Tapaturmaeläkettä en ole saanut. Kukaan ei kuitenkaan ota tämän ikäistä ja näin voimakkaasti monelle oireilevaa työhön.

Ritu, 59 v.



Olen altistunut homeelle jo monta vuotta sitten vuokra-asunnossa oireina pahoinvointi, silmien kirvely, päänsärky, "humalatila". Viime vuonna seurustelin miehen kanssa, jonka talo oli homeessa. Minulla home meni virtsarakkoon. Syön nykyisin hevoskuormallisen luontaislääkkeitä, että pysyn tolpillani. Hengitysyhdistyksestä olen saanut kullanarvoista tietoa ja vertaistukea. Kun olen käynyt homeisissa paikoissa, seuraava päivä on hirveä. Kun ei voi elämääkään jättää elämättä.

Kummallista, että ruoan lisäaineita joku professori puolustaa. Ne ovat todella kemiallisia myrkkyjä ainakin minun keholle. Välittömästi oireilen, suurennuslasin kanssa kuljen kaupassa. Joskus ei tiedä enää mitä söisi. Toive olisi päästä Thaimaan Phuketiin talveksi ainakin kuukaudeksi, jonne on perustamassa Suomi kotia eräs perhe Seinäjoelta.

Tuskien taival, nainen 59v, Suolahti



Kävin intin Parolannummella, jossa asuin vuoden niin homeisessa paikassa, kun vain homeinen voi talo olla. Yli puolelle saapumiserästäni jaettiin astmapiiput ja todettiin vain, että koittakaa kestää ja se musta juttu joka on nurkassa, on likaa, peskää se pois. Tyhmäkin sen näki, että hometta se oli. Siispä jotkut keräsivät addresseja homeen toksiinimittauksen suorittamiseksi, mutta yllättäväähän, että mitään ei tehty. No juostiin kyllä tästä hyvästä, mutta eipä muuta. Tarjottiin myös ''mahdollisuutta'' asua teltassa kasarmirakennuksen pihassa loppuaika. Pahempi oireilu alkoi jo neljän kuukauden palveluksessaolon jälkeen, jolloin totesivat, että saattaisi olla astmaa. (Omistan koiria ja olen kotoisin maatilalta ja olen aina ollut keuhkoiltani täysin terve, en usko astmaan hetkeäkään, vaikka en lääketieteitä olekaan opiskellut.)

Intistä päästyäni totesin, että en kykene enää olemaan myöskään kotonani, koska 70-luvulla rakennettu ns. elintasosiipi on homeessa. Muissa osin hirsitaloa ei ole kostausvaurioita.

Nykyään asun 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Muuten aivan loistava ja hengittävä talo, mutta taas kummittelee tuo 70-luku kylppäriremontillaan. Siellä siis ihan selkeästi haisee home. Nyt etsin uutta kämppää, koska en jaksaisi sairastella kaiken aikaa.

Ei tarvitse olla, kuin joku pieni nurkka märkä tai jo homeessa, niin huomaan sen kyllä aika nopeasti. Poskionteloitani alkaa kutittaa ja jos ongelma on paha, niin suoranaisesti särkee. Nivelvaivat ovat tuottaneet pitkän pennin kiropraktikoilla ja fysioterapeuteilla. Selkänikamia naksahtelee paikaltaan usein. Rytmihäiriön tyyppisiä juttuja on ollut ja toistuvia virtsatietulehduksia, johtuen ensin tulleesta virtsaamisen tarpeen tihentymisestä. Kuristuksen tunne on myös yksi oireistani, joka tulee, mikäli en huomioi poskionteloideni kutinaa ajoissa ja mene ulos. Mikäli päästän kuristuksen tunteeseen asti, alkaa huimata ja jopa suoranaisesti pyörryttää. Silmissä mustuu ja on pakko päästä ulos olemaan.

Onnekseni en ole saanut mitään oireita koiristani, joista luopuminen olisikin varsinainen maansuru.

Ainut aidosti vaikeuttava asia tässä on tämä ''terveellisen'' asunnon haku.

Opiskelen ja siksi joudun asumaan vuokralla, mutta kun täältä pääsen, rakennutan oman talon, todennäköisesti hirrestä, että siellä kykenee olemaan, mieluummin vuosienkin päästä.

Tintinea, nainen 24v.



Sairastuin astmaan v. 2001, aivan yllättäen. En osannut edes kuvitella sellaista mahdollisuutta kuin että työpaikkani sisäilma olisi epäpuhdas. Mutta astmalääkityksestä huolimatta aloin kärsiä todella uuvuttavasta väsymyksestä, niin että iltapäivällä en tahtonut pysyä enää lainkaan hereillä työpaikallani. Ja illat menivät kotona nukkuessa. Samoin suun ympärillä oli polttava tunne, yskitti, suussa maistui pahalle jne. Mieheni sitten toi julki homealtistuksen mahdollisuuden, sillä työpaikallani oli sekä sulamis- että sadevesien valuminen rakenteista toimistotiloihin normijuttu. Ja lähes koko henkilökunta kärsi silmäoireista, poskiontelotulehduksista jne. Pitkällisen työterveyslääkärikierteen jälkeen jouduin evakkoon, eli minulle etsittiin toinen työntekemisen paikka.

Mittauksia tehtiin, mutta ensimmäiset kätkettiin rakennusmestarin kaappiin siitä huolimatta, että niissä todettiin viitearvojen 1000 -kertaisia ylityksiä ja korkeita sädesienipitoisuuksia.

Minusta levitettiin huhuja psyykkisistä ja alkoholiin liityvistä ongelmista jne.

Nyt rakennusta on yritetty korjata, mutta jälkeeni on tullut lisää sairastuneita ja evakkoon joutuneita.

Itselläni vaiva pahenee pikkuhiljaa. Hajuaistini reagoi sairaalloisesti, silmätulehdukset vaivaavat, ylähengitysteiden kanssa on ongelmia ja olen myös allergisoitunut, mutta mille kaikelle, sitä on melkein mahdoton sanoa.

Kukaan ei ota vastuuta meistä sairastuneista. Meitä leimataan ja meistä puhutaan selän takana ikävästi.

Itse olen tuonut oman sairauteni julki ajatellen, että se voi tuoda rohkeutta toisillekin. Olisi todella korkea aika ottaa homesairaudet yhdeksi kansantaudiksi, niin paljon niistä kärsitään

Mamma, nainen 65v, Peräseinäjoki



Muutimme uudelle paikkakunnalle, sain aika pian uuden työpaikan ja kaikki vaikutti olevan hienosti. Kunnes sairastuin; ensimmäisinä viikkoina lääkärit määräsivät lääkkeitä lääkkeiden jälkeen ja minä sitkuttelin. Ihmettelin, miten ennen niin terve voikin olla nyt koko ajan sairas (poskiontelo, keuhkoputkitulehdusta, jatkuva kuiva yöyskä).

Syyksi luulin poikamme päivähoidon aloitusta, minulle oli kerrottu, että infektioita on tulossa.

Työnantaja kehotti minut (kaikkea muuta kuin ystävällisesti) muuttamaan toistaiseksi voimassaolevan työsopimukseni määräaikaiseksi, olin niin väsynyt, etten jaksanut taistella, halusin vain kotiin ja parantua.

Sain uuden työn, mutta siellä sairastuin parin päivän päästä poskiontelotulehdukseen, josta tulikin krooninen. Työterveyslääkärini oli onneksi auttavainen, erilaiset testit, FESS-leikkaus, kaikki mahdollinen tehtiin. Rakennus, jossa tuolloin työskentelin oli täysin peruskorjattu rakennus, jonka piti olla tervettäkin terveempi, mutta lääkäri selitti minulle, että jotkut herkistyneet voivat silti reagoida, en tahtonut uskoa enkä ymmärtää asiaa. Työn jäädessä taakse jäi harmillisesti myös työterveyslääkärikin, olin taas yksin sairasteluni kanssa. Seuraava työpaikka, alle viikko ja minulla oli kädessäni jo kaksi lääkärinlausuntoa, etten pysty ko. rakennuksessa työskentelemään, pidempi toipuminen ja taas työnhakuun. Jatkuvaa työnhakua, töissä hetkiä, sitten sairastuminen ja päivärahojen odotusta on ollut elämäni nyt viitisen vuotta.

Sairastelu, rahanpuute, toivottomuus, väsymys vaikuttaa kaikkeen, epävarmuus tulevaisuudesta, stressi, en jaksa poikani kanssa mitä haluaisin, avioliittokin saa lisäpaineita sairastumisestani, ystävät jäävät, tämän sairastelun ymmärtävät vain itse sen kokeneet. Olen saanut monesti kokea vähättelyä, naureskelua, syyttelyä, vihastumista ja vaikka mitä muuta sairasteluni vuoksi. Hyssyttelyä ja sairastelun maton alle lakaisemista on aivan liikaa, vaikka tiedän monta, jotka reagoivat ja sairastelevat hiljaa kärsien. Koska en ole virallisesti sairas, minulla ei ole mitään diagnoosia, minun on vain jaksettava, työaikaa vielä parikymmentä vuotta jäljellä, joten toivon ihmettä tapahtuvaksi, löytäväni työn - vielä terveestä rakennuksesta. Toivoa on vain ylläpidettävä Onneksi on nyt kevät ja kesä tulossa, kesäkausi on minulla ollut yleensä se ns. parempi kausi, jolloin voin nauttia enemmän elämän pikkuasioista. Olen saanut voimia jatkaa kotijoukoilta, vertaistukiryhmältä ja hyviltä ystäviltä. Jaksamista kaikille!

Toivoa on, nainen 46v, Kuopio



Ostimme 10.7.2003 vanhan maatilan talouskeskuksen ihanalla tontilla läheltä kotiamme. Tiesimme rakennukset huonokuntoisiksi. Päätimme kuitenkin muuttaa, ajattelimme voivamme kunnostaa rakennuksia ja asua siinä samalla. Oireilu alkoi hiljaa hiipimällä, lapsilla aloi olla pientä "virkayskää", ihottumaa, nenäverenvuotoja. Itselläni hapenottokyky heikkeni, väsyin nopeasti, pää oli usein kipeä, niveliä särki. Mies oli oireeton, mutta hän ei ollutkaan kotona käytännössä kuin öisin. Lapset olivat päivät esikoulussa ja päiväkodissa, minä ainoana koko ajan kotona, siksi kai oireilinkin vakavimmin. Lääkärikierteen jälkeen sain astmadiagnoosin, astmalääkkeet ei kuitenkaan auttaneet kunnolla, nivelsäryille ei löytynyt mitään syytä. Vasta kun keuhkopolin eräs hoitaja sanoi minulle käytävällä ohimennen, että minusta lähtee niin voimakas homeenhaju, ettei hän voi olla lähelläni, aloin ajatella että ongelma voisi olla talossa. Kunnan ympäristötarkastaja kävi tekemässä aistinvaraisen arvion, ja raportissaan kehotti muuttamaan talosta pois. Sen teimme. Oireet alkoi heti helpottamaan.

Missään vaiheessa ei kehostani ole löytynyt mitään homealtistukseen viittaavaa, astmaoireista en ole kärsinyt enkä niitä lääkkeitä tarvinnut. Silti pienetkin määrät hometta saa minut sairaaksi, enkä kestä enää tuoksuja. En voi syyttää ketään tai mitään muuta kuin omaa naiviuttani, muutin huonokuntoiseksi tietämääni taloon optimistisesti uskoen, että voimme asua siinä samalla sitä remontoiden.

Asian hoito olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos terveydenhuollon piirissä olisi ymmärretty oirekirjoni kokonaisuutena, eikä joka oiretta olisi tutkittu erikseen. Uupumus, nivelsäryt, päänsärky ja hengitysvaikeudet yhdessä ovat tyypillisiä homealtistusoireita. Minulla niitä kaikkia tutkittiin erikseen, eikä mitään selkeää sairautta löydetty, astmadiagnoosi papereissa nyt on vaikkei tutkimuksissa selkeään astmaan saatu viitteitä. Terveyden menetyksen lisäksi vaikeimpana kohtina tässä koen sen trauman kun oma rakas kotipesä muutuukin hengenvaaralliseksi paikaksi. Yleinen suhtautuminen homeongelmaan oli myös vähättelevää, mikä teki asian eteenpäin viemisen raskaammaksi kuin oli tarpeen.

Home sweet home, nainen 38v, Siikalatva



Rakensimme/rakennutimme unelmiemme omakotitalon 1986. Siinä on työhuoneet miehelleni ja minulle asunnon yhteydessä. Uskoimme vanhuutemme olevan turvatun. Vähitellen aloin saada oireita: hiivatulehduksia, huimausta. Pojallamme on ollut paljon hengitystieinfektioita. Kesän 2011 aikana oireeni pahenivat: hengitystiet, oksentelu. Laihduin parissa kuukaudessa 54 kilosta 42 kiloon. Syyskuussa lähdin kotoa, nyt on tämän reilun puolen vuoden jälkeen 7. asunto menossa. Välillä vuokra-asunnoissa, välillä sukulaisten/ystävien nurkissa. Kemikaaliyliherkkyys on tullut tosi pahaksi. Erehdyin ostamaan viimeisimpään asuntoon lakattuja huonekaluja kun vältin lastulevyä; paha huimaus ja huonovointisuus. Haistan mm. ohikulkijoiden vaatteiden pesuaineen hajun, se tuo huonoa oloa. Keuhkot pysyvät kohtuullisessa kunnnossa, koska olen laulunopettaja ja keuhkot saavat harjaannusta lähes päivittäin. Saan oireita useimmissa sisätiloissa, työpaikalla pääsin korvaaviin tiloihin. Osan työstäni olen aiemmin tehnyt kotona enkä ole vielä löytänyt korvaavaa, pysyvämpää työtilaa. Kodin menettämisen myötä menetin siis puolet kuukausituloistani tilaongelman vuoksi. Ulkona voin parhaiten. Kotiamme korjataan lainarahalla. On epävarmaa, tuleeko siitä tarpeeksi hyvä enää minulle. Olen huolissani läheisistäni, heidän terveydestään ja rahatilanteestamme. Missä voin asua? Voinko joskus vielä tulla terveeksi? Vastuu kuuluisi rakennusvalvontaviranomaisille, missä on suomalaisen rakentamisen laatu? Miten yksityinen ihminen, joka rakentaa kodin kerran elämässään voisi tietää ja osata kaiken? Ja miten on mahdollista, että tämä ongelma kaatuu meidän yksittäisten sairastuneiden päälle? Yhteiskunnalta ei saa apua, vertaistuki helpottaa. Hometaloja on liikaa, sen tuntee nyt kun tunnistaa oireensa!

Uupunut naisopettaja 52v, Tampere



Lapseni altistui esikoulussa kuivalle rakenteissa piileskeelle homeelle. Jatkuvat poskionteloiden tulehdukset ja antibioottikuurit seurasivat toinen toistaan. Elämä oli yhtä punkteerausta ja antibioottikuuria. Lapsi oli yksityisen lääkärin hoidossa ja otettuani kysymyksen esiin, voiko kyse olla homeille oireilusta. Vastaus oli ei. Oli vaikea ymmärtää, miksei voisi olla, koska pitkillä lomilla ja kesällä ei ollut mitään ongelmia tai jos pidin lapsen poissa esikoulusta koko antibioottikuurin ajan kontrollikäyntiin asti, saattoi selvitä viikon ilman antibioottia.

Tein oman ratkaisuni ja lapsen esikoulu keskeytettiin, koska en enää kestänyt katsella sitä jatkuvaa sairastamista ja lapseni kärsimyksiä. Lääkäri oli ollut täysin väärässä, sillä lapsen poskionteloiden tulehdukset loppuivat siihen paikkaan. Kiitin itseäni, en lääkäriä. Yli puoli vuotta minulla oli taas terve lapsi.

Alkoi koulutaival ja sisäilmaltaan priimaa koulua ei täältä löydy. Lapsellani diagnosoitiin astma. Sellainen astma, joka vaivaa pahasti vain koulurakennuksessa tai missä tahansa muussa sisäilmaltaan viallisessa rakennuksessa. Kesälomalla astma paranee. Erikoista, en edes usko sen olevan astmaa, koska siihen liittyy niin paljon muita myrkytyksen kaltaisia oireita, joihin ei astmalääkkeet tehoa. Sairauskohtaukset tekevät lapseni välillä täysin toimintakyvyttömäksi ja tuskaisen kipeäksi.

Lapseni on nyt altistunut niin pahoin, että se vaikuttaa koko hänen tulevaisuuteensa. Joissakin rakennuksissa hän ei voi olla hetkeäkään, joten ammatinvalinta on täysin riippuvainen siitä, missä rakennuksessa pystyy ylipäänsä oleskelemaan niin kauan, että saa ammatin opiskeltua. Miksi viattomille tuleville yhteiskunnan jäsenille saa aiheuttaa sellaisen ruumiinvamman, joka vaikeuttaa heidän kykyänsä selviytyä veronmaksajina hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi?

Kaiken edellisen lisäksi lapseni allergisoitui antibiooteille, saaden esim. penisilliinistä vakavan reaktion. Ja juna kulkee, sillä nyt saa myös erilaista hajusteista ja uusista huonekaluista tai rakennuksista pahoja oireita. Oliko sittenkään lottovoitto syntyä Suomeen?

Tiikeriäiti, nainen 47v



En jaksa tämän enempää kirjoittaa, mutta sanon vain että olemme oireilleet homeesta useita vuosia, paljon sairastamista. Viranomaiset eivät auta, lääkärit pitävät luulotteluna. Olen huomannut, että tilanteelle ei Suomessa saa kunnolla apua, niin emme viitsi enää edes sitä pyytää.

Väsynyt, mies 40v



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10       11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun