Etusivu
Tarinat
    Lue lisää
    Kerro oma tarinasi
Vaikuttaminen
Hätämajoitus
Allekirjoita adressi
Yhdistys
Ehdotamme
 
Tutkimustietoa
Hyvä tietää
Myytit
Oireita ja sairauksia
Trauma
 
Lehdistötiedotteet
In English
Linkkejä
Facebook            
 
 


1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

En oikeastaan tiedä missä olen homeelle altistunut, minulla ei ole mitään katastrofaalista homeasuntotaustaa. Toki työpaikallani eli koulussa aikanaan vetkuteltiin vuosia kosteusvaurion korjaamisen kanssa. Nykyään saan välittömästi oireita sekä toisten ihmisten vaatteissa olevista homeista että hajusteista ja pesuaineista.

Homeen kohtaaminen saa poskiontelot pistelemään ja silmät ärtymään Pahinta on oksettava huimaus ja sekava olo. Katseen tarkentaminen on mahdotonta ja yleensä joutuu pitämään toista silmää kiinni. Hajusteet saavat suun kuivumaan sekunnissa niin, että kieltä joutuu repimään irti kitalaesta. Joistain hajuista tulee myös pyörrytystä ja pahoinvointia. Muisti pätkii ja lauseet jäävät kesken. Kolmoishermo ärtyy, kasvoja särkee, niska jäykistyy. Poskiontelotulehduksia on jatkuvasti, mutta punkteeraamalla ei saa mitään irti.

Elämäni rajoittuu kotiin, kouluun ja kauppaan. Näistä en tyhjinä rakennuksina saa oireita. Mutta toisten ihmisten vaatteista ja hajusteista oireet tulevat välittömästi.

Muutama vuosi sitten eräs oppilaani haisi niin vahvasti homeelle, että sain oireita jo ulko-ovella, jos hän oli tullut kouluun minua ennen. Silloin valitin asiaa työterveyslääkärille, joka kopeasti totesi, ettei ole voitu osoittaa, että toisen vaatteissa voisi olla oireita aiheuttavaa homemäärää. Myöhemmin tilanne paheni niin, että jos jouduin lähelle tätä lasta, jouduin pitelemään seinistä kiinni, että pääsin opettajanhuoneeseen oksentamaan. Lääkärille en toki enää tohtinut valittaa. Oppilas itsekin oli vaikeasti sairas, jatkuvasti räkäinen ja henkisesti poissaoleva.

Elämä on jatkuvaa kamppailua homeita ja hajusteita vastaan. Kaikki vaatteet on pestävä päivittäin, suihkussa on käytävä aina kun tulee kotiin. Jotkut hajut eivät edes lähde yhdessä pesussa. Vieraitten käyminen on valtava rasite, etenkin jos ei ole ehtinyt keräillä mattoja pois ja peittää kalusteita suojakankailla. Kaupassa joutuu juoksemaan edestakaisin, että saa kierrettyä haisevimmat asiakkaat. Julkisissa kulkuneuvoissa, teattereissa tai matkoilla ei voi käydä. Tuttavia ja ystäviä ei enää ole.

Työssä pystyn juuri ja juuri käymään poskiontelotulehduksiin saamieni antihistamiinien turvin. Muuten lääkäreistä ei ole mitään apua. Jotkut tuntuvat ymmärtävän taudin olemassaolon, mutta siihen se sitten jääkin. Useimmat menevät täysin lukkoon jo home- sanan kuultuaankin. Ilmeisesti lääkäreiksi valikoituu tunteettomia matemaattisia mittamiehiä, jotka eivät pysty soveltaan tietojaan mihinkään uuteen.

Olemme pulassa, nainen 51, Pirkanmaa



Aloitin yläasteen syksyllä 2002. Marraskuussa täytin 13 ja pian sen jälkeen sairastuin kuumeeseen ja poskiontelotulehdukseen. Sama kuumeilu ja poskiontelo-oireet jatkuvat edelleen, huhtikuussa 2012, joka vuosi pahempina. Opiskelin ensimmäisen yliopistovuoteni rakennuksessa, joka nyt on pois käytöstä homeen takia. Meidät siirrettin peruskorjattuun rakennukseen, jonka ilmastoinnissa säästellään. Rakennuksen ilma on kuin autonrenkaan sisäkumissa, kyllästetty kemikaalikatkuilla. Pahinta ovat kuitenkin toisten opiskelijoiden ja opettajien käyttämät pesuaineet, hajuvedet, käsirasvat, hiussprayt...kaikki pelkkää myrkkyä. Turvassa olen vain lapsuuskodissani, jonka hajuttomana pitämiseksi tehdään jatkuvaa työtä.

Hajut ja homeet aiheuttavat päänsärkyä, pahoinvointia, niskakipua, imusolmukkeet turpoavat, tulee hengenahdistusta ja sydämentykytystä, näkö sumenee, poskionteloita kuumottaa ja pistelee. Opiskelen yliopistossa, mutta usein on vaikea kirjoittaa edes kahta kirjainta peräkkäin, ajatus sekoaa, ei kykene puhumaan. Kaksi kertaa olen tunnilla saanut niin pahan hengenahdistuskohtauksen, että minut on raahattu ulos. Opiskelua vaikeuttaa jokapäiväinen migreeni ja jatkuva toispuoleinen tykytys, joka kestää puoleen yöhön ja jonka aikana en voi edes nukkua. Aamuyöstä on sitten yritettävä tehdä läksyjä.

Joudun matkustamaan paljon junalla. Junissa on hometta, toisten matkustajien vaatteet ovat homeessa, pesuaineet ja käsirasvat löyhkäävät kaikkialla. Lähes joka junareissun aikana tai viimeistään jälkeen joutuu ottamaan läjän särkylääkkeitä ja antihistamiineja. Vaihdan junissa jatkuvasti paikkaa paremman ilman perässä ja päädyn usein istumaan lattialle vaunujen eteistiloihin, joissa tosin ramppaa myös jatkuvasti väkeä. Osa konduktööreistä on hyvin huolissaan puolestani, mutta ne konduktöörit, jotka itse haisevat, ovat hyvin vihamielisiä. Allergiahyteillä ei ole merkitystä, niihin voi tulla kuka tahansa.

Lääkärissä olen juossut vanhempieni kanssa koko rahalla jo vuosia. Syön erilaisia antihistamiineja, mutta en tiedä onko niistä loppujen lopuksi paljonkaan apua. Erään suuren lääkärikeskuksen ylilääkäri sanoi minulle ja äidilleni jo kauan sitten, että olisi hyvä jos emme enää tulisi heille asiakkaaksi, koska he eivät enää tienneet mitä tehdä meidän kanssamme. Yhdeltä lääkäriltä kysyin, mikä olisi minulle mahdollinen ammatti, kun terveyteni on tällainen. Lääkäri mietti pitkään ja sanoi sitten: kirjailija.

Hanna, nainen 22v, Helsinki



Homeista sairastunut minäkin! Sen myötä koko elämä kääntynyt päälaelleen. Kymmenisen vuotta sitten altistuminen pakotti jättämään työpaikan. Nyt jälkeenpäin tajuan, että se oli vasta tarinan alku. Sittemmin olen tajunnut, mistä kaikesta luopumista tämä sairastuminen tarkoittaa: pitää jättää harrastukset, ystävien luona vierailut, matkustaminen on vaikeaa. Kaikki arjen askareet on mitoitettava itselle sopiviksi. Oireilu on niin herkässä. Ja mikä pahinta, vuosien myötä olen saanut lisäksi kaksi raskasta diagnoosia: syöpä ja neurologinen sairaus. Ennen altistumistani olin täysin terve. Mikä johtuu mistäkin.. siihen ei kukaan tiedä oikeaa vastausta.

Herkkis, nainen 46v



Luokanopettajana toimiessani täällä Asikkalassa altistuin sisäilman epäpuhtauksille - nyt jälkeen päin asiapapereita kootessani, tuli ilmi, että kaikki koulut, joissa vuodesta 1994 alkaen olen työskennellyt ovat olleet sisäilmaltaan ongelmaisia. Repertuaarista löytyy hometta, sädesieniä, kaasuja sekä joukko tekijöitä, joita ei edes ole tutkittu...

Syksyllä 2010 tuli oireilukatto täyteen, joten reaktiot niin voimakkaita, että vähitellen kielto työskennellä tietyissä rakennuksissa. Astma diagnosoitiin syksyllä 2010. Sairauslomakierre alkoi syyskuussa 2010, marraskuun 2010 jälkeen ei päivääkään töissä. Ammattitautiepäilyä on yritetty jo kaksi kertaa, vaan käyrää ei saada vastaamaan ammattitaudiksi, vaikka oirekirjo on kattava nimenomaan työpaikalla. Yksi koulu ehdittiin purkaa, toista korjailla ja itsellä täys lääkitys PEF-seurannassa. Työnantaja ei ole kiinnostunut muusta kuin olenko työkyvytön. Lääkärit pitävät työkykyisenä open työhön, edellyttäen, että pitää olla puhtaat tilat. Avi on määritellyt työnantajan toimineen lainsäädännön vastaisesti ja työnantajan olisi välittömästi järjestettävä puhtaat tilat tai korvaava tehtävä. Työnantaja puhdisti sisäilmaongelman irtisanomalla minut lokakuussa 2011. Sitä ennen oli päättänyt ettei maksa harkinnanvaraista sairausloma-ajan palkkaa. Joulukuussa 2011 laittoi voimaan virantoimituksesta pidättämisen itsestäni johtuvasta syystä sekä katsoo minun olevan luvattomasti pois työstä. OAJ riitautti asian. Asikkala on valinnut linjan. Nyt valmistellaan suulliseen käsittelyyn Kouvolan hallinto-oikeuteen. Tapahtumat ovat olleet värikkäitä, mutta erittäin surullisia. Päättäjät ja virkamiehet pelkäävät omaa nahkaansa eikä kukaan uskalla puuttua edes asiani virheelliseen käsittelytapaan - salaiset pöytäkirjat asiastani vuotivat nettiin työnantajalta ym mukavaa. Nyt perheemme on saanut tarpeeksi Asikkalasta, mitään valoa ei näy täällä. Olemme myyneet kotimme ja aloitamme nollasta Pohjanmaalla. En tiedä voinko enää tehdä open töitä - löytyykö puhdasta koulua. Yritän löytää työnohjaajan työtä, johon minulla on myös koulutus. Oikeustoimet katsotaan loppuun, vaikka koen sen aika turhana. Olen menettänyt niin paljon. Työnantajan lahjasta saan muistutuksen viimeistään katu-ja peltopölyjen aikaan - nytkin keuhkot hiekoitettu, ääni pois ja lääkkeitä, lääkkeitä. Työnantajan kohtelu täällä on vaientanut muut oireilijat. Oikeuteen menen ajatellen jos siitä olisi hyötyä edes lapsille ja nuorille, jotka koko ajan joutuvat työskentelemään sairaissa tiloissa.

Outi, nainen 45v, Asikkala



Opiskelin pitkän tähtäimen tavoitteella oman alani opettajaksi. Minua pyydettiin ensimmäiseen open työpaikkaan ennen kuin edes ehdin valmistua. Ensimmäisenä syksynä ihmettelin paukamia ihossa. Sitten jatkuvaa äänen käheytymistä, mynthonia askitolkulla, oireet lisääntyy ja pahenee. Voimat menee, päätä särkee, väsyttää järkyttävän kovaa, huimaa... Tulen raskaaksi, kahdella opettajalla kolme keskenmenoa ½ vuoden aikana. Uusi vauvan alku kesällä, syksyllä rajuja verenvuotoja - sairaslomalle - oireet katoavat. Ihana vauva syntyy, en muista paljoakaan lapsen vauva- ja taaperoajasta. Uudelleen töihin, rajuja hengitystieinfektioita, lääkkeitä, jatkuvaa sairastamista. Välillä muisti meni niin huonoksi, etten muistanut mikä on kahvinkeitin ja mitä sillä tehdään. Istuin vain sohvannurkassa, kun en uskaltanut tehdä muuta.

Sitten tuli työsuojelutoimikunta, täällä on selviä kosteusvaurioita. Uusi vauva saa kesällä alkunsa. Syksyllä verenvuotoja, lapsen kasvu pysähtyy, voimakkaat kiputilat, hirveästi oireita.

Sairaslomaa. Oireet häviää, lapsi kasvaa normaalisti. Synnyttyään oireilee selvästi samoin kuin minä. Olen terve kun olen puhtaassa kodissa.

Isoimmat lapset "uuteen" kouluun. Puoli tuntia ja lapsi haettava kotiin päänsäryn takia. Kotikoulua, sairaslomaa, hoitopaikat homeessa. Kiellettiin hoitopaikka, koska tilat ovat muka kunnossa. Muutto uudelle paikkakunnalle, homeiseen kotiin. Ensiapua, ambulanssia, iho irtoaa, henki ei kulje, on kuin olisi pilvessä, oksentamista, rytmihäiriöitä, reuma palaa.

Samana päivänä taas muutto, kaikki omaisuus hävitettävä mitä ei voi puhdistaa, tarkoittaa kaikki tekstiilit, kirjat tms, jotka olivat siellä.

Satoja tutkimuksia, ei apua. Oliko niillä tarkoitus tutkia vain sitä, mistä ei mitään saada kiinni?

Meni koti, meni työ, meni terveys, ei enää ravintolareissuja perheen kanssa, saatikka hotelliöitä. Meni ihmisarvo, en ole enää mitään, mutta pakko jaksaa vaikka pää on täynnä vihreää limaa.. tai ainakin tuntuu siltä. Jäi käteen nippu reseptejä, jotka eivät vie tätä kipua ja muita oireita. Tämä taistelu sitoo meitä entistä enemmän yhteen, erottaa meidät muista, koska edes läheiset eivät usko meitä vaan sanovat kaiken olevan itse aiheutettua... ei usko lääkärit, homeiset kodit olivat meidän vikamme, niin ne kaupungin vuokratoimistosta sanoivat...

Sinä päivänä, kun ei koske mihinkään, henki kulkee meillä kaikilla normaalisti, pääsee liikkumaan tai kirjoittamaan nimensä kynällä, on varmaan aika mahtava olo. Sitä oloa toivoessa...

Ihmisyytensä menettänyt, nainen 40v



Lueskelin täältä näitä tarinoita hieman kauhunsekaisin tuntein - itselläni on vasta todettu astma, jonka sain 'luontaisetuna' työpaikaltani. Muuta oireilua on ollut jo vuosia, mutta olen niihin saanut mm. fibromyalgia-diagnoosin. Olen 25 v. työurani aikana työskennellyt useammassakin kosteusvaurioituneessa rakennuksessa (yleensä tieto tästä on tullut vasta jälkikäteen), mm. laboratoriotiloissa, joissa kasvatettiin homeita tutkimuksia varten, mutta josta emme tiloihin muuttaessamme tienneet (omat tutkimuksemme alkoivat mennä homeiden takia pieleen jolloin asia alkoi selvitä, mutta se on ihan oma tarinansa). Oma tilanteeni räjähti käsiin kun työhuoneeni pakkosiirrettiin n. vuosi sitten talon ehkä ainoista 'puhtaista' tiloista vanhempiin osiin, joissa tiedettiin olevan ongelmia, mutta joita oli remontoitu. Puoli vuotta meni pienin oirein (äänen käheys, jatkuva väsymys, nivelkivut ja muu epämääräinen kremppa, joka oli mielestäni 'normaalia'), kunnes viime vuoden lopulla sain voimakkaan astmakohtauksen n. 5 minuutin työtiloissani oleskelun jälkeen. Samalla alkoivat muutkin rankat oireet; huimaus, voimakas päänsärky, sekavuus, poissaolokohtaukset jne. Huoneen vaihto ei auttanut, oireet palasivat, tosin aluksi hitaammin, mutta nyt jo n. 15 minuutin oleskelu ko. rakennuksessa (ja toisessakin, jonka pitäisi uudempana olla 'terve') riittää aiheuttamaan viikon monimuotoiset oireilut astmakohtauksen lisäksi.

Työterveyslääkäri on onneksi ollut ymmärtäväinen, pääsin erikoislääkärille ja sain astmadiagnoosin. Ko. rakennuksesta ei ole sisäilmatietoja, vaikka taloa on korjattu vuosikaudet työntekijöiden oireilujen takia, joten ammattiastmastatus jäänee saamatta - tiedän myös muita tapauksia, joilla jo on terveysperusteinen 'porttikielto' ko. rakennukseeen. Olen määräaikainen, joten ei ole paljoa mahdollisuuksia ryhtyä rettelöimään. Sopimukseni loppuu (onneksi) vuoden lopussa ja teen nyt etätöitä. Ongelma ei tosin ole ohi, sillä olen alkanut saada oireita monissa muissakin julkisissa rakennuksissa, mm. terveyskeskuksessa ja työterveysasemalla! Pelottaa, milloin alan oireilla kotona... Työpaikan vaihto lienee pakkorako, mutta mahdollisuudet ovat vähissä, sillä koulutukseni mahdollistaisi lähinnä siirtymisen opetushommiin, mutta mihin uskaltaisin mennä - saan nykyään oireita myös mm. käydessäni lasteni koululla, joka on viimeisen päälle peruskorjattu! Pelottaa myös tulevan kesän siitepölyt (aiemmin vain lievä heinänuha), katupöly oli jo tuskaisa kokemus.

Olenkohan vasta alkumetreillä, nainen 46v, Kuopio



Altistuin homeelle ensimmäisen kerran uusimaalaisessa koulussa 1991. Sain elämäni ensimmäiset poskiontelon- ja korvatulehdukset. Vaihdoin työpaikkaa, mutta nyt sisätiloisssa oli asbestia! Entinen kouluni meni muuten remonttiin, osa opettajista oireili minua pahemmin, astmaa esiintyi. Uusi työpaikkani oli niin kamala, että pidin talvellakin ikkunaa auki, koska silmiäni kirveli, poskiani vihloi, kurkkuani kuivasi. Koko Helsingin keskustassa oleva talo meni remonttiin seuraavana vuonna siitä kun lähdin. Sieltäkin löytyi siis asbestia. Toimistossa oli 10 työntekijää, kuusi sairasti tai oli sairastanut syövän. Pari kuoli. Esinaiseni kielsi minua puhumasta homeasiasta, vaikka sain työterveyshuollosta kirjalliset ohjeet asian esittämiseen. Olin hankala ihminen!

Seurasi muutama parempi vuosi, mutta sairastan joka vuosi flunssan jälkitautina vähintään kerran poskaritulehduksen. Syön antibiootteja tavallaan turhaan. Viime keväänä sairastin 3,5 kuukautta yhtä soittoa. Kävin 8 kertaa lääkärissä yksityisellä työterveysasemalla, söin 3 antibioottikuuria, kaksi kortisonikuuria, poskiani ei suostuttu punkteeraamaan. Särky- ja nuhalääkkeiden määrää en edes lasknut. Avun sain kaupungin terveyskeskuksesta, josta sain lähetteen HYKSiin punkteeraukseen. Olin terve kahdessa päivässä.

Koen olevani työperäisesti sairastunut, ikuisesti homeesta kärsivä tai siihen reagoiva ja ainakin oireileva. Minulla ei ole allergioita testien mukaan, mutta haistan homeen sekunnissa esim. vanhassa talossa.

Työelämässä pitäisi jaksaa olla vielä kymmenisen vuotta, mutta koulumaailmaan en aio mennä. Sen verran terveyteni on minulle tärkeä, että en uhraa sitä homeisissa luokissa.

Nuhanenäkö, nainen 53v, Helsinki



Oireiluni alkoi 2000-luvun alkupuolella, kun asuin yksiössä, missä tehtiin putkiremonttia. Jatkuvat niveltulehdukset, vatsaoireet, allergiat, astma ja uupumus iskivät vaivihkaa ja oireisiin tottui. Muutin remontoituun rintamamiestaloon (jossa oli kuitenkin merkillisen voimakas sipulinhaju eli sädesientä). Kesäisin oireet katosivat, koska tein ulkotyötä ja matkustelin työn perässä - talvet olin koko ajan kipeänä. Lähdin opiskelijavaihtoon, asuntolassa oli todella tunkkainen haju vaikka talo oli vasta 2 vuotta vanha (jälkikäteen selvisi, että siellä oli ollut putkirikko). Olin koko ajan kipeänä, jouduin syömään elämäni ensimmäisen antibioottikuurin (6 kpl sen talven aikana) sitkeän korvatulehduksen takia. Puoli vuotta jatkuneen tulehduksen takia kuulo heikkeni toisesta korvasta pysyvästi. Toinen puoli kasvoistani turposi jatkuvasti enkä saanut henkeä, lääkärit olivat pistämässä minua siitä hyvästä nenäleikkaukseen. Onneksi kirurgi totesi, että allergista on aivan turha leikata - yleislääkärit tuputtivat niveloireisiin tulehduskipulääkkeitä ja kohauttelivat hartioitaan, no can do... Lopulta, lähes 10 vuoden oireilun jälkeen päädyin anafylaktisen reaktion takia sairaalaan ja sain lähetteen allergiasairaalaan allergiatesteihin. Olin herkistynyt melkein kaikelle; ruoka-aineille ja homeille, hajusteille, sähkölaitteille... Nyt 2 vuotta testien ja lukuisten muuttojen jälkeen asun homeettomassa asunnossa ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani sen suhteen, mitä kannattaa syödä. Jouduin luopumaan myös työstäni, koska työpaikalla oli hometta ja herkistyin kaikille kemikaaleille - en myöskään kestä enää alkoholia. Kehon vastustuskyky on alkanut pikkuhiljaa palautumaan, pystyn taas urheilemaan, saunomaan ja uimaan (luonnonvedessä, klooria en siedä). Vuosia vaivannut kylmä- ja lämpöurtikariakin alkaa helpottamaan. Juomaveden annan hapettua yön yli vesikannussa huoneenlämmössä, "raaka" kraanavesi aiheuttaa heti vatsakipuja. Olen muutenkin oppinut leppoistamaan elämää, astma ja allergiaoireet nimittäin räjähtävät käsiin stressin ja kiireen myötä!

Kirsikka, nainen 32v, Pirkanmaa



Olen eläkkeellä oleva taiteilija ja kahden nuoren äiti. Sairastuin ensimmäisen kerran asuessani puutalossa, joka on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Aloin oireilemaan niin, että ensin kurkkuni tuli kipeäksi ja kaulan imusolmukkeet turposivat ja alkoivat särkeä. Myöhemmin myös kainaloiden imusolmukkeet kipeytyivät. Keuhkoissa alkoi tuntua kipeä pistos, kurkkua kuristi ja nenä oli jatkuvasti tukossa.

En tiennyt mistä oli kysymys. Olin ollut kolme kuukautta Afrikassa, ajattelin saaneeni jonkun trooppisen taudin. Hakeuduin trooppisten tautien polille osastolle tutkimuksiin. Suljettiin pois kaikki tunnetut tropiikin sairaudet. Perheeni mielestä ongelma oli varmaankin korvieni välissä ja minun oireiluani epäiltiin. Opiskelin, ja opiskeluni kärsi sairastelusta. Muutin takaisin omaan vuokra-asuntooni, jossa en oireillut. Myöhemmin muutin erään säätiön asuntoon Kamppiin taloon joka oli rakennettu 1930-luvulla. Asunto oli kaunis ja juuri remontoitu ja siinä oli puulattiat. Muutaman viikon kuluttua muutosta sain kovan bronkiitin ja heräsin öisin kovaan yskään. Luulin sen johtuvan keskustan ilmansaasteista. Söin antibioottikuurin ja bronkiitti meni mutta tuli uudelleen parin viikon päästä. Tajusin, että huoneilmassa oli jotain ja koitin olla välillä ystävien luona öitä. Ilmoitin sairastelustani vuokranantajalleni ja kysyin oliko asunnossa ollut kosteusvauriota isännöitsijältä. Ei oltu ilmoitettu. Oireilut lisääntyivät pahoinvointina ja oksentelin aamuisin herätessäni ja oli pakko päästä heti ulos kävelylle. Sain kroonistuneen silmätulehduksen ja poskiontelotulehduksen. Korvat kutisivat, nenä oli tukkoinen ja veristä vuotoa tuli nenästä. Mutta pahinta oli se, että sairastuin koko elimistön hiivatulehdukseen, vatsakipuihin, virtsatietulehdukseen joka johti kystiittiin ja sain kasvaimia rintoihini ja kystia. Jouduin evakkoon.

Olen joutunut muuttamaan 7 kertaa vuoden 2006 jälkeen homeiden vuoksi ja kaksi kertaa täysin puhtaaseen asuntoon on kulkeutunut mikrobeja mm. patjojen, maton ja nojatuolin mukana edellisestä home-asunnosta. Isännöitsijä kieltäytyi teettämästä huone-ilmatutkimusta ja kielsi minua tekemästä sitä. Menetin kaksi kertaa lähes kaiken omaisuuteni. Kaksi perheeni jäsentä asuu voimakkaasti homeisessa asunnossa ja isäni on saanut ensin syövän, sitten poskiontelotulehduksia joiden seurauksena hänelle tehtiin leikkaus, sitten häneltä meni maku-ja hajuaisti, nyt hän oireilee raskaasta väsymyksestä. Hänen lääkärinsä eivät osaa yhdistää sairauksia homevaurioon, eikä hän itse usko asunnossa olevan sellaista, koska on vanha ja on vaikea luopua kodistaan, vaikka koko ajan sairastaakin.
Sisarellani on erilaisia oireita: Hänellä on homeiden aiheuttama nivelreuma, joka tuli hänen työskennelleessään parakkimaisessa vakavasti toksisessa rakennuksessa. Nyt vuosien kuluttua on puhjennut jatkuva hikoilu ja verenpaine on jatkuvasti nousussa. Hänellä on usein "flunssaa" eli hengitysteiden sairauksia ja väsymystä. Olen huolissani sukulaisistani, sillä he eivät ota asiaa kovin vakavasti koska eivät ole yliherkkiä hometoksiineille kuten minä. Tiedän homealtistuksen pitkäaikaisvaikutuksena aiheuttavan koko immuniteetin romahtamisen, jatkuvan pahenevan tulehduskierteen ja antibioottikierteen, mikä vie elimistön puolustus järjestelmästä kaiken vastustuskyvyn ja tekee ihmisestä lopulta hermoraunion. Jatkuva sairastelu vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin tuhoten myös ihmissuhteet. Lopulta seitsemän muuton jälkeen osa ystävistäni ei enää uskonut, että kaikissa näissä asunnoissa oli huoneilmaongelma ja minua pidettiin vain mielisairaana. On äärimmäisen raskasta tulla leimatuksi ja hylätyksi sekä ystäviensä, sukulaistensa että lääkärien puolelta sen lisäksi että koko elämä on raskasta yksinäistä ponnistelua terveyden saamiseksi ja puhtaan asunnon löytämiseksi. Nyt kun viimein löysin uuden puhtaan asunnon minulla ei ole ihmissuhteita eikä elämän tarkoitusta koska menetin 8 vuoden evakkomatkoilla olojeni ja kodittomana ollessani uskon myös Jumalaan johon aikaisemmin olen uskonut. Toivon saavani korjatuksi ihmissuhteeni ja Jumala-suhteeni nyt kun viimein pystyn hengittämään ja nukkumaan. Olen nukkunut pois univelkaa 8:lta vuodelta nyt 2 kuukautta. Homeasunnoissa heräsin öisin ja oli pakko lähteä kadulle ja evakkoon. Uni oli katkonaista.

Healing Power, Nainen 53, Helsinki



Olen sairaanhoitaja, aiemmin terve, ja sairastunut työpaikallani K-S keskussairaalassa v. 2000 "homeastmaan".

Oireet olivat tyypilliset ja alkuun epämääräisetkin; nenäverenvuotoa, äänenkäheyttä ja lopuksi paha astma. Kävin Työterveyslaitoksella ammattitautiepäilyn vuoksi v. 2002, jossa minut altistettiin Aspergillus Fumigatukselle. Sain kyllä rankkojen tutkimusten jälkeen ammattitautidiagnoosin. Altistuksista seurasi minulle pitkä ja vaikea astman pahenema. Jouduin useita kertoja sairaalahoitoon, mikä koomisinta, sinne missä olin sairastunut. Altistukset eivät ole eettisesti oikein. Jos ennen altistusta ei ollut riittävän sairas, sen jälkeen on lopullisesti vakavasti sairas.

Mikä pahinta, tämähän ei ole pelkkä astma, vaan on tuonut tullessaaan vaikeita allergia reaktioita ja useita anafylaksioita. Aiemmin en ole ollut millekään allerginen.

Tämän jälkeenhän en ole pystynyt, enkä voinut mennä mihinkään työhön.

Olen varmaankin niitä harvoja, joka on saanut tapaturmaeläkkeen v. 2005.

Vaikka olen ollut jo useita vuosia pois työelämästä, oireeni ovat edelleen rajuja. Reagoin edelleen rajusti myös uusille aineille. Oma immuunijärjestelmä on mennyt sekaisin ja siksi reagoin epäspesifeille aineille. Lääkitys on massiivinen, mikä myös aiheuttaa erilaisia vaikeitakin oireita.

Olen löytänyt itselleni hyvän hoitomuodon, vietän runsaasti aikaa Kanariansaarilla. Meri-ilmasto on hyvä ja luonnollinen tapa hoitaa keuhkoja.

Tulokset näkyvät nopeasti, ja näin voi myös lääkitystä vähentää runsaasti.

Olen juuri palannut kolmen kuukauden "keuhkojen hoito-lomalta", ja keuhkot hyvässä kunnossa.

Poskis, nainen 63v, Jyväskylä



1      2      3      4      5       6      7       8      9      10      11      12     13      14      15      16      17      18      19      20      21

Kerro oma tarinasi
 
Sivun alkuun